Linnunaivot
@ Johanna Sinisalo
Kannen kuva: Hannu Mänttäri. Sidottu, kansipaperi.
Nuori Aleksis -palkinto 2009. Prix Escapades -palkintoehdokas 2012, Impac-palkintoehdokas 2012.
Pysäyttävä romaani luonnon manipuloinnin seurauksista ja ihmisen kaipuusta äärimmäisyyksiin.
Extreme-kokemuksista kiinnostunut baarimikko Jyrki on lähdössä down under, kaikkien aikojen vaelluskierrokselle Uuden Seelannin ja Australian vaativille reiteille. Jyrkin yllätykseksi tyttöystävä Heidi tahtoo – omista syistään, joista ihastus Jyrkiin on vain yksi – lähteä mukaan.
Maapallon toisella puolella reissaajat saavat kokea luonnonvoimien koko armottomuuden rankkasateista ja sademetsien upottavasta mudasta aina kilometrien pituisten hiekkarantojen paahtavaan kuumuuteen. Mutta mikään ei riitä Jyrkille. Matkasta kehittyy vähitellen piinaava jännitysnäytelmä.
Kun alkaa tapahtua outoja asioita, huolellisesti tehdyt suunnitelmat murentuvat. Ja kun kaiken taustalla oleva totuus alkaa hahmottua, pariskunta on ehkä jo liian pitkällä matkallaan pimeyden sydämeen.
Johanna Sinisalon romaani Linnunaivot kuvaa taidokkaasti länsimaisen ihmisen sammumatonta kaipuuta kohti puhdasta ja alkuperäistä. Samalla se näyttää tämän kaipuun nurjan puolen: kyltymättömän halun hallita, tunkeutua ja jättää merkkinsä maisemaan. Mitä on tapahtumassa ihmisille ja koko maailmalle, kun vain äärikokemus riittää elämän sisällöksi?
”Finlandia-palkittu Johanna Sinisalo hämmentää lukijoitaan tänä syksynä teoksella nimeltä Linnunaivot, jonka teemoja ei sovi vähätellä. Romaani on pysäyttävä kertomus ihmisen sisäänrakennetusta kaukokaipuusta sivilisaation ulottumattomiin mutta etenkin siitä, kuinka voi käydä, kun mikään ei riitä.” – Jutta Ruonansuu, Oulun ylioppilaslehti 2008/12
”Linnunaivojen yksi taso problematisoi ihmisen ja luonnon ikiaikaista suhdetta pohtimalla, onko suhde ylipäänsä mahdollinen ilman jälkien jättämistä. – – Sen hän tekee taitavasti ja varmalla ammattitaidolla.” – Kaisa Kurikka, Turun sanomat 17.10.2008
”Johanna Sinisalon Linnunaivot kertoo karun koreilemattomasti ihmisen ja luonnon kohtaamisesta, siitä mitä ihminen on tehnyt luonnolle ja mitä luonto ihmiselle.” – Anne Helttunen, Me naiset 42/2008
”Vuorotahtiin kulkevat monologit ovat mielettömän hienoa ja kylmäävän pikkutarkkaa luettavaa.” – Sara marraskuu 2008
Johanna Sinisalo näyttää aina jotenkin onnistuvan yllättämään – vähän kuin ”nurkan takaa. Niin nytkin uusimmallaan.” – Jari Ikävalko, Uusimaa 6.11.2008
”Finlandia-palkitun Johanna Sinisalon romaani Linnunaivot on kirja, joka jää myönteisellä tavalla askarruttamaan mieltä vielä pitkään lukemisen jälkeenkin. – – Sinisalo hallitsee myös jännityksen ja piinaavan tunnelman pikkuhiljaisen kehittelemisen huippuunsa.” – Pirjo Nenola, Iisalmen sanomat 9.11.2008
”Voimakkaan vertauskuvallisesti päättyvässä romaanissa [Linnunaivot] luonto iskee takaisin. Taitavasti laadittu juoni on valmistanut lukijaa vähitellen lopun tapahtumiin, mutta siltikään lopputulemaa ei osaa ennakoida.” – Kai Miikkulainen, Salon Seudun Sanomat 16.11.2008
”Johanna Sinisalo kirjoittaa luonnon manipuloinnin seurauksista ja vallan halusta vavahduttavasti romaanissaan Linnunaivot.” – Riitta Castrén, Eeva 12/2008
”Kerrontaratkaisu toimi, ja Sinisalon teksti on varsin miellyttävää luettavaa. Heidistä ja Jyrkistä piirtyy elävä kuva. Vaelluksen luontokuvaukset pienine yksityiskohtineen ovat myös mielikuvitusta kiihdyttäviä.” – Kaisa Ranta, Tähtivaeltaja 2008/4
”Syksyn paras. –– Älyllinen, vahvasti symbolinen jännittävä tarina pitää otteensa loppuun asti. Tuleeko tuho vai pelastus?” – Outi Uotila, Aamuposti 16.12.2008
”[Linnunaivot] on erittäin mukaansatempaavasti kirjoitettu arvoitukselliseen loppuun saakka.” – Koti-Kajaani 28.3.2009
”Linnunaivot on jännittävä, ajattelemaan houkutteleva ja ajankohtainen romaani. Älyllisesti oivaltavan kulinarismin harrastajalle teos on ohittamaton herkkupala, jonka luettuaan voi ryhtyä seuraamaan vaikkapa kotoisia keoja – variksia.” – Saara Kesävuori, Aamulehti 18.9.2009
”Linnunaivot on mukaansatempaava kertomus miehen ja naisen suhteesta ja patikkaretkestä. Henkilöt ja paikat on kuvattu todentuntuisesti ja uskottavasti. Kirja käsittelee ajankohtaisesti ympäristöä ja ihmisen suhdetta ympäristöön: vaikka ihminen pyrkisikin toimimaan luonnonmukaisesti, hän on etääntynyt luonnosta. Kuitenkin Sinisalo osaa sanoa sanottavansa saarnaamatta.” – Nuori Aleksis -palkintoraati
Arvosana kirjalle
Johanna Sinisalo
Johanna Sinisalo on syntynyt Sodankylässä vuonna 1958. Hän valmistui ylioppilaaksi Tampereella 1977 ja suoritti kandidaatintutkinnon Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen draamalinjalla vuonna 1986. Markkinointi-instituutissa opiskellessaan hän sai vuoden parhaan diplomityön palkinnon 1987. Vuosina 1984–1997 hän toimi ammatikseen mainonnan suunnittelijana, sittemmin hän ryhtyi vapaaksi käsikirjoittajaksi ja kirjailijaksi.
Kirjailijan perheeseen kuuluu avomies ja aikuinen tytär. Harrastuksikseen Sinisalo mainitsee tähtitieteen, gastronomian, vaelluksen, kirjallisuuden ja sarjakuvan. Sinisalo asuu lapsuutensa kotikaupungissa Tampereella. ”Suomen kulttuurielämä tuntuu keskittyvän jatkuvasti yhä enemmän pääkaupunkiseudulle ja helsinkiläisyyttä pidetään kohta suomalaisuuden synonyyminä. Pirkanmaalla asuminen ja kirjailijana työskentely on yksi tapa muistuttaa siitä, että elämää on myös kehä kolmosen ulkopuolella”.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 330
Viestit 1129
Kirja on vaellustarina, missä ollaan luonnon armoilla ja pitää tulla toimeen niukalla ravinnolla ja ilman mukavuuksia. Ympäristöä kuvataan tarkasti. Tarinaansa kertoo patikkamatkalle lähteneet Heidi ja Jyrki ja nimeämätön kolmaskin kertoja on mukana. Se kuka tai keitä tämä kertoja edustaa selviää viimeistään kirjan loppupuolella - rinnastus ja pointti on aika ovela.
Jyrki on vähän tiukkapipo kaikessa, enkä tarkoita pelkästään hänen pikkutarkkaa ympäristön roskaamattomuus intoaan (mikä on hyvä asia toki), kun taas Heidi on suurpiirteisempi ja hänen kertomissa osuuksissa on huumoriakin mukana. Tarina vetää hyvin ja lyhyiden lukujen vuoksi kerronta on ilmavaa ja väljää, mutta tarina jäi tapahtumien osalta hiukan vajaaksi. Kirjassa ei ole spefiä oikeastaan yhtään. Miljöö olisi mahdollistanut ripauksen yliluonnollista ja ehkä sellaisten tapahtumien lisäys olisi tuonut kirjaan enemmän mielenkiintoa ja potkua. Kirjan sanoma tulee kyllä hyvin esiin ja tällaisenakin kelpo luettavaa.
