Alkuteos ilmestynyt 2005. Suomentanut Nana Sironen. Sidottu.
Tähtiklaanin valitsemat kissat ovat palaamassa kotiin pitkältä matkaltaan. Vuoristossa he tapaavat villien kissojen heimon, jolla on omat salaisuutensa ja ennustuksensa.
Samaan aikaan klaanien kotimetsässä tuho on alkanut, ja sota klaanien välillä näyttää väistämättömältä. Ehtivätkö matkalaiset kotiin ajoissa pelastaakseen klaaninsa?
Mitä mieltä olette tämän kirjailijan kirjoista? Itse olen ainakin tykännyt hänen kissakirjoistaan. Kirja-saraja on erityisen hyvä kissan omistajille ja miksei muillekin. On hienoa seurata maatiaiskissan elämää asutusten ulkopuolella ja lukea hänen ja hänen kissatuttujensa seikkailuista neljän klaanin välillä.
Eli mitä mieltä olette tästä sarjasta? Oliko se hyvä? Odotatteko jatkoa? Herättikö se lukukokemus minkälaisia ajatuksia? Oliko tarina mielenkiintoinen?
Täällä saa kertoa myös kirjojen sisällöstä. Mistä muuten saa laitettua spoiler-tagin?
Täällä saa kertoa myös kirjojen sisällöstä. Mistä muuten saa laitettua spoiler-tagin?
Se on viestiä kirjoittaessa näkyvistä kuvakkeista sellainen sinivalkoinen laatikko, jossa pieni vihreä nuoli. Onkohan nyt seitsemäs pikkukuvake oikealta lukien..
Pakko myöntää että pidän Soturikissoista, vaikka taidan ollakin kohderyhmää vanhempi. Tosin luultavasti juuri sen takia toisinaan niitä lukiessa tulee simmonen olo, että oisin tykännyt tästä enemmän joskus ~5 vuotta sitten. Kaikki muut suomennetut kirjat on luettu paitsi uusin, joka lojuu tällä hetkellä olohuoneen pöydällä odottamassa että tartun siihen. Kyllä, ostettuna. Luin näitä aluksi kirjastosta lainaillen. Sitten ensinnäkin meni hermo kun sai aina metsästää kuukauden seuraavaa osaa ja toisekseen totesin niiden olevan sen verran koukuttavia, että kyllä ne tulee luettua ainakin pariin kertaan uudelleenkin. Aloin sitten hankkia niitä omaan hyllyyn. Suurin osa tosin puuttuu vielä.
Eniten näissä taitaa vetää puoleensa kissat. Lähes koko ikäni meillä on ollut kissoja. Rakastan kissoja ja ehkä olen itsekin hieman kissamainen. Soturikissoissa on kissojen käytökseen saatu sopivasti kissamaisuutta, mikä on hyvä asia. Tarkoitan nyt lähinnä pieniä asioita kuten sitä kun hännän pää heiluu kun ei pidä jostain tai on hermostunut tai sitä kun ne sukivat toistensa turkkeja. Juoni on kyllin mielenkiintoinen pitääkseen otteessa ja tapahtumia on sopivasti. Jollain tavalla pidän hahmoista.
Miinuksena kirjojen ennalta-arvattavuus joissain asioissa. Samoin se, että joidenkin kirjojen alussa kerrotaan liikaa, mikä vie jännityksen loppukirjasta.
Joku voisi myös kertoa kirjojen kirjoittajille, että kissat ovat yöeläimiä...
Itse olen lukenut Soturikissoista alkuperäisen sarjan ja muutaman osan Uusi profetia -jatkosarjasta. Fiilikseni ovat olleet ihan jees. Ei mitään mullistavaa, muttei pohjanoteerauskaan. Tunnen kuitenkin kasvaneeni hiukan ohi sarjasta, sillä uudet osat eivät jaksa enää sen kummemmin kiinnostaa. Luulenkin, että tämä uppoaa paremmin hiukan nuorempiin lukiojoihin.
"Kuunliekki" post=1800
Joku voisi myös kertoa kirjojen kirjoittajille, että kissat ovat yöeläimiä...
Tykkään myös kovasti soturikissa sarjoista mutta myös muita erin hunterin sarjoja on tullut luettua jotenkin nämä kirjat vain jaksavat kiinnostaa uudelleen ja uudelleen.
Pidän hyvinkin paljon Hunterin kirjoista. Olen iältäni sinne kohderyhmään sopiva. :lol: Kaikki Hunterin kirjoitukset on tullut luettua. Mutta tiesittehän, että Erin Hunter nimen takana piilottelee viisi ihmistä?
Kaikki suomennetut Soturit on luettu, lisäksi erikoisseikkailuja sekä novelleja englanniksi kahlattu läpi ^^ Hunterit ovat tehneet melko hyvää työtä kirjojensa kanssa, mutta kuten joku tuossa yllä sanoi, voisivat ottaa huomioon, että kissat ovat yöeläimiä. Vaikka kyllähän rakkaat samettitassut touhuavat vaikka mitä päivälläkin, eikö totta? C:
Itse en ole ollut kauhean innokas lukemaan, mutta olen innostunut lukemaan Erin Hunterin Selviytyjät kirjasarjaa. Ensimmäisen osan luin koulun antaman lukutehtävän kautta. Päädyin luettuani varaamaan kirjastosta 2 osan itselleni sen palauduttua kirjastoon. En ehtinyt hakemaan sitä kun se oli palautunut niin kirja pääty takaisin lainattavien joukkoon. Enkä sitä tuolloin saanut. Kävin n.3 päivää sitten kirjastossa ja onnekseni hyllyssä oli 2, 3 ja 4 osat. päädyin lainaamaan kaikki että saisin lukea ne, eikä tarvitsisi metsästää seuraavaa osaa taas jotain kuukautta. 2 osa oli niin mahtava että luin kirjan kahdessa päivässä. eilen aloitin kolmannen osan. Pidän erittäin paljon tästä kirja sarjasta ja suosittelen kaikille! Onko soturikissat hyvä kirjasarja? sitä olen miettinyt seuraavaksi.
Mun mielestä Soturikissat voittaa kaikki muut Erin Hunterin kirjasarjat. Oon lukenu Soturikissoja Tulitähden tehtävään asti, alotin vasta joskus helmikuussa. Mutta niinkun useimmat, koukutuin heti enkä millään vois jättää Soturikissojen lukemista. Ootan innolla Keltahampaan salaisuuden ilmestymistä, ja sen jälkeen Pitkätähden kostoa.
Minun mielestäni yksi parhaita Hunterin kirjasarjoista on Soturikissat. Kekseliästä tehdä tarina kissoista, jotka elävät keskellä luontoa, suosittelen lukemaan!
Haluatko osallistua keskusteluun? Voit vastata vierailijana ilman käyttäjätiliä.
Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.