Hömis - kirjahylly

Tämä kirja oli nopealukuinen ja ihan mukava, mutta ei minusta niin hyvä kuin oli hehkutettu, ehkä se johtuu siitä että kirja on jo aika vanha eikä siinä käsiteltävät aiheet ole niin shokeeraavia kuin ennen. Kirjan hahmot olivat enimmäkseen ok, mutta suuriksi suosikeiksi nousivat itse peikko, Pessi, ja Mikaelin naapuri Palomita. Pessi oli suloisen eläimellinen, jonka käytöksestä ja ulkonäöstä oli mukava lukea. Palomitalla taas oli takanaan mielenkiintoinen, joskin surullinen tarina ja siksi minua hieman harmittaa kirjan loppu, joka jää hänen osaltaan avoimeksi. Sinisalo tuo kyllä raikasta näkökulmaa ja hauskoja ideoita suomalaiseen fantasiakirjallisuuteen ja luo uskottavia henkilöhahmoja. Lisäpisteitä myös peikkoja koskevista "artikkeleista", jotka oli hyvin rakennettu ja vaikuttivat realistisilta, jos Suomessa olisi peikkoja.

Tämä kirja ei ollut niin hyvä kuin oletin. Teemstarin kirjasta on puhuttu paljon hyvää ja kehuttu kirjan kieltä, mutta minuun se ei uponnut, vesikuvaukset tulivat ulos korvista ja tarinassa edettiin liian hitaasti. Välillä oli kiva lukea pelkkää tunnelmointia ja kuvailua, mutta pidemmän päälle se oli pitkästyttävää. Olin myös pettynyt Noriaan, hänessä ei ollut tunnetta ja ääretön rauhallisuus oli raivostuttavaa. Sanja oli paljon mielenkiintoisempi hahmo aitoine tunteenpurkauksineen ja sepäntaitoineen. Hän puolusti Noriaa useissa tilanteissa, joissa tavallisella ihmisellä menee hermot, mutta Noria oli vain vaiti, ihan kuin hän ei kykenisi suuttumaan. Kuitenkin kirjan maailma oli hyvin rakennettu ja melko todenmukainen tulevaisuuden kuvaus öljysotineen ja ilmastonmuutoksineen. Veden rajoitus näkyi mm. muovin lisääntyneenä käyttönä eikä vain veden säätelyän. Maailmaa ei oltu selvästikään vain hutaistu kuten joskus nuorten kirjoissa on.