Tuomiopäivän komedia

7.20 30

Alkuteos ilmestynyt 1984. Suomentanut Matti Kannosto. Sidottu.

Locus-palkinto (paras fantasiaromaani) 1985. Hugo-palkintoehdokas 1985, Nebula-palkintoehdokas 1984.

Robert A. Heinlein on science fictionin eläviä jättiläisiä, ilmiömäinen kerronnan taituri ja taikuri, joka vetää hatustaan jännitystä, huikeita visioita tai vallatonta naurua kaikissa galakseissa

Tässä kirjassa turistiristeily Tyynen meren vesillä muuttuu painajaismaiseksi seikkailuksi, kun eräs matkustajista yrittää kävelyä tulisten kivien yllä. Askeleet sujuvat häneltä yhtä kevyesti kuin polynesialaiselta poppamieheltä, mutta hurjin seurauksin: maailma ympärillä kääntyy saranoiltaan.

Aika, paikka, identiteetti, rikos, rakkaus ja kaiken tarkoitus heittävät kuperkeikkaa viimeisen tuomiopäivän kajastaessa taivaanrannalla. Ja pelastus on huumorin panttina.

”Hienointa fantasiaa.” – Stephen King

”Heinlein on jälleen näyttänyt kyntensä.” – Arthur C. Clarke

”Murskaava juttu, yksi parhaita.” – Larry Niven

Adlibris: tarkista saatavuus

Luokitus: Fantasia Locus-palkinto Satiiri

Arvosana kirjalle

Omassa kirjahyllyssäni

Kirjan tilaus

Nextory kampanja
Kokeile 30 päivää ilmaiseksi (lisätietoa)

[ näytä kaikki kampanjat ]

Kirja julkaistu 1986 (Kirjayhtymä)

Alkuperäinen nimi Job: A Comedy of Justice

Tietoja muokattu syyskuu 17, 2015

Robert A. Heinlein

Robert Anson Heinlein (Yhdysvallat, 1907–1988) alkoi kirjoittamaan amerikkalaisiin science fiction -lehtiin vuonna 1939 ja pysyi tieteiskirjallisuuden kentän vaikuttajana seuraavat neljäkymmentä vuotta. Hän tunnettiin yhtenä ”kolmesta suuresta” tieteiskirjailijasta Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken kanssa. Heinlein sai Hugo-palkinnon seitsemän kertaa ja vuonna 1975 hänelle myönnettiin elämäntyöstään Yhdysvaltain tieteiskirjailijoiden yhdistyksen ensimmäinen suurmestaripalkinto. Heinleinin kirjoja on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta.

Lue lisää ...

Heinlein kasvoi Kansas Cityssä Missourissa, Yhdysvaltain ”raamattuvyöhykkeellä”, jonka käsityksiin hän otti myöhemmässä tuotannossaan kantaa. Nuorena hän myi sanomalehtiä ja avusti kirjastossa, niin että 15-vuotiaana hän tuli toimeen omillaan. Hän luki läpi kirjallisuuden klassikot, mutta säilytti intonsa Arthur Conan Doylen, Edgar Rice Burroughsin ja H. G. Wellsin kirjoja kohtaan. Armeijasta Heinlein sai puolestaan kirjoihinsa lujan luottamuksen amerikkalaiseen elämäntapaan, isänmaallisuuteen sekä kurin ja kohteliaisuuden tapaisiin hyveisiin.

Heinlein työskenteli Yhdysvaltain laivaston palveluksessa 1929–34, mutta joutui eläkkeelle vain 27-vuotiaana tuberkuloosin pilattua terveyden. Yritettyään muun muassa kiinteistövälittäjänä ja poliitikkona hän viimein yritti ansaita leipänsä kirjoittamalla. Hän alkoi tuottaa tekstiä säännöllisen aikataulun mukaan. Hän julkaisi suosittuja novelleja ja jatkokertomuksia John W. Campbellin toimittamassa Astounding-tieteislehdessä. Heinlein oli ensimmäisiä tieteiskirjailijoita, joka pystyi elättämään itsensä pelkästään kirjoittamisella. Yhdysvaltain liittyessä maailmansotaan Heinlein siirtyi tutkimustyöhön laivaston palvelukseen. Vuonna 1948 Heinlein meni naimisiin sota-aikana tapaamansa työtoverin, Virginia ”Ginny” Gerstenfeldin kanssa.

Päästyään jälleen kirjoittamaan vuonna 1947 Heinlein alkoi kirjoittaa tieteisromaaneja aikuisille sekä nuorisolle. Ennen sotaa Heinleinin kertomuksia oli ilmestynyt lähes yksinomaan sf-lehdissä, mutta nyt kustantajat uskaltautuivat julkaisemaan tieteiskirjoja. 1960-luvun alusta alkaen Heinlein kirjoitti yksilönvapauden, libertarismin ja vapaan rakkauden puolesta. Kuu on julma (1966) on Heinleinin keskikauden tunnetuimpia teoksia. Kuukkojen kamppailu itsenäisyydestä heijastaa amerikkalaisten vuoden 1776 vapaustaistelua.

Heinleinin kirjoitustahti hidastui 1970-luvulla, mihin vaikutti hänen heikentynyt terveydentilansa. Tältä ajalta hänet muistetaan kampanjastaan verenluovutuksen puolesta. Hänen viimeisten vuosikymmentensä kirjat olivat laadultaan vaihtelevia. Onnistuneimpia on Tuomiopäivän komedia (1984), jossa päähenkilö päätyy kohtaamaan niin taivaan kuin helvetinkin virkavallat saadakseen rakastamansa naisen takaisin.

Lähteitä

Sirpa Mustonen: ”Robert A. Heinlein”. Portti 2/1988.
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

Kuva: CC-BY-SA-3.0

Kirjayhtymän science fiction -sarja

Sarja sisältää 47 teosta.

Sarjaan kuului myös yhteisnide H. G. Wellsin teoksista Aikakone ja Maailmojen sota sekä Isaac Asimovin kirjat Teräsluolat ja Alaston aurinko.

Alasarja Ransom-trilogia
Alasarja Helliconia-trilogia
Alasarja Xenogenesis-trilogia
Alasarja Taivaan valtiaat -trilogia

6.20 21

7.58 166

7.30 123

7.44 48

7.64 110

7.60 100

7.70 60

7.46 26

6.60 28

6.88 17

5.72 25

7.82 32

7.86 30

7.26 77

5.32 22

7.02 48

7.06 39

5.92 25

7.20 31

8.30 60

6.40 28

6.76 52

8.44 25

7.08 24

7.30 26

6.12 32

6.62 26

6.78 45

5.36 25

7.20 30

7.38 32

6.76 39

7.80 50

5.96 22

5.56 34

5.54 13

7.66 45

5.16 12

4.60 22

5.90 29

6.82 22

6.98 43

7.38 31

7.86 58

7.76 50

7.28 29

7.18 27

Kirja-arviot & arvosanat

Eija

Arvosanat 1187
Kirja-arviot 330
Viestit 1058

huhtikuu 14, 2018

4 / 10

Tarinan minäkertojana on pappismies Alex Hergensheimer Kansasista. Hän joutuu omasta todellisuudesta toiseen maailmaan ja henkilöön nimeltä Alec Graham. Hän lyöttäytyy yhteen Alecin entuudestaan tunteman Margrethen kanssa. Yhdessä he joutuvat toistuvasti maailmasta toiseen. Aiheesta olisi saanut paljon mielenkiintoisemman tarinan, nyt se oli tylsä ja junnasi paikallaan. Maailmojen ero ei ole suuri, sankarit määrittelevät ensisijaisesti todellisuuden huomioimalla onko maailmassa ilmalaiva, lentokone ja millainen, jos on ollenkaan. Tarina ei tunnu kehittyvän mihinkään suuntaan. Vasta loppupuoliskolla päästään kirjan nimen mukaiseen Tuomiopäivä asetelmaan. Ei juoni kiinnostanut kyllä senkään jälkeen. Ne perus jutut, jotka Heinleinin kirjoissa yleensäkin on, tuo kirjaan vielä lisä ärsyttävyytensä. Humoristiseksi tarkoitetun tarinan huumori ei purrut.