Kirjojen tytär
Alkuteos ilmestynyt 2019. Suomentanut Mika Kivimäki. Kannen kuva: Charlie Bowater. 2. painos 2021. Sidottu.
Tähtifantasia-palkinto 2021. Goodreads Choice Award -ehdokas 2019.
MAAGINEN KIRJASTO.
Elisabeth on kasvanut pienestä pitäen Suuressa kirjastossa, hyllyiltään kuiskailevien ja rautakahleitaan kalistelevien loitsukirjojen ympäröimänä. Hän on aina tiennyt, että velhot ovat pahoja ja taikuus vaarallista.
KATALA JUONI.
Kun joku vapauttaa kirjaston vaarallisimman kirjan ja sabotaasi tekee Elisabethista pääepäilyn, hänet kiidätetään pääkaupunkiin tuomiolle.
ARVOITUKSELLINEN VELHO.
Elisabethin on laitettava toivonsa kahteen epätodennäköiseen liittolaiseen: velho Nathaniel Thorniin ja tämän salaperäiseen palvelijaan Silasiin. Pian hän on keskellä vuosisatoja vanhaa juonta, joka uhkaa syöstä kirjastot ja niiden mukana koko maailman turmioon.
"Kiehtova seikkailu täynnä lumoavia hahmoja." – Kirkus Reviews
”Maailma tarvitsee rohkeutta, rakkautta ja kirjoja. Sujuvasti etenevä seikkailuromaani tarjoaa kaikkea tätä ihastuttavien henkilöhahmojen kera.” – Tähtifantasia-palkintoraati
Käyttäjät lukeneet myös
Margaret Rogerson
Yhdysvaltalaisen Margaret Rogersonin fantasiaromaani Kirjojen tytär (2019) nousi heti ilmestymisensä jälkeen New York Timesin bestsellerlistalle. Ohiossa syntynyt Rogerson katsoo paljon dokumentteja silloin, kun ei ole uppoutunut lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Kirja-arviot ja kommentit
Hurjia seikkailuja ja moderniin maailmaan sopivaa rakkautta. Kerronta oli mukaansatempaavaa ja juoni yllätyksellinen. Kirjasta puuttui sankaritar pulassa -asetelma ja perinteinen supermaskuliininen miespäähenkilö. Tässä yhdistyi kivasti reipas mutta sopivasti asioita pohdiskelemaan pysähtyvä kerronta. Olisin kaipaillut hieman enemmän syvyyttä romanttiseen tarinan puoleen. Velhon kommentointi oli timanttista, siitä täydet pisteet. Hieman tuli mieleeni jopa Sarah J. Maasin kirjat, joita fanitan todella paljon.
Valitsin lukea Kirjojen tyttären, koska kaipasin vaihteeksi jotakin hieman kevyempää seikkailufantasiaa, ja ajatus loitsukirjastosta kiehtoi. Odotukset eivät olleet suunnattoman korkeat, ja aluksi vaikuttikin siltä, ettei tarina vain yksinkertaisesti tempaa kunnolla mukaansa. Muistuttaa liian paljon useita aiemmin lukemiani nuorille aikuisille tähdättyjä fantasiaromaaneja.
Kunnes tarina onnistuu yllättämään, kun sen omaperäisyys kohoaa kirkkaampiin valoihin esittelemään Margaret Rogersonin nerokkuutta. Vähä vähältä aloin ymmärtää teokselle sävellettyä ylistyslaulua paremmin.
Juoni veti mukaansa, vaikka kirja tuntui varsinkin alkuun ajoittain jopa hiukan kömpelöltä, sekä joiltain osin ennalta-arvattavaltakin. Kokonaisuutena se oli kuitenkin positiivinen yllätys, jossa riitti ryminää ja jollain lailla elokuvamaista kerrontaa, välillä oikeastaan tuntui kuin kohtaukset olisi jopa kirjoitettu sitä ajatellen. Toiminta ei kuitenkaan äidy puuduttavaksi. Tarina ja hahmot toivat minulle myös positiivisella tavalla mieleen nuorille tarkoitetut mangasarjat - vertaus saattaa kyllä tuntua oudolta, ja mangaa lukemattomat tuskin edes huomaisivat koko asiaa.