Hän sanoi nimekseen Aleia
Kannen kuvitus: Erika Vik. Sidottu, kansipaperi.
Kahtia jakautuneessa maailmassa tuulet ovat muuttumassa. Tytön täytyy muistaa. Mies haluaa vain unohtaa.
Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja, joka kykenee käskemään tuulia. Hän on eristäytynyt, viskiä suruunsa pahoina päivinä kiskova herrasmies, joka ennen rakasti naisilta saamaansa huomiota. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan.
Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Asenteet seleesejä kohtaan ovat koventuneet, ja Corildon pelkää tytön menehtyvän Seuran tiloihin; se lietsoisi vihaa entisestään. Herättyään tyttö ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta.
Mitä luonnottomiksi muuttuneille tuulille on tapahtumassa? Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt?
Erika Vikin (s. 1982) esikoisromaani Hän sanoi nimekseen Aleia on omaääninen, raikas fantasiaromaani, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja, muukalaisuutta ja toiseuden pelkoa. Sekä surua ja siitä selviämistä.
Romaanin maailma on kiehtova yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joka edustaa kansainvälisen tason spekulatiivista fiktiota.
"Hän sanoi nimekseen Aleia vie lujasti mennessään. – – Kirja on samaan aikaan sekä taianomainen että uskottava, eikä tämän mielenkiintoisesti alkaneen trilogian toista osaa malttaisi odottaa. Erika Vik on varmasti nimi, josta tulemme vielä kuulemaan." – Savon Sanomat
Erika Vik
Erika Vik (s. 1982) on helsinkiläinen graafinen suunnittelija, kuvittaja, yrittäjä ja taiteen maisteri. Hän pitää höyrykoneista, kallioisista merenrannoista ja tuulen tunnusta kasvoillaan.
Kaksosauringot
Sarja sai Kuvastaja-palkinnon kunniamaininnan 2021.
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Kirja-arvioita
Ihastuin todella paljon Vikin kehittämään steampunkia henkivään fantasiamaailmaan. Haluaisin todella paljon lukea enemmän tähän maailmaan kuuluvia kirjoja, vaikka niissä olisi eri päähenkilöt.
Pidin henkilöhahmoista ja heidän eri piirteistään. Muutamista en niin paljoa, mutta se ei haitannut kokonaisuutta. Tarinakin oli hyvä.
Taianomaisen miehen ja mystisen, muistinsa menettäneen tytön seikkailuja maagisessa maailmassa. Juoni on rikas ja hahmoille on kirjoitettu kunnon taustatarinat. Ikävä kyllä näitä tarinoita ei liiemmin avata kirjan aikana, niihin vain viitataan aika ajoin. Niinpä jäin hämmentyneeksi että mikähän tämä homma on, mutta kiinnostuneeksi kuulemaan lisää. Toisaalta taas en oikein saanut hahmoista otetta juuri tämän tietojen pihtaamisen takia. Minusta pikemminkin tuntui, että he vain ajautuvat ongelmasta seuraavaan sekavassa juonisotkussaan. Kyllä tämä varmasti tästä selkenee kun päästään sarjassa eteenpäin!
Erilainen ja ihan mielenkiintoinen idea. Pidin ainakin kirjailijan itse tekemästä kuvituksesta ja seleesi-lajin ideasta sekä kirjassa esiintyvistä eläimistä. Maailmanrakennus oli onnistunut ja hahmotkin olivat ihan miellyttäviä. Itse hankin kirjan tämän mainostetun Steampunk-teeman takia, vaikka lopulta kirjassa ei tuntunut kovin paljon sitä olevan (lähinnä vain kuljettiin höyrytoimisilla junilla).
Todennäköisesti en aio lukea jatko-osia. Kirja oli pitkä, ja vaikka olenkin lukenut samanpituisia kirjoja, tämä tuntui vähän pitkäveteiseltä. Kirjan alussa ei tapahdu paljon tai ainakin siltä tuntui. Kirjaa olisi voinut vähän tiivistää jostain kohdista ja joistakin kohdista olisi voinut vain jättää turhat kielikuvat. Myös jotkin sanavalinnat vaikeuttivat lukemista. Yksi sana oli "ulsteri" (olen sen verran nuori, etten ollut koskaan kuullut sanasta - en tiedä onko kovin yleinen sana), joten googletin ja ahaa, päällystäkki. Miksei voinut vain puhua päällystakista? Tämä oikeastaan tuntuu olevan tämän kirjan ongelma: kirjailija käyttää sanoista synonyymejä ja muita hieman vieraampia sanoja, joka tekee teksistä hieman teennäisen kuuloisen. Siitä huolimatta voin sanoa, että dialogi oli helppolukuista ja Mateon ansiosta huvittavaakin.
En oikein osannut odottaa kirjalta mitään kovinkaan erityistä, mutta itse kyllä yllätyin positiivisesti. En ole aiemmin lukenut paljoa steampunkia, mutta tykästyin kirjaan kyllä kovasti.
Kirjan tyyli on hieman erikoinen ja tapahtumien kerronta on todella monipuolista. Kirjassa kerrotaan Aleian ja Corildonin tapahtumia paljon, mutta jonkin verran myös muiden ulkopuolisten hahmojen näkökulmia. Teos on melko tasaista luettavaa, mikään kohta ei jäänyt erityisesti mieleen. Koko kirjan ajan juoni on melko samanlaista ja yhtä hyvä. Olisin ehkä kaivannut hieman enemmän mieleenpainuvia käännekohtia tai edes jotakin erilaista.
En ole ihan varma, mitä kirjalta odotin, mutta tämä oli erilainen kuin mitä luulin. Ei huono kuitenkaan, koska jaksoin kuitenkin lukea tämän loppuun ja pistin jatko-osankin jo varaukseen kirjastosta. Vähän kyllä epäilyttää, onko tarinassa riittävästi ainesta kolmeen kirjaan.... Ainakin tämän osan perusteella tiivistämisen varaa olisi, koska välillä tunnuttiin etenevän vähän turhan hitaasti tai keskittyvän johonkin epäolennaiseen. Tykkäsin kirjassa erityisesti tapahtumaympäristöstä erämaiden pikkukaupungeissa ja menneen ajan hengestä.
Hän sanoi nimekseen Aleia on suomalaisen steampunk-YA:n uusi tapaus. Kirja levittää lukijan eteen villiä länttä ja viktoriaanista kuvastoa hyödyntävän taikamaailman, jossa ihmiset elävät rinnan - joskin eripuraisesti - taikaa käyttävän seleesi-rodun kanssa. Kirjassa on tiivistahtinen seikkailujuoni ja se haeskelee muukalaisvihaa kritisoivia ja feministisiä teemoja. Näitä aiheita ei silti suoranaisesti käsitellä, vaan ne jäävät yksittäisten repliikkien tasolle. Dialogi ja hahmot ovat mukiinmeneviä, mutta suoranaisen moniulotteisiksi he eivät missään vaiheessa muodostu.
Kirja oli mielenkiintoinen omintakeisen fantasiansa vuoksi.
Teksti oli helppolukuista, mutta omasta mielestäni välillä hieman pitkäveteistä.
Oli kyllä loppujen lopuksi lukemisen arvoinen.