Luinwen

Epätasaisesti etenevä jatko-osa nuorten fantasiasarjalle.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/08/kirja-arvostelu-essi-tammimaa-noaidin.html

Parempi kuin edeltäjänsä. Viihdyttävä ja sujuvaa luettavaa, mutta ei herätä suuria tunteita tai ajatuksia.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/08/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html

Taattua Terry Pratchett-laatua kaikille kirjailijan aiempien tuotosten faneille.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/07/kirja-arvostelu-terry-pratchett-niistaja.html

Luin kirjan valitettavasti e-kirjana ja sen huono toteutustapa pudotti hieman tähtimäärää. Painettuna kirjana tämä olisi varmaan saanut kaksi tähteä. Omituinen romanssi ja omituisen hypähtelevä kirjoitustapa, muuten mukiinmenevä kasvukertomus.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/07/kirja-arvostelu-henrika-andersson.html

Luukaupunki on yllättävän hyvä, paikoin jopa jännä nuorille suunnattu fantasiaromaani. Heikkouksiakin on, kuten varsinkin alussa raskas infodumppi, mutta toimiva juoni kiemuroineen pelastaa paljon. Kaiken kaikkiaan oikein mainio kirja.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/06/kirja-arvostelu-cassandra-clare.html

Sujuvasti alkava, mutta juoneltaan laahaava nuortenkirjasarjan jatko-osa. Eniten harmittaa, että sarjan suomentaminen jätettiin kesken.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/06/kirja-arvostelu-c-j-daugherty-night.html

Virkistävällä tavalla erilainen, mutta loppua kohden turhan kiirehtiväksi muuttuva kirja. Siinä Noaidin tytär pähkinän kuoressa.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/05/kirja-arvostelu-essi-tammimaa-noaidin.html

Alultaan ihan lupaava, mutta loppua kohden puhtiaan menettävä kirja. Noin keskivaiheilla juoni lässähtää ja pahasti. Loppu onkin sitten vain jatko-osan petailua, eli mitään ei selviä ja jos juonesta haluaa päästä perille, on pakko lukea kirjasarjan seuraava osa. Kaiken kaikkiaan hyvin tavanomainen nuortenkirja, jota piristää kohtuullisen hyvin kirjoitettu päähahmo ja muutamat sivuhahmot.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/05/kirja-arvostelu-c-j-daugherty-night.html

Helppolukuinen, muttei kovinkaan mieleenpainuva romaani. Pidin sen mystisyydestä, mutta kuvailusta ei löytynyt mitään ihania helmiä, jotka olisivat hellineet silmiä ja jääneet mielenperukoille pyörimään. Huonosti kirjoitetut hahmot myös pilasivat lukukokemusta. Tästä huolimatta Hanna Kauppisessa on selkeästi potentiaalia. Kunhan hän vain kiillottaa vahvuuksiaan ja kehittää hahmonluontitaitojaan, kuka tietää mihin hän saattaa yltää.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/04/kirja-arvostelu-hanna-kauppinen-kirja.html

Kesytön on jälleen yksi yliluonnollinen rakkaustarina - tällä kertaa suomalaisen kynästä. Päätin tarttua tähän kirjaan, koska toivoin vihdoin löytäväni hyvän paranormaalin teinirakkaustarinan. Täytyy sanoa, että jouduin pettymään.

Kirja ei ollut kuitenkaan täysi susi. Päähenkilö Raisa oli ihan hyvin kirjoitettu. Tarinakin oli ihan mukaansatempaava. Kirjan pystyi lukemaan läpi ilman suurempia vaikeuksia ja silmä ei alkanut hyppimään rivien yli. Ainoastaan yhdessä kohdassa tuli sellainen olo, että teksti muuttui jaaritteluksi.

Huonoja puolia sitten taas oli hahmot. Kaikki muut hahmot paitsi päähenkilö jäivät kovasti tönköiksi. Raisan paras ystävä Niko oli ehkä parhaiten kirjoitettu ja hänkin kovin stereotypinen tapaus. Raisan ihastuksesta, Mikaelista, ei selvinnyt oikeastaan muuta kuin, että hän oli komea ja hänellä oli hyvät vatsalihakset. Ilmeisesti nämä olivat ainoat kriteerit rakkauden leimahtamiselle. Lisäksi mukana oli totta kai se pakollinen ilkeä likka, joka ottaa päähenkilön silmätikukseen ensimmäisestä päivästä lähtien. Muista hahmoista ei kannata oikein puhuakaan.

Nuorille suunnatuissa romanttisissa kirjoissa tuntuu aina olevan se sama ongelma. Pääparin romanssi siirtyy liian nopeasti ihastuksesta rakkauteen. Tässä tapauksessa tunnuttiin hyppäävän ihastumisen yli ja suoraan rakkauteen. Muutenkin Mikaelin rakastuminen Raisaan tuntui omituiselta, varsinkin kun ottaa huomioon miten usein Raisa vain lähinnä kinasteli tämän kanssa eri asioista. Romantiikka ei välittynyt oikein lukijalle asti.

Ihmissusikirjaksi tässä oli myös huomattavan vähän ihmissusia. Niitä nähtiin itse asiassa tasan kolme kertaa. Kaipasin myös enemmän tunnelmointia. Tunnelmaa. Kajaanin perämetsän hongistojen kuvailusta olisi varmasti saanut irti enemmänkin. Nyt tunnelmaa ei ollut nimeksikään.

Juonenkäänteet eivät olleet kamalan yllättäviä ja ne jotka tulivat yllätyksenä eivät varsinaisesti saaneet haukkomaan henkeään. Tarina oli melko ennalta-arvattava ja lähinnä lukiessa vain ihmetteli päähenkilön puusilmäisyyttä. Loppu tuntui hätiköidyltä ja nopealta. Aivan kuin kirjoittaja itsekin olisi ollut epävarma miten lopettaa kirjan ja päätyi siksi tällaiseen ratkaisuun. Lopetuksesta jäi paha maku suuhun.

Yritystä tässä silti oli, siitä kaksi ja puoli tähteä. Toivoin koko ajan lukiessa, että kirja kohoaisi sinne kolmeen tähteen, mutta näin ei käynyt. Olisiko jatko-osa sitten parempi?

Ensimmäinen osa oli niin huono, että en olisi varmaan lukenut toista osaa, ellei täällä olevissa arvosteluissa olisi sanottu, että Astarten solmu on edeltäjäänsä parempi. Ja se onkin totta; valitettavasti se vain ei auta paljoa, kun vertailukohta asetti riman niin kovin alas.

Astarten solmu on hieman kirjamaisempi kuin ensimmäinen osa. Hahmojen ajatuksia ja tunteita välillä valotetaankin, sen sijaan että kirja vain pomppisi paikasta ja ajasta toiseen. Didin ajatusmaailmaan pääsee välillä sisälle ja hahmo jopa tuntuu muutamissa kohtauksissa temperamenttiselta, mitä aiemmassa osassa koko ajan toitotettiin. Kovin köyhäksi hahmo siltikin jää ja kaikki muut hahmot jäävät vielä sitäkin raapalemaisemmiksi.

Hölmöjä juonenkäänteitä piisaa, eivätkä kaikki niistä istu luontevasti edellisen osan petaamiin tapahtumiin. Juonta tai sen yllätyskäänteitä ei kannata jäädä pohtimaan liian tarkkaan. Didin ja Samuelin rakkaustarina jättää vieläkin kylmäksi.

Kaiken kaikkiaan melko yhdentekevä kirja, jota ilmeisesti luetaan ainoastaan suorasukaisten seksikohtausten takia. Onneksi kirja ei ollut tämän pidempi.

Muinainen pahuus hyökkää täysin puskista Zoeyn ja hänen kavereidensa kimppuun. Uusi pahis toisaalta tuo lisämakua kirjasarjaan, toisaalta aiheuttaa epäuskoisia hymähdyksiä. Juonta ei kannata miettiä liian tarkkaan lukiessa.

Hahmoista kiinnostavimmaksi alkaa pikkuhiljaa enemmän kohota Afrodite. Kaikki muut ovatkin melko yhdentekeviä latteuksia.

Kuten aiempikin osa, myös tämä loppui melkein kuin kesken. Viimeisen sivun jälkeen tuli ainoastaan sellainen olo, että tässäkö tämä oli. Ihan kuin yksi tai kaksi kappaletta puuttuisi. Ärsyttävää. Mutta pakottaa tehokkaasti lukemaan seuraavan osan, mikä näissä äkkilopetuksissa ilmeisesti on tarkoituksenakin.