Kirja ei tarjoa oikein mitään jännitystä. Tarina jatkuu suoraan kahdesta aiemmasta osasta, ja koko sota on todella ohimenevästi kerrottu. Siitä maalaillaan suuria kahdessa aiemmassa kirjassa ja ikäänkuin annetaan ymmärtää että lopputulos on jotain aivan uutta, mutta näin ollen loppu onkin sitten aika laimea. Muistelisin että jopa sota Mithralsalista oli tapahtumarikkaampi vaikka lopputulos oli varsin samanlainen. Ei sinänsä ole yllättävää että kirjan parasta antia tarjoilee Jarlaxle, Bregan De'arthe ja Gromph, mutta nämäkään hetket eivät sinänsä tuo mitään erityisen uutta ja tuntuvat liiankin turvallisilta. Loppuun tarjoillaan dramaattisia hetkiä, mutta sitten kuitenkin vedetään se dramatiikka pois ettei karkoteta kaikkia vanhoja faneja. Jätetään sopivasti lankoja auki että voidaan luontevasti siirtyä seuraavaan trilogiaan tai sarjaan, vaikka kansitekstistä saattaisi jotenkin saada käsityksen että Drizztin tarina tuli tässä päätökseen. Spoileri: Ei tullut.
Huolimatta siitä että itselläni väliin on jäänyt ainakin yksi useamman kirjan sarja ellei jopa enemmänkin, kun en ole niitä englanninkielisiä kirjoja lukenut, niin valtaosa trilogiassa mainituista hahmoista on tuttuja kanonisesti "satojen vuosien takaa". Lolthin soturi -päätösosa on "tuttua ja turvallista" Forgotten Realmsia. Ei mitään ihmeellistä. Oikeastaan koko trilogia vaikuttaa enemmän "fanipalvelukselta" kuin oikealta tarinalta. Ikäänkuin Salvatore olisi ajatellut juuri niitä jotka eivät ole hänen tarinoitaan päässeet lukemaan Wizards of the Coastin kustantamon "kaatumisen" jälkeen, ja halusi pelata varman päälle nyt kun sai viimein luvan tehdä uuden trilogian samalle kustantajalle.
Siltä varalta että aika on tehnyt tehtävänsä ja olen vain kasvanut yli ja ohi Forgotten Realmsista näiden viimeisten kymmenen vuoden aikana, sanottakoon että tämä on vain minun rehellinen mielipiteeni. En kadu että luin kirjan, ja suosittelen sen (ja trilogian ylipäänsä) lukemista mikäli vähänkään kiinnostaa palata "vanhojen ystävien pariin". Yllätyksiä saattaa olla tiedossa päätösosassa, ei vaan ehkä ihan sellaisia kuin saattaisi odottaa aiempien osien perusteella. Kirja on hyvää keskitasoa, 5/10. Ei parasta Salvatorea mutta tuttua ja turvallista, mikä on saattanut olla täysin tietoinen valinta.
