Prefekti on kolmas Reynoldsilta lukemani kirja, Ilmestysten avaruuden ja Jäänpuskijoiden jälkeen. Kirja sisältää kaikkea sitä, mitä voisi pitää tunnusomaisena Reynoldsille: mielikuvituksellisia tulevaisuuden keksintöjä, polveileva juoni ja tiivistä kerrontaa. Tarina sijoittuu aikaan ennen ruton puhkeamista, niihin aikoihin, joissa pohjustetaan Ilmestysten avaruuden tapahtumia.
Jostain käsittämättömästä syystä en kuitenkaan lukiessa saanut niin huikaisevia kokemuksia kuin Ilmestysten avaruutta ensi kertaa lukiessa. Kaikki palat ovat kyllä kohdallaan, mutta jotain puuttuu? Tarina ei kyennyt yllättämään käänteillään siihen malliin, kuin olisi voinut ajatella, ja lisäksi itseäni kaikkein eniten kiinnostaneet kysymykset valitettavasti vesittyivät juonenkäänteissä.
Kirjalla on mielestäni kaksi suurempaa puutetta. Ensimmäinen puute on kirjan yksiulotteisessa, korkeamoraalisessa ja aina oikeassa olevassa päähenkilössä, Tom Dreyfusissa. Ne dilemmat, joihin tarinan aikana ajaudutaan, eivät tunnu ollenkaan niin kutkuttavilta, kun niitä katsellaan sellaisen henkilön läpi, joka vaikuttaa aina tekevän juuri oikean ratkaisun.
Toinen tarinan puute on se, että sen sivussa käsitellyt yhteiskunnalliset ja ihmisyyteen liittyvät kysymykset tuntuvat keinotekoisilta ja paikoitellen jopa ärsyttävän suoraviivaisilta ja osoittelevilta.
Kaikesta huolimatta tarinalla on omat hyvät hetkensä. Juonen edetessä törmätään ongelmiin, joiden ratkaiseminen vaatii rivakoita otteita eikä Reynolds arkaile pistää hahmojaan niitä käyttämään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tarinan monipuolisista ja kiinnostavista aineksista olisi saanut keitettyä herkullisemmankin sopan.
