Temes

Parilla istumisella tuli luettua sellainen teos kuin Fimbul-talvi! Tarina siis toimii hyvin ja siihen on tartuttava pian uudelleen kuullakseen lisää maailmasta ja sen asukkaista. Erityisesti pidin viidestä ekasta luvusta. Hodin luota alkavan luvun alussa olin hieman epätietoinen siitä, paljonko aikaa oli kulunut - ja oliko Mavil jo palannut tallimestarin luo kaupungista. Itse olisin mielelläni viipyillyt kauemmin paikkojen ja henkilöiden parissa arkisestikin. Nyt valtavia tapahtumia tulee kiihtyvällä vauhdilla. Tapahtumia saisi kohotettua herkullisemmiksi painamalla hieman jarrua välissä. Kielellisesti lukeminen oli vaivatonta ja tyyli sopivaa. Jatkoon jäi kyllä meheviä juttuja ja lukuisia henkilöitä, jotka varmaankin tavataan sopivan ajan kuluttua uudelleen.

Sarjan ensimmäisen kirjan lukemisesta oli jo melko pitkä aika, mutta tarinan vaiheet palautuivat mieleen ensimmäisen varsinaisen luvun aikana. Kirjan kartta aiheutti ensin hämmennystä, koska tällä kertaa kansilehdille on kuvattu toinen myyttien yhdeksästä maailmasta. Koska osa tarinasta kulkee edelleen ensimmäisen kirjan maailmassa, olisi ensimmäisestä kirjasta löytyvä kartta myös mukava olla käsillä. Murteiden käyttö sai ensin huolestumaan, että kirjassa käy Jar Jar Binksit ja joistakin hahmoista tulee Disneymäisiä pellejä, jotka käyvät ärsyttämään. Murteiden käytön johdonmukaisuus ja vakavammat hetket tarinassa onnistuvat kuitenkin tasapainoittamaan maailman Potter-henkiseksi, jossa uskalletaan leikitellä fantasia-olioiden kanssa enemmän Dragonlancen kuin Tolkienin perinteistä muistuttaen. Useiden uusien paikkojen ja hahmojen lisäksi myös ensimmäisestä osasta tuttuihin henkilöihin tulee enemmän syvyyttä ja kaikki hahmot näyttäytyvät omine heikkouksineen epätäydellisinä nuorten kirjaan sopivalla tavalla. Tarinaa kuljetetaan nyt kahdessa haarassa ja myös tallimestarin haara kantaa mainiosti. Minulle mieluisimmat kohdat löytyivätkin ehkä hieman yllättäen tästä tarinan haarasta. Toivonen onnistuu kuvaamaan viikinkimytologiaan pohjautuvaa maailmaa siten, että mittakaava on todellisen suuri kokonaiseksi maailmaksi. Toisen kirjan myötä esiin tulleiden maiden, kansojen ja myyttisten olioiden sekä paikkojen määrä kasvaa mittoihin, joiden varaan voi rakentaa loputtomasti seikkailuja. Kirjan loppu on mielestäni paremmin tasapainossa ensimmäiseen osaan verrattuna. Lukijaa palkitaan muutamilla suurilla ratkaisuilla, mutta loppuasetelma jättää vahvan cliffhangerin seuraavalle osalle.