Sandman: Sepitteitä ja kajastusta

Lapsena Gaiman luki paljon myös sarjakuvia kuten Batmania. Sarjakuvaromaanien nousu 1970-luvulla sai hänet jälleen innostumaan sarjakuvan mahdollisuuksista. Päästyään koulusta 16-vuotiaana Gaimanin tavoitteena oli ryhtyä sarjakuvakäsikirjoittajaksi. Hän muutti vuonna 1981 Lontooseen ja alkoi työskennellä toimittajana, jotta oppisi tuntemaan kustannusalaa.

Gaiman tutustui sarjakuvakäsikirjoittaja Alan Mooreen, jonka tuotanto oli tehnyt häneen vaikutuksen. Myöhemmin hän ystävystyi kuvataiteilija Dave McKeanin kanssa. Gaiman pääsi käsikirjoittamaan vuonna 1987 McKeanin toimiessa kuvittajana. DC Comicsin toimitus palkkasi Gaimanin kirjoittamaan sarjakuvaa unohdetusta 1930-luvun sarjakuvahahmosta nimeltä Sandman. Gaiman sai vapaat kädet ja hän loi hahmon kokonaan uudelleen, menneestä jäi muistoksi vain Sandmanin varusteisiin kuuluva unikypärä.

Vuosina 1988–1996 ilmestynyt Sandman-sarjakuva oli Gaimanin läpimurto. Sarjan päähenkilöt ovat unen henkilöitymä Sandman eli Uni sekä hänen kuusi sisarustaan, tunnetuimpana Kuolema. Sarja on koottu kymmeneen albumiin. Sarjan kannet teki Dave McKean ja piirrostyön Sam Kieth, Mike Dringenberg ja Malcolm Jones III.

Romaanikirjailijana Gaiman teki ensiesiintymisen vuonna 1990, jolloin ilmestyi hänen yhdessä Terry Pratchettin kanssa kirjoittamansa humoristinen maailmanloppuromaani Hyviä enteitä. Teos oli Locus- ja World Fantasy -palkintojen ehdokkaana.

Novellistina Gaimania on kutsuttu sukupolvensa Ray Bradburyksi. ”Lumesta, lasista, omenoista” (1994) tarkastelee Lumikkia äitipuolen näkökulmasta. ”Ajattelin, että satu tavallaan herää kuolleista ja tarttuu ihmisiä nilkasta.” Historian kirjoittavat ne, jotka selviytyvät. Monta versiota jää kokonaan kertomatta, Gaiman muistuttaa.

Gaimanin esikoisromaani Neverwhere – Maanalainen Lontoo (1996) on alun perin tv-sarjan käsikirjoitus. Tähtisumua (1999) on kirjoitettu aikuisten saturomaaniksi ja alkuperäiseen kirjaan kuuluu Charles Vessin kuvitus. Teos sai Mythopoeic-palkinnon ja siihen perustuva samanniminen romanttinen elokuva ilmestyi vuonna 2007. Tähtisumua on muun muassa kunnianosoitus lordi Dunsanylle ja tämän teokselle Haltiamaan kuninkaantytär.

Unohdetut jumalat (2001) kertoo tavallisesta miehestä jumalten välisessä taistelussa. Teos nosti Gaimanin menestyskirjailijoiden joukkoon ja voitti sekä Hugo-, Nebula-, Locus- että Bram Stoker -palkinnot. Coraline varjojen talossa (2002) on lasten ja kaikenikäisten kauhuromaani. Teos sai parhaan nuortenkirjan Bram Stoker -palkinnon sekä parhaan pienoisromaanin Hugo-palkinnon. Kirjasta tehtiin nukkeanimaatio Coraline ja toinen todellisuus vuonna 2009. Hämähäkkijumala (2005) sijoittui Unohdettujen jumalien maailmaan. Romaani sai British Fantasy-, Mythopoeic- ja Locus-palkinnot.

Aarteita ja muistoesineitä (2006) on suomennettu valikoimana alkuteoksen novelleja. ”Vihreiden kirjainten arvoitus” sai Hugo-palkinnon. Lasten kauhufantasia Hautausmaan poika (2008) sai Yhdysvalloissa lastenkirjallisuuden Newbery-mitalin ja Britanniassa Carnegie-mitalin. Kirja myös äänestettiin Hugo-voittajaksi. Otava lopetti Gaimanin suomentamisen Hautausmaan poikaan.

Gaiman on toiminut sarjakuvien sensuuria vastustavan Comic Book Legal Defense Fundin hyväksi ja saanut säätiön sananvapauspalkinnon vuonna 1997. 

Gaiman on asunut vuodesta 1992 Minnesotassa Yhdysvalloissa. Hänellä on kolme lasta ensimmäisen vaimonsa kanssa. Nykyisin Gaiman on naimisissa laulaja-lauluntekijä Amanda Palmerin kanssa. Gaimanin kotina on vanha Addams Family -tyylinen puinen kartano, jonka asukkaisiin kuuluu viisi kissaa, koira sekä viisituhatta kirjaa. Gaiman keräilee kirjoja, mustia nahkatakkeja ja mustia t-paitoja.

Kuva: Petri Puromies, Otava.