Kannen kuvitus: Erika Vik. Sidottu, kansipaperi.
Kahtia jakautuneessa maailmassa tuulet ovat muuttumassa. Tytön täytyy muistaa. Mies haluaa vain unohtaa.
Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja, joka kykenee käskemään tuulia. Hän on eristäytynyt, viskiä suruunsa pahoina päivinä kiskova herrasmies, joka ennen rakasti naisilta saamaansa huomiota. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan.
Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Asenteet seleesejä kohtaan ovat koventuneet, ja Corildon pelkää tytön menehtyvän Seuran tiloihin; se lietsoisi vihaa entisestään. Herättyään tyttö ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta.
Mitä luonnottomiksi muuttuneille tuulille on tapahtumassa? Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt?
Erika Vikin (s. 1982) esikoisromaani Hän sanoi nimekseen Aleia on omaääninen, raikas fantasiaromaani, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja, muukalaisuutta ja toiseuden pelkoa. Sekä surua ja siitä selviämistä.
Romaanin maailma on kiehtova yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joka edustaa kansainvälisen tason spekulatiivista fiktiota.
"Hän sanoi nimekseen Aleia vie lujasti mennessään. – – Kirja on samaan aikaan sekä taianomainen että uskottava, eikä tämän mielenkiintoisesti alkaneen trilogian toista osaa malttaisi odottaa. Erika Vik on varmasti nimi, josta tulemme vielä kuulemaan." – Savon Sanomat
[book_8013_quote]
Tämä kirja on mulla ollut lukulistalla kiitos Gummeruksen arvonnan, jossa siitä sain kappaleen. Tämän arvion perusteella sijoitus listalla eli todennäköisyys tulla luetuksi piakkoin nousi myös! Kuulostaa fantasialta, joka voisi muhun upota. Sarjojen ensimmäiset osat aina hiukan arveluttavat, mutta jos jatkoakin on luvassa, eipä tarvitse sitäkään puolta pelätä.
Mitä, enkö koskaan vastannut Erika Vikin kirjoja koskevaan ketjuun. Nythän niitä on ilmestynyt koko Kaksosauringot trilogia.
Olen lukenut kirjat suunnilleen sitä mukaa, kun ne ilmestyi ja olen myyty. Kirjat on mukaansatempaavia, hahmot mielenkiintoisia (Corildon <3 ) ja maailma olentoineen kiinnostava. Pidän myös kirjailijan tavasta kertoa ja kuvailla. Steampunk oli ennestään aika tuntematon laji ja ennen kirjojen lukemista se hieman epäilytti. Kirjaa lukiessa se kuitenkin tuntui vain toimivalta. :)
Onko täällä muita kirjat lukeneita?
Minä! Luin koko trilogian ja samat fiilikset, todella toimivaa ja sujuvaa kerrontaa. Nyt viimeisen kirjan lukemisesta on kyllä jo sen verran aikaa, etten varmaan pystyisi ruotimaan sitä kovin syvällisesti. Kirjat ovat myös sillä tavalla elokuvallisia, että jos ne olisi julkaistu Suomen sijaan alun perin englanninkielisessä maailmassa, niistä saatettaisiin jo suunnitella elokuvaa tai tv-sarjaa.
Tuo elokuvallisuus on kyllä aivan totta. Kenties, jos kirjat saisi tarpeeksi suosiota saatetaan elokuva vielä saadakin. Taitaa tosin olla aika epätodennäköistä kun on täältä pienestä pohjolasta kotoisin. Voisi kyllä olla hämmentävää katsoa niistä tehtyä elokuvaa. Toisaalta se voisi auttaa mieltäni kuvittelemaan paikan sellaiseksi, kun se on tarkoitettu. Sitä tuppaa kuvittelemaan lukiessa enemmän sen tutun kautta eli suomalaista luontoa ja rakennuksia jne, vaikka pitäisi varmaan päästä lähemmäs länkkäritunnelmia. :D Tosin maailman pohjoisosat saattaa hyvinkin olla lähempänä Suomen luontoa.
Millainen mielikuva sinulle muuten on tullut tulilinnuista? En oikein ole onnistunut kuvittelemaan, miltä ne näyttää.
Itse asiassa minullakin oli pieniä vaikeuksia hahmottaa tulilintujen ulkonäköä. Kuvittelin ne jonkinlaisiksi sulkapeitteisiksi aarnikotkan kaltaisiksi olennoiksi, joilla oli pitkä kaula ja nokka. Mutta en muista miten ja kuinka paljon niitä kirjassa kuvailtiin, joten voi olla että kuvittelin omiani. Tai mahdollisesti jopa unohdin lukemani kuvauksen ja kuvittelin vasta sen jälkeen omiani, mikä olisi minulle aika lailla tyypillistä.
