Transylvanian ruusu

Kokoelmat ovat aina epätasaisia - L A Lewisin naisvihan saastuttama kostofantasia Kirjailijan kertomus ei ole kovin kiinnostava päiväuni naisen orjuuttamisesta - mutta ne helmet! Ivan Turgenjevin outo Aaveita on lumoavan kauniisti kirjoitettu tarina verta imevästä kummituksesta. Bram Stokerin Draculan vieras on hieman sekava mutta tunnelmallinen novelli vampyyrien vuoksi hylätystä kylästä, noitien ja vampyyrien yöstä ja mausoleumissa lepäävästä kreivitär Dolingen von Grazista. Manly Wade Wellmanin loistava Chastel on piristävän vanhanaikainen ja David Rowlandsin Sodoman omenat levittää katolista uskoa häijynilklisesti mutta kiinnostavasti. Jessica Palmerin Hiljainen on yö on feministinen vastine Kirjailijan kertomukselle - kellään ei ole niin vaikeaa kuin rikkailla yläluokan naisilla - mutta kertomus viktoriaanisen perheen vampyyreistä toimii loistavasti. Anne Ricen Rampling Gaten isäntä on parasta Ricea - toisin kuin Vampyyrikronikat, 1800-luvun lopun Englantiin sijoittuva RGI on elegantti olematta tylsä.

Tämä kirja kannattaa ostaa Joseph Sheridan LeFanun tunnelmallisen Carmilla-novellin vuoksi. Tarina yhdistelee kiehtovasti aitoa Keski- ja itä-Euroopan vampyyriperinnettä goottilaiseen romantiikkaan ja esittelee yhden kaikkien aikojen parhaista vampyyrihahmoista. Muuten tarinat ovat hyvin tylsiä ja Stokerin tarina täyttä roskaa, jota en jaksanut kahlata loppuun asti.

Kuten olen aiemmin maininnut, King on yliarvostettu roskakirjailija (enkä nyt todellakaan tarkoita roskaa mitenkään positiivisessa mielessä). Tässäkin törkyisten sivuhahmojen esittelyyn ja pottadialogiin tuhlataan aikaa, ja ihmelapsi Mark on aikuisen miehen naurettava voi-kun-kakarat-oikeasti-ois-tällaisia-pikkuaikuisia-fantasia mutta vampyyriteema yhdistelee kansanperinnettä ja elokuvista tuttuja "vampyyrisääntöjä" tunnelmallisesti.

Collins kuuluu Kingin, Koontzin ja Barkerin kanssa näihin yliarvostettuhin, törkyisiin roskabestselleristeihin joiden kierot fantasiat eivät ole ikinä meikäläiselle avautuneet. Sonja Blue on vastenmielinen ja pitkästyttävä vampyyri joka haukkuu Draculan ja Varneyn, vaikka on itse likainen pikku nousukas. Enkä minä ole ikinä pitänyt nahasta, satiini ja pitsi on paljon kauniimpaa.

Halpa, huonosti kirjoitettu mutta viihdyttävä kopio Hammer-yhtiön goottilaisista vampyyrielokuvista - juoni on selvästi Hammerin visuaalisesti upeasta hölmöilystä Lust for the vampire, tosin nykyajan Englantiin siirrettynä. B-elokuva kirjan muodossa, ja yksi äärimmäisen tuotteliaan saksalaisen kioskiirjailijan Jason Darkin (oikea nimi: Helmut Rellergard) viihdyttävimmistä kynäilyistä. 3,5.