Katsuja

Maarit Verronen: Karsintavaihe

Olin lukenut kirjasta monta arvostelua viime talven mittaan, mutta vaikka kirjan nimi oli jäänyt mieleen, en ollut erityisesti kiinnittänyt siihen huomiota. Tuntui että dystopiat, jossa valtio kontrolloi kansalaisiaan nykytekniikan keinoin oli niin kaluttu aihe, ettei sieltä mitään tuoretta löydy. Kirjastossa tämä sitten sattui vastaan, ja koska olin Verroselta aiemmin vain jokusen novellin lukenut, päätin antaa kirjalle mahdollisuuden.

Pitää sanoa ettei tässä mitään harvinaisen mullistavaa välttämättä ole. Karsintavaihe on kuitenkin kovin perinteinen, mutta vankalla ammattitaidolla ihon alle pääsevä ja hyytävä lähitulevaisuuden kuvaus. Jotenkin pidin siitä että aiheet käsitellään perusteellisesti, vaikkakin välillä tuntui että juoni eteni päähenkilön selostaessa maailmaa ehkä liiaksikin, vaikka asiat toisaalta paljastuivatkin myös tapahtumien kautta. Tarina oli kuitenkin sen verran otteessaan pitävä, juuri oikealla tavalla ahdistava kokemus, että annoin tälle viisi tähteä.

Sain tuossa pari päivää sitten luettua J.G. Ballardin Super-Cannesin viimein loppuun. Melko lailla perus dekkarista tuo itselleni meni, mitä nyt oli kaunokielisempi. Mittaakin tällä tiiliskivellä olisi saanut olla mielestäni puolet vähemmän, tarina itsessään kun oli kuitenkin varsin simppeli ja olisi ollut tehokkaampikin ilman turhaa pitkittämistä. Pakko tosin myöntää että kieli oli paikoittain suorastaan romanttisen kaunista maalailua, vaikkei itse teos mitään mullistavaa uutta tarjonnutkaan.

Hieman jäin ihmettelemään miksi Like on julkaissut tämän scifi -sarjassaan. Ballard tosiaan on jonkinlainen uuden aallon scifin (joka on pikemminkin spefiä) uranuurtaja, muttä tämän kirjan maailma tuntui enemmän joltain nostalgiselta 60-80-luvulta.. ei tainnut tulla vastaan yhtään futuristista elementtiä.

Tulipa pitkästä aikaa luettua kirja käytännössä yhdeltä istumalta. Nälkäpeli on samannimisen trilogian ensimmäinen osa ja onnistui pitämään ainakin tämän lukijan otteessaan. Vaikea näin äkkiseltään sanoa kuinka merkittävää dystopia-scifiä tämä kirja on, mutta ainakin jäi vahva tunne että tämä oli taitavasti kirjoitettu ja fiksu eloonjäämisseikkailu, vaikka suurin ansio olisikin ilmiömäisessää taidossa pitää lukija jännityksessä sivulta toiselle ja hahmot verevinä ja uskottavina.

Ainoa, mikä jäi kirjan jälkeen vähän hermostuttamaan oli tieto, että tässä on vasta trilogian ensimmäinen osa. Kirja kun itsessään tuntui jo taitavasti sulkeutuvalta kokonaisuudelta. Saa nähdä pääsevätkö seuraavat osat samalle tasolle vai tuleeko ideasta venytetyn tuntoinen. Kirjan dystooppinen maailma antaa kyllä hyvät ainekset samaan maisemaan sijoitetuille tarinoille. Täytyy vain toivoa että Collins uskaltaa kehittää seuraaviin kirjoihin taas kerran jotain aivan uutta ja huimaavaa.

Lopuksi voisi vielä huomauttaa, että vaikka kirjan keskushenkilöt ovatkin teini-ikäisiä, ja Nälkäpeli on luokiteltu monessa yhteydessä nuortenkirjaksi, ei se lukiessa tule edes mieleen. Rohkeasti siis vain kimppuun! :)