Viides maailmanvalta: Yli-ihmisen tarina. Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Arja Pikkupeura. Kansi: Timo Mänttäri. Sidottu, kansipaperi.
19-vuotias Roma asuu äitinsä kanssa, on töissä lastaajana ja miettii, mitä tehdä elämällään. Eräänä päivänä Moskovan kaduilla kuljeksiessaan hän huomaa jalkakäytävään piirretyn nuolen ja sen vieressä tekstin, joka tarjoaa mahdollisuutta päästä eliittiin. Hän lähtee seuraamaan nuolta ja herää myöhemmin puolapuihin sidottuna Brahma-nimisen vanhan vampyyrin luona. Hän tosiaan pääsee eliittiin – vampyyriksi!
Brahma siirtää Romaan vampyyrinkielen, ja nuori vampyyri nimeltä Mithra alkaa johdattaa Romaa vampyyrien maailmaan. Vampyyreilla on muinaisten jumalien nimet, ja Romakin saa uudeksi nimekseen Rama. Jehova, Baldur ja Loki opettavat hänelle vampyyritieteitä, ja hän tutustuu Heraan, jonka kanssa Raman on määrä suorittaa koulutuksen päätteeksi ”suuri syntiinlankeemus”.
Anarkistinen satiiri kritisoi herkullisesti glamourin ja mammonan palvontaa. Romaanin maailmassa ihmiset on jalostettu vampyyrien käyttöön, ja vampyyrit uuttavat elämänvoimaa keskenään kilpailevien ihmisten tuottamasta rahasta.
”Viktor Pelevin kritisoi kotimaataan epäsuoremmin, älykkäämmin ja samalla rakastavammin kun monet muut ulkomailla nimeä saaneet nykyvenäläiset kaunokirjailijat.” – Otto Lappalainen, Salon seudun sanomat 7.12.2009
”– – Pelevin hoitaa homman tyylillä. Hän yhdistää trillerin saumattomasti yhteiskuntasatiiriin, mikä tekee romaanista sekä luettavan että fiksun.” – Ville Seuri, Image 2009/9
”Arja Pikkupeuran suomennos tavoittaa hyvin Pelevinin tyylilajeja sekoittelevan kerronnan.” – Salla Simukka, Hämeen sanomat 13.10.2009
Arvosana kirjalle
Käännetty englanniksi Empire V: The Prince of Hamlet
Viktor Pelevin
Viktor Pelevin (s. 1962) on Venäjän nimekkäimpiä nykykirjailijoita. Hän on opiskellut kirjallisuutta, työskennellyt toimittajana, mainostoimittajana ja kääntäjänä. Pelevin otettiin aluksi innostuneesti vastaan Venäjällä. Hänen myöhemmät teoksensa ovat kuitenkin herättäneet ehkä enemmän vastakaikua länsimaissa. Pelevin kirjoittaa absurdeja tarinoita, jotka voidaan tulkita täysin vastakkaisilla tavoilla. Hänen teoksensa ovat omaperäisiä, samalla kertaa pilkkaavia ja vakavia.
Keltainen kirjasto
Sarja sisältää 33 pääteosta ja yhteensä teoksia 80 kpl.
”Keltainen kirjasto syntyi vuonna 1954 Suomeen, jossa oli pulaa kaikesta – myös hyvästä käännöskirjallisuudesta. Niukkuuden ja epävarmuuden keskellä Keltainen kirjasto oli raikas tuuli, joka lennätti pölyä niin kirjahyllyistä kuin ajatuksista ja avasi ikkunoita ympäröivään maailmaan. Keltainen kirjasto on kasvanut yhdessä Suomen kanssa ja täyttänyt maailmankirjallisuuden ystävien hyllyt ja yöpöydät. Se on taistellut hyvän proosan, sanomisen vapauden ja ihmisyyden puolesta, naurattanut, itkettänyt, hämmentänyt, sivistänyt ja kansainvälistänyt ikäluokan toisensa jälkeen. Keltaisen kirjaston täyttäessä vuonna 2004 viisikymmentä vuotta, on se jo pitkään ollut Suomen kaikkien aikojen pitkäikäisin kirjasarja ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen ilmiö. Maailma sarjan ympärillä on nyt tietenkin täysin toinen kuin sen syntyessä. Suomi on vauras ja kansainvälinen, vaikutteet ja viettelykset virtaavat vapaasti. Mutta Keltaisen kirjaston lupaus on se mikä ennenkin: tarjota suomalaisille valikoima parasta ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Runsauden keskellä raikkaalta tuntuu, että parhaan tunnistaa helposti ja siihen on helppo tarttua.” (Tammi)
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 330
Viestit 1129
Kirja on satiiri Venäjän oloista. Siinä sivalletaan elitismiä vastaan ja irvaillaan mm. muoti-ilmiöistä ja amerikkalaistumisesta. Kulttuurin alkulähdettä ei enää tunnisteta vaan asiat tunnistetaan Hollywood filmien kautta. Englannista johdettuja sanoja käytetään yhä enemmän. Kirjassa on paljon sanojen kanssa kikkailua ja itse juoni ei ole niin tärkeä.
Puolen välin kohdalla sain kirjasta jo tarpeekseni. Kirja jäi sitten vähäksi aikaa sivuun ja siihen uudelleen tarttuminen ei tehnyt lukemista yhtään helpompaa. Lopun punnersin väkipakolla läpi. Vaikka loppu oli yllättävyydessään hyvä, kokonaisuus ei ollut meikäläisen makuun.
