Edellisen Pronssisoturin luettuani etsin jo valmiiksi Haukansilmän julkaisupäivän ja varasin kirjan kirjastosta sopivan ajan koittaessa. Enkä joutunut ilokseni pettymään! Tarina imi mukanaan ja yhtäkkiä huomasin lukevani haikeudella mutta onnellisena viimeisiä sivuja miettien mitä seuraavassa osassa mahtaa tapahtua. Päällimmäisenä jäi ilo, kun kolmikko löysi yhteen ja kasvoi Kaiulla. Miten koskettavasti Michelle kirjoitti eläinten ajatuksista ja sanattomasta yhteydestä. Voin suositella lämpimästi ❤
