”Synnyin itähelsinkiläiseksi vuonna 1968, ja samoilla kulmilla olen asustellut koko elämäni. Tämä on ihanteellinen paikka luontorakkaalle kaupunkilaiselle – kaikki on lähellä, mukaan lukien metsät, pellot ja lehmät laitumella. Avopuolisoni kanssa harrastelemme kaikennäköistä nörtteilyä kuten scifi-leffoja (Alien-sarja ja alkuperäinen Star Wars -trilogia, jee!) sekä pelaamista pc:llä, Xboxilla ja Wiillä. Ruudun tuijottelun vastapainoksi nautiskelen liikunnasta ja ulkoilmasta metsäpoluilla reippaillen. Kesälomat suuntautuvat mieluiten kesämökille Etelä-Savoon järven rannalle.
Esikoiskirjani ... (lisää)
Kristallien valtakunta julkaistiin vuonna 1996, ja monen vuoden ajan tein kirjoittamisen ohella päiväduunia rakennusalan yrityksen sihteerinä. Eräänä päivänä sain sihteerinhommasta tarpeekseni ja vaihdoin ammattia. Kävin tiedotusopin pitkän kurssin Helsingin kristillisessä opistossa, josta pääsin työharjoittelun kautta puoleksi vuodeksi oikean toimittajan hommiin. Vuoden 2007 alusta lähtien olen ollut vapaa toimittaja.”
Holopainen lukee useimmiten viihdettä, scifiä tai yleistajuisia tiedekirjoja. Hänen suosikkikirjailijoitaan ovat muun muassa Douglas Adams, Philip K. Dick, Ursula K. Le Guin, Stephen King, Doris Lessing, Terry Pratchett, Anne Rice, John Steinbeck, J. R. R. Tolkien ja suomalaisista Väinö Linna ja Mika Waltari.
Ensimmäiset romaaninalut Holopainen kirjoitti teini-ikäisenä, innoittajana oli Anna-Leena Härkösen Häräntappoase. Tarinat jäivät kuitenkin useimmiten vain ajatuksen tasolle. Myöhemmin hän kiinnostui Atlantis-tarusta ja näin syntyi alun perin omaksi iloksi ja puolivahingossa ensimmäisen kirjan, Kristallien valtakunnan käsikirjoitus vuonna 1994. Holopainen lähetti käsikirjoituksen kustannusyhtiölle. Tällä ensimmäisellä yrityksellä se ei vielä päässyt julkaistavaksi, mutta parannusten ja korjausten jälkeen teos ilmestyi vuonna 1996. Sittemmin kirjoja on ilmestynyt tasaiseen tahtiin noin kerran vuodessa.
Suomalaisten fantasiakirjailijoiden joukossa Anu Holopainen on ollut suosittu. Hän on itse pitänyt kirjojaan ”mielikuvituspitoisina seikkailukirjoina” tai korkeintaan kevytfantasiana. Fantasian kirjoittamisesta hän kertoo pitävänsä siksi, että se on hyvin vapaata – voi itse määritellä mikä on mahdollista ja mikä ei.
Anu Holopaisen varhaiset kirjat on suunnattu 12–19-vuotialle. Syysmaa-sarjan naistietoiset tarinat kiinnostavat 16–19-vuotiaita nuoria. Holopaisen kirjat ovat sekä tunnepitoisia että toiminnallisia. ”Kaikissa Holopaisen kirjoissa positiivista on vahvojen naishahmojen esittäminen. Jos Tolkienin kirjoissa naisia ei ole tai C. S. Lewisin naishahmojen on omaksuttava nöyrä hoivaajan rooli, sanoutuu Holopainen modernin fantasian suurista esikuvista irti, ja esittää vahvoja pohjoismaisia naishahmoja, jotka ovat yhtä hyvin valmiita taisteluun kuin flirttailuunkin. Modernilla tavalla perinteinen ja kapinallinen rooli on yhdistetty.” (Mirva Saukkola, Kotimaisia lasten- ja nuorenkirjailijoita 2.)
Holopainen itse sanoo Grafomania-verkkopäiväkirjan haastattelussa seuraavaa: ”Jostain syystä jo se, että käytän pääosissa naishahmoja, on joidenkin mielestä feminismiä. Se on mielestäni outo tulkinta, koska omasta näkökulmastani päähenkilö on ensisijaisesti ihminen, eikä sinällään luo mitään sukupuolisidonnaista ennakkoasetelmaa.”
Anu Holopaisen nuorten tieteisromaani Molemmin jaloin oli Finlandia Junior -palkintoehdokkaana vuonna 2006.
Hänen ensimmäinen aikuisten romaaninsa Ilmeetön mies ilmestyi 2010.
Lähteitä Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 2. Toimittanut Ismo Loivamaa. BTJ, 1999.
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3. Toimittanut Ismo Loivamaa. BTJ, 2001.
Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. Toimittaneet Vesa Sisättö ja Toni Jerrman. BTJ, 2006.
Linkkejä
Sanojen aika – Anu Holopainen. Helsingin kaupunginkirjasto.
Suomen nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli.
Paula Havaste: Sinisilmä. Helsingin sanomat 19.12.2001.
Maria Loikkanen: Welman tytöt. Onnimanni 4/2003. (PDF)
Maria Loikkanen: Molemmin jaloin. Onnimanni 3/2006. (PDF)
Merja Leppälahti: Ilmeetön mies. Kiiltomato.net 15.9.2010.
Toni Jerrman: Ilmeetön mies. Helsingin sanomat 29.12.2010.
Kuva: Niina Stolt, Karisto.
