Taikuri ja taskuvaras

Kirja alkoi lupaavasti. Liiterissä asuva orpotyttö herätti mielikuvia Charles Dickensin maailmasta. Tarinan olisi voinut kuvitella jopa paremmin Lontoon kuin Helsingin kaduille. Lopussa jännitys nousi hienosti ja asiat saivat selityksensä, joskin jäin miettimään, täytyykö spefissäkin kaikelle olla aina "luonnollinen" selitys. Minua häiritsi lähes koko kirjan ajan, että se tuntui kuin hakevan kohderyhmäänsä. Lasten kirjaksi siinä oli melko järkyttäviäkin kohtauksia, kuten herra Mortonin mafiamainen teloitus, jota Mina todistaa, mutta nuorten kirjaksi se jäi aika kesyksi. Kiinnostus seuraavaan osaan kyllä heräsi.

Valitsin tämän kirjan alunperin tyydyttämään Yösirkuksen jättämän janon kaikenlaisiin taikuus-taikuri tarinoihin. Aloitettuani tarinan, se oli aivan jotain muuta mitä kannen perusteella saattoi kuvitella. Odotin ehkä enemmän juonittelua ja sitä ns magiaa, vaikka aavistin, että tässä tarinassa ollaan enemmän The Prestige elokuvan hengessä kuin esim Yösirkuksen.

Olin iloinen, että nyt on vihdoin tarina jossa ollaan 1800 ajan Suomessa. Pidin kaikista esityksistä joita Tomilla ja Minalla oli yhdessä ja jopa aloin pitämään professorista. Kirjan tunnelma oli ihastuttava, kunnes koko homma lässähti ostoskeskuksen avajaisissa ja Minan hahmo muuttui lapselliseksi, Tom taas kireäksi ja Joel entistä innokkaammaksi Minan suhteen...

Pettymys oli karvas ja kitkerä kun kävi selväksi, mikä on Tomin oikea luonto ja ettei tämä ole oikeastaan mitään fantasiaa, vaan jonkinlainen tulevan maailman dystopinen varoitus sointu, hullun miehen maailmanlopun julistus. Olin aivan varma kirjaa lukiessani, että ''Jes, todella hyvä tarina, mielenkiintoista!'' kunnes loppua kohden kirja muuttui latteaksi teini imutteluksi ja eikä minulla ole oikeastaan kiinnostusta lukea enempään koneen ja ihmisen rakkaustarinaa ja mahdollista hullun miehen paasausta tuomiopäivä koneista tai edes siitä, kykeneekö kone inhimmillisiin tunteisiin ja voiko kone rakastaa.

Alku oli kerrassaan ihastuttava, kunnes muuttui täys pettymykseksi. Odotukset olivat korkealla alussa, kun salaa toivoin, että nyt olisi vihdoin oikeasti todella hyvä suomalaisen kirjoittama fantasia (tyylinen) kirja.