Mimirin lähde
Kansi: Ulla Thynell. Sidottu.
Mavil on jättänyt kotikylänsä pakon edessä, ja mukanaan sekalainen seurue hän lähtee hyiselle matkalle tietämättä varmasti, mikä on hänen tehtävänsä ja määränpäänsä. Matkallaan Mavil kohtaa uniensa suden Fenrisin ja yrittää tottua ajatukseen, että hän on tosiaan Odinin, ylijumalan, poika ja hänen olkapäillään lepää raskas vastuu. Entä kuka loppujen lopuksi on sokea Hod, hänen oppaansa? Ystävä vai vihollinen?
Matka Asgårdiin -trilogian toinen osa on vielä vauhdikkaampi kuin ensimmäinen osa, jossa tapahtumat lähtivät liikkeelle. Nauruhermoja kutkuttavia ja vaarallisia tilanteita riittää!
Lukijat suosittelevat myös
Kirja-arviot ja kommentit
Sarjan ensimmäisen kirjan lukemisesta oli jo melko pitkä aika, mutta tarinan vaiheet palautuivat mieleen ensimmäisen varsinaisen luvun aikana. Kirjan kartta aiheutti ensin hämmennystä, koska tällä kertaa kansilehdille on kuvattu toinen myyttien yhdeksästä maailmasta. Koska osa tarinasta kulkee edelleen ensimmäisen kirjan maailmassa, olisi ensimmäisestä kirjasta löytyvä kartta myös mukava olla käsillä. Murteiden käyttö sai ensin huolestumaan, että kirjassa käy Jar Jar Binksit ja joistakin hahmoista tulee Disneymäisiä pellejä, jotka käyvät ärsyttämään. Murteiden käytön johdonmukaisuus ja vakavammat hetket tarinassa onnistuvat kuitenkin tasapainoittamaan maailman Potter-henkiseksi, jossa uskalletaan leikitellä fantasia-olioiden kanssa enemmän Dragonlancen kuin Tolkienin perinteistä muistuttaen. Useiden uusien paikkojen ja hahmojen lisäksi myös ensimmäisestä osasta tuttuihin henkilöihin tulee enemmän syvyyttä ja kaikki hahmot näyttäytyvät omine heikkouksineen epätäydellisinä nuorten kirjaan sopivalla tavalla. Tarinaa kuljetetaan nyt kahdessa haarassa ja myös tallimestarin haara kantaa mainiosti. Minulle mieluisimmat kohdat löytyivätkin ehkä hieman yllättäen tästä tarinan haarasta. Toivonen onnistuu kuvaamaan viikinkimytologiaan pohjautuvaa maailmaa siten, että mittakaava on todellisen suuri kokonaiseksi maailmaksi. Toisen kirjan myötä esiin tulleiden maiden, kansojen ja myyttisten olioiden sekä paikkojen määrä kasvaa mittoihin, joiden varaan voi rakentaa loputtomasti seikkailuja. Kirjan loppu on mielestäni paremmin tasapainossa ensimmäiseen osaan verrattuna. Lukijaa palkitaan muutamilla suurilla ratkaisuilla, mutta loppuasetelma jättää vahvan cliffhangerin seuraavalle osalle.
Mimirin lähde-kirja oli mielestäni parempi kuin Matka Asgårdiin-kirjasarjan ensimmäinen osa Fimbul talvi. Tykkäsin siitä, että kirjassa oli paljon eri otuksia. Tässä kirjassa oli paljon eri henkilöitä, ja jossain vaiheessa, kun puhuttiin yhtäkkiä taas jostain henkilöstä niin saattoi mennä hetki muistaa kuka hän/se oli. Kirja oli kaikinpuolin hyvä, ja odotan viimeistä osaa, sillä tämä jäi niin hyvään kohtaan.
Edellisen kirjan tarinaan jatkoa. Kirjaa on mukava on mukava lukea ja on helppoa luettavaa.