Päällys: Sami Saramäki. Sidottu.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokas 2019.
Palkittu Taikuri ja taskuvaras saa jatkoa.
Krakova 1829. Viisitoistavuotias Wiktor haaveilee seikkailuista, mutta ei usko kohtalolla olevan suuria suunnitelmia hänen varalleen. Kun Wiktor joutuu onnettomuuteen oudon taivaankappaleen räjähtäessä joenrannassa, hänen elämänsä tekee täyskäännöksen. Hänen henkensä pelastavat salaperäinen Tom, sekä kelloseppä Seweryn, joka tuntuu tietävän kellojen korjaamisen ohella yhtä ja toista myös taikuudesta.
Huijarin menneisyys seuraa Seweryniä ja pian koko kolmikko tempautuu mukaan seikkailuun, joka on täynnä täpäriä tilanteita ja yllättäviä käänteitä. Wiktor saa huomata, että jos aikoo taikuriksi, on opittava improvisoimaan tiukan paikan tullen.
Tom ja Wiktor ovat lukijalle tuttu silmänkääntäjäkaksikko Topelius-palkinnon voittaneesta romaanista Taikuri ja taskuvaras (2018). Trilogian viimeinen osa, Tinasotamiehet ilmestyy keväällä 2020.
Arvosana kirjalle
Anniina Mikama
Anniina Mikama (s. 1977) on Tampereelta Helsinkiin muuttanut kirjailija ja kuvittaja. Hän on opiskellut kuvataidetta ja graafista suunnittelua Pekka Halosen akatemiassa ja kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.
Mikaman esikoisteos Taikuri ja taskuvaras (2018) voitti Topelius-palkinnon. Sen jatko-osa Huijarin oppipoika (2019) oli ehdolla lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 3
Viestit 0
Mielestäni kirja oli todella taidokkaasti kirjoitettu, vaikkei vetänytkään vertoja triologian ensimmäiselle osalle. Toki ensimmäisen kirjan luettuani maltoin tuskin odottaa tarinalle jatkoa, ja kun toinen kirja kertoikin menneisyydestä, se latisti hiukan tunnelmaa. Kirjan juoni oli jännittävä, joskin paikoin hiukan sekava ja välillä oli hankalaa muistaa, kuka oli kenenkin ystävä ja toisin päin. Tarina oli kuitenkin hyvin moniulotteinen ja pidän kovasti siitä, että päähenkilö on pyörätuolissa, miten muut siihen suhtautuvat ja niin edelleen. Juoni ei ollut niin nopeatempoinen kuin ensimmäisessä osassa, joka ei antanut samanlaista tarvetta lukea kirjaa joka hetki sivutolkulla, eikä tempaissut niin voimakkaasti mukaansa. Luulen, että kirja olisi toiminut paremmin lisäkirjana, kuten Outolinnuissa Neljä.
Kirja-arviot 357
Viestit 0
Mielestäni parempi kirja kuin trilogian ensimmäinen osa! Tässä oli jännitystä, romantiikkaa ja itsensä etsimistä. Kirjasta tuli myös erkoinen tunne, että on lukemassa professorin elämänkertaa. Kaikki tässä kirjassa tapahtuneet käänteet johtivat ensimmäisen kirjan tapahtumiin. Minusta tuntui, että tämä kirja olisi pitänyt olla trilogian ensimmäinen osa!
