Pätsi
@ Boris Hurtta
Jälkisanat: Shimo Suntila. Kannet: Arren Zherbin. Nidottu.
Kun kirpputorikeisari Romu-Börje haistaa mammonan, susille heitetään hänen palkkaorjansa Vilho. Vilhon tehtäväksi tulee soluttautua ahdasmieliseen lahkoon ja onkia selville rahakas salaisuus, jonka laadusta hän itsekään ei ole selvillä. Liittolaisia on vain yksi, uskonnollisista kohtauksista kärsivä Saulus, mutta vihollisia riittää. Kuinka monen talon, pellon ja metsän päähän lahkon valta ulottuu? Koko ajan vahtia pitävät niin pikkuyhteisön ankara matriarkka äiti Alma kuin häijy ja viekas uskonsisar Siviä. Ja heitä ei helpolla petetä.
Pätsi edustaa aliluonnollista kauhua. Antikvaarisista seikkailuista ja lovecraftiaanisista kauhuista tunnettu Boris Hurtta vie lukijan todellisen suomalaisen lahkon, kartanolaisuuden, synkkään maailmaan, jossa ruumiillinen rangaistus on normi ja johtajan käsky ehdoton. Pahuuteen ja julmuuteen syyllistynyt kultti hiipui 1950-luvun jälkeen, mutta sen häijy hehku kumottaa yhä tänäkin päivänä. Pahuuteen ei vaadita yliluonnollisia olentoja – pelkkä ihminen riittää.
Arvosana kirjalle
Boris Hurtta
Boris Hurtta (1945–2021), oikealta nimeltään Tarmo Talvio, oli turkulainen kirjailija. Jäätyään eläkkeelle poliisin työstä hän julkaisi lukuisia novelleja suomalaisissa sf-lehdissä. Hurtan tunnetuin lajityyppi oli kauhu. Hänet tunnettiin omaperäisestä tyylistään ja alan perinteitä kunnioittavasta aiheenkäsittelystään. Hurtta sai kertomuksistaan palkintoja scifin ja fantasian alalta ja hän oli kunniavieraana vuoden 2003 Finncon-tapahtumassa.
Hurttaa kiinnosti tuoda realistisen kerronnan joukkoon kauhistuttavia aineksia ja taiteilla psykologisen ja yliluonnollisen kauhun rajamaastossa. Hurtta sanoi olevansa viimeinen suomalainen roskakirjailija. Perusteena tälle oli, että hän esiintyi salanimellä, hänen kertomuksiaan julkaisivat lajityyppikirjallisuudelle omistautuneet harrastuspohjaiset aikakauslehdet ja pienet kustantamot. Hurtta vieroksui hienostuneena ja velvoittavana pitämäänsä sanaa novelli ja sanoi kirjoittavansa kertomuksia. Hän luki mieluummin vanhaa kuin uutta ja sen myötä häntä kiinnostivat pulp-lukemistojen aihepiirit kuten eksoottiset seikkailut ja veijarimaiset jännitystarinat.
