Katjuska

Tämä kirja ei vastannut odotuksiani. Odotin, että tämän kirjan maailma olisi Nälkäpeli-tyylinen. Tarkoitetun maailma on kuitenkin uudenlainen dystopia.

Tässä kirjassa Yhteiskunta pyritään pitämään tasa-arvoisena ja sen vuoksi kaikilla on samanlaiset vaatteet, kodit ja ruoat, lukuunottamatta omistusesineitä(esine, joka on henkilökohtainen tavara,esimerkiksi kello tai sormus), joita jotkut omistavat, mutta vain yhden esineen per. henkilö. Yhteiskunta on päättänyt, että kansalaiset saavat tietää kaikesta tiedosta, joka on jäänyt "entisiltä ajoilta" sata asiaa, kuten sata laulua, sata peliä, sata taulua, sata runoa, sata historian luentoa yms... Tämän lisäksi Yhteiskunnan järjestelmä analysoi jokaiselle ihmiselle parin, jonka kanssa tämä sopii parhaiten yhteen. Eli ihmisillä ei ole valinnan vapautta oman puolison suhteensakaan. Valtion korkeimmat tahot kontrolloivat yhteiskuntaa kaikin keinoin luomalla Yhteiskunnasta täydellisen utopiakuvan. Ja niin he onnistuvatkin, sillä suurin osa kansasta on tyytyväisiä elämäänsä.

Kirjan päähenkilö Cassia, on mallikansalainen. Hänellä ei ole yhtäkään rikettä, hän pitää yhteiskunnan systeemiä turvallisena ja täydellisenä ja hän on pienestä asti haaveillut omasta parijuhlastaan, päivästä jolloin Yhteiskunta on määrännyt hänelle parhaan mahdollisen puolison.

Cassia lukee isoisänsä antaman runon, joka sanoo "Älä kulje sovinnolla". Tämä runo herättää Cassiassa pienen kapinnallisen, joka alkaa huomata tyhjiä kohtia Yhteiskunnassa. Hän uhmaa sääntöjä rakastumalla poikaan, jonka kanssa hänellä ei saisi olla minkäänlaisia tunteita. Mutta Cassia rakastaa myös Yhteiskunnan hänelle valitsemaa paria, nimittäin hänen lapsuuden ystäväänsä Xanderia.

Kirja kuulosti erittäin mielenkiintoiselta, mutta petyin siihen. Vaikka juoni kulki hyvään tahtiin, itse tarinassa ei tapahtunut paljoa, paitsi lopussa. Välillä tarina meni hieman siirappiseksi, kun Cassia oli kahden pojan välissä, mutta kirjailijan kaunis teksti pelasti kirjan muuttumisen imeläksi teini-kirjaksi. Tämän kirjan "dystopia" ei kuulostanut minulle kovin uhkaavalta, pikimmiten liian kontrolloivalta ja yliturvalliseksi tehdyltä.

Condie osaa kuvailla luovasti ja hänen kirjoitustyylinsä oli minulle uusi, ja minä pidin tästä kauniin suloisesta kirjoituksesta. En kuitenkaan antanut kirjalle edes neljää tähteä,koska kirja oli minun makuuni liian rauhallinen, sillä itse olisin kaivannut enemmän toimintaa ja jännitystä.

Olen pettynyt. Juoni kulki hyvään tahtiin, kirjasta löytyi myös pikkaisen tylsiä kohtia, mutta olen silti pettynyt.

En oikein tiedä miksi petyin, mutta kirja ei vain vastannut odotuksiani, vaikka en osannut arvata murhaajaa. Petyin luultavasti siihen, että kirja ei eronnut paljoa edellisistä osista(vaikka sen juoni kulki hyvään tahtiin ja tylsiä kohtia oli vain vähäsen), eikä siinä tapahtunut mitään "uutta", lukuunottamatta Even Roarken suhteen edistymistä (toisaalta Robertsilla meni vähän yli seksikohtausten kanssa), joten kai pettymyksen tunteeni johtuu siitä, että kirja ei eronnut kovin paljoa edellisistä osista.

Toivon, että seuraavan osan juonikuvio ei olisi niin samanlainen kuin edellisissä osissa.

Tämä kirja ei yltänyt edeltäjänsä tasolle.

Juoni oli suunniteltu hyvin ja en osannut arvata murhaajaa. Mielestäni kirjassa oli liian vähän jännitystä verrattuna edelliseen. Kunnon jännitys alkoi vasta lopussa, joten sen vuoksi kirja oli hienoinen pettymys. Tarina oli kuitenkin hyvin kerrottu ja juoni ei jyllännyt paikallaan (vaikka sitä jännitystä olisinkin kaivannut). Oli myös mukavaa lukea Even ja Roarken suhteen edistymisestä. Kokonaisuudessaan ihan hyvä kirja, vaikkei se ihan täyttänyt odotuksiani.

Hohhoijaa!! Sainpas luetuksi tämän kirjan. Myönnän nolona, että minulla meni tämän kirjan lukemiseen melkein kuukausi!

Mielestäni tätä kirjaa oli paikoin aika raskasta lukea. Olisi tehnyt mieli hypätä joidenkin kohtien yli, mutta, koska kirja oli muuten kiinnostava, päätin jatkaa lukemista.

Juoni oli hyvin suunniteltu, vaikka paikoin aika pitkäveteinen. Teksti oli välillä hieman "tahmaista# luettavaa. Tykkäsin siitä, että kirjassa käytettiin erittäin kuvailevaa ja runsasta kieltä. Vaikka jotkut kohdat kirjasta olivat tylsiä, toiset kohdat taas olivat niin jännittäviä, että en pystynyt lopettamaan lukemista.
Kokonaisuutena tämä oli ihan kelpo kauhukirja.

Yksi parhaista kirjoista, joita olen koskaan lukenut.
Kirja pitää mukanaan ensimmäiseltä sivulta viimeiselle sivulle asti. Teksti kulki hyvään tahtiin ja kun kirjan otti kerran käteensä, sitä oli vaikea laskea alas.

Voisi luulla, että kirjaa on vaikea lukea kun on paljon päähenkilöitä, mutta tässä kirjassa se oli vain hyvä juttu.
Kun on paljon päähenkilöitä, tarinaa voi lukea monen eri henkilön näkökulmasta ja se oli mahtavaa tässä kirjassa.

King on onnistunut kuvailemaan erittäin todenmukaisesti kuvun vaikutukset ilmaan, eläimiin, kasvillisuuteen ja ihmisiin.

Kirja onnistui kuvaamaan mahtavasti pikkukaupungin tiivistä yhteisöä ja (kuten takakannessa lukeekin) inhimillisen pahuuden eri asteita. Oli järkyttävä lukea miten kaupunki ajautui sekasortoon alle viikossa. Kirjassa näytettiin miten ihminen unohtaa yhteiset säännöt ja lait ollessaan eristyksissä ulkomaailmasta.

Kaikenkaikkiaan kirja oli jännittävä, pelottava ja erittäin mielenkiintoinen. Erinomaista luettavaa!

Ihana kirja, juuri minun tyyliseni. Päätin lainata kirjan kauniin kannen perusteella ja kansi ei pettänyt odotuksiani.

Juoni kulki tasaisesti ja oli ihanaa lukea Jacindan selviytymisestä ihmisten ilmoilla. Päähahmojen luonnetta olisi saanut kuvata hieman enemmän, sekä drakien ulkonäköä, sillä se jäi hieman hämäräksi. Tämä on hyvä nuorten fantasiaromanssi kirja, mutta en ole varma tykkäisinkö tästä niin paljon, jos lukisin uudestaan, sillä luin kirjan viime kesänä...
Loppu oli todella jännittävä ja odotan jatkoa innoissani, jota valitettavasti ei aiota lähiaikoina suomentaa.

Tämä kirja ylitti odotukseni! Artemis Fowl-fanina oli tämäkin kirja pakko lukea ja onneksi tein niin.

Oli mielenkiintoista lukea tulevaisuudesta ja tekniikan kehittymisestä, sekä luonnon vaurioitumisesta. Colferin tyyliin, tästä kirjastakaan ei puuttunut vauhtia ja toimintaa. Juoni kulki todella hyvin ja ahmin kirjan parissa päivässä.

Ah... En keksi tästä enempää sanottavaa kuin: MAHTAVA!
Tämä kirja on yksinkertaisesti sanottun mahtavan upea teos, josta ei todellakaan puutu toimintaa. Suosittelen kirjaa suurin sydämin kaikille scifistä pitäville!

Tämä kirja oli hieman pelottava ja tosi hyvä. Tykkäsin hirveästi siitä, kun tapahtumat sijoittuivat 1800-luvun loppupuolen Lontooseen.

Kirjassa oli hyvin kuvattu Gemman luonne ja tyttöjen yhteiskunnan nokkimisjärjestys. Oli myös kiva, kun päähahmoilla oli oikea persoona, sillä useimmissa kirjoissa on vikana liian täydelliset ja persoonattomat henkilöt.

Juoni kulki hyvin, eikä tökkinyt, minkä vuoksi luin kirjan nopeasti.

Kokonaisuutena todella hyvin toteutettu kirja.
Olen hyvin surullinen siitä, että jatko-osia ei suomenneta, mutta kai ne on sitten luettava englanniksi.

Odotukseni kirjan suhteen olivat korkeat, mutta kirja ei täysin täyttänyt niitä.
Tämä oli tosiaan ahdistavin kirja minkä olen ikinä lukenut.

Aluksi kaikki meni hyvin saarella, mutta sitten alkoi sivistyksen pinta repeilemään ja hyvin kasvatetuista britti pojista alkaa tulla raakoja villi-ihmisiä.

Kirja oli hyvin kirjoitettu ja lukiessani oli selllainen tunne, että kohta tapahtuu jotain pahaa. Mielestäni kirjassa näkyi hyvin askel askeleelta kuinka sivistyksen pinta alkoi rakoilla. Rantaa ja kallioita olisi saanut kuvailla enemmän, sillä ne jäivät minulle hieman epäselviksi, muuten saari ja poikien ulkonäkö, sekä persoonallisuus oli saatu hyvin kuvailtua.

Loppua kohden alkoi kunnolla tapahtua ja silloin kunnon ahdistus ja raakuus alkoi.

Kun olin lukenut kirjan mietin koko illan mitä olisin itse tehnyt, jos olisin samassa tilanteessa, autiolla saarella ja seuranani toistakymmentä erilaista poikaa? Mielestäni olisin ollut se, joka olisi fiksuimpien joukossa, mutta kuka tietää, olisiko hulluus ja raakuus vallanut minutkin...

Ensinnäkin antaisin tämän osan arvosanaksi 4-.
Piraijakuiskaajasta ei puuttunut huumoria ja juoni kulki
hyvin, kirjaa luki koko ajan,juoni tökkinyt tai pysähdellyt turhan jaarittelun vuoksi. Miinuksen annoin, koska mielestäni kirjassa alkoi kunnolla tapahtua vasta lopussa. Kirjaa oli todella miellyttävää, hauskaa ja kiinnostavaa lukemista, enemmän toimintaa olisi saanut olla, mutta silti ihastuin tähän kirjaan,sen hahmoihin ja mahtavaan ideaan,minkä vuoksi en unohda tätä kirjaa vielä moneen vuoteen ja se on hyvä merkki.

Hahmot olivat yhtä persoonallisia, kuin ensimmäisessä osassakin ja Nemo ja Eden olivat hyvä lisä, sekä matka Jenkkeihin.

Tykkäsin tosi paljon lopusta, sillä kunnon action alkoi vasta silloin. Loppu oli ennalta arvaamaton, yllättävä, järkyttävä ja surullinen. Kun kirja loppui istuin tuolissani haikein mielin ja ajattelin kuinka ikävä minun tulee tätä hulvattoman hauskaa faunoidi jengiä.
Jään odottamaan jatko-osaa innolla!

En voi uskoa, että tämä on viimeinen Artemis Fowl!

Todella jännittävä ja monipuolinen juoni, jonka vuoksi luin kirjan todella nopeasti. Colfer osasi todellakin keksiä todella hyvän lopetus osan Fowl-sarjalle. Kirjasta ei keksi muuta sanottavaa kuin NEROKAS ja MAHTAVA. En olisi millään hallunut sarjan loppuvan.
Lopussa pääsi hieman kyyneliä ja kirjan viimeisen lauseen luettuani tuli pari kyyneltä ja sitten tuli tyhjä olo: Artemis Fowl-sarja on ohi. OHI!!!

Tämä sarja oli todella hyvä ja hauska lukukokemus. Sarja kuuluu ehdottoman mahdottoman ehdottomasti suosikkeihini. Jos minulla on joskus lapsia, varmistan, että hekin edes yrittävät lukea tätä sarjaa.
Minulle tuli haikea ja surullinen olo kirjoittaessani tätä arvostelua, sillä se muistuttaa minua siitä, että Artemiksen seikkailuja ei enää tule....
-Artemis Fowl-sarjan rakastaja ikuisesti.

Tämäkin on yksi parhaimmista kirjoista joita olen lukenut.

Todella nerokas idea panna Artemis nuorempaa itseään vastaan.
Tätä kirjasarjaa lukiessani olen huomannut miten Artemis on kasvanut ja muuttunut paremmaksi ihmiseksi, sekä sosiaalisemmaksi kuin ensimmäisessä osassa. Mutta Artemikselle tulee kova haaste kun hän joutuu kohtamaan entisen itsekkään minänsä. Ja Hollykin on oppinut olemaan suvaitsevaisempi Artemista kohtaan. Tästä kirjasta ei varmaankaan kertakaikkiaan voi saada parempaa! Ja tästäkään ei ole unohdettu Foalyn ja Mulchin välisiä hulvattomia suun heittoja, sekä pahamaineista Opal Koboita, joka tulee sotkemaan ystävysten suunnitelmia. Eikö Koboin pitänyt olla telkien takana? Sen saat selville seuraavassa osassa.