Mikä soi päässä? eli korvamatojen arvostelu- ja arvuutteluketju

Viikko sitten Lapin-matkalla mietittiin yhtä laulua, joka soi päässä, sen verran paljon, että sitten kotiin tultua se piti hakukonettaa esiin, jotta siltä pääsisi rauhaan. Kaikki alkoi laivoista ja lähtemisen tunnelmasta, ja kun riittävän pitkään muisteltiin, saatiin pari säettä googleteltavaksi. Lopulta Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen [url=http://www.youtube.com/watch?v=doILr4k8FMs]Jäähyväiset[/url] paljastui päässä soineeksi kappaleeksi, ja sitten ihmeteltiin, että olipa se aika erilainen kuin muistikuvissa.   Eikä siinä mitään, jos päässä soivat kappaleet ovat hyviä ja ihania ja täynnä kivoja muistoja. Mulla on esimerkiksi erittäin syvä suhde [url=http://www.youtube.com/watch?v=mPjIC0TRstY]Sunshine Reggaen[/url] päässäsoimiseen, sillä se soi päässäni molemmilla vaellusrippikouluillani, Pältsan maisemissa, eikä aina niin aurinkoisellakaan säällä tuntureita ylöspäin kivutessa. Sen päässäsoimisesta tulee aina hyvä ja onnellinen olo.   Mutta sitten on niitä toisenlaisiakin päässäsoimiskokemuksia. Tänä aamuna olen piinannut kanssaihmisiäni hyräilemällä, laulamalla tai hoilottamalla Anna Puun [url=http://www.youtube.com/watch?v=Hy9sAoPekvE]Säännöt rakkaudelle[/url] -mantrahoilotusta, josta en tunnun pääsevän eroon niin millään. Eikä se valitettavasti oikein ole lempeää onnellisuutta ja hyvää oloa huokuva biisi niin äänimaailmaltaan, sanoitukseltaan kuin idealtaankaan. Ja silti se vain soi ja soi ja soi. Näinä hetkinä tulee aina mieleen se, että aivotutkimukseen on syytä investoida entistä enemmän, jotta päänsisäisen soundtrackin voisi helpommin vaihtaa pois.   Onko teillä ongelmia päässäsointilistanne kanssa?

Korvamatoja kyllä riittää tässä päässä... :wink: Melkein joka hetki päässä soi jotakin, joskus ihan itse valittuakin. Usein homma kuitenkin menee kahteen seuraavista vaihtoehdosta:   a) En kuollaksenikaan muista korvamadon nimeä. Jostain syystä nimi ei vain suostu ilmoittautumaan aivojeni sopukoista ja mietin pääni puhki kunnes (ehkä) keksin sen. Asiaa ei auta se, että turhan usein päässäni soi vain yksi kohta kappaleesta ja aivoni kieltäytyvät jatkamasta soittoa pidemmälle...   b) Inhoan kyseistä kappaletta tai olen muuten vain kurkkuani myöten täynnä sitä. Esimerkiksi se kuuluisa Let It Go, jota vastaan minulla ei periaatteessa ole mitään. Ihan hyvä kappale. Mutta kun sitä kuuntelee liikaa, kärsivällisyys loppuu. Ja tietenkin sisäinen DJ:ni päättää valita aina jotain minua ilahduttavaa... :lol:

Pahinta on, kun päässä soi kappale, jonka on soinut radiossa sen yhden ainoan kerran TAI niin vanha, etten ole syntynyt kymmeneen vuoteen biisin jälkeen ja näistä kummastakin biisistä osaa melodian plus tasan yhden rivin. Aika nopeasti alkaa keittää kun tekisi mieli laulaa pidemmälle, vaan kun ei osaa sanoja.

Ystävälläni on tapana jostain ihme syystä alkaa hyräilemään virsiä töissä. Kuulen sen naapurihuoneeseen, en kiinnitä asiaan huomiota, mutta paria tuntia myöhemmin huomaan kuinka "käyn kohti sinua, oi herrani" soi päässä repeatilla eikä lähde pois. Että osaa olla ärsyttävää, musiikin laahaavuudesta huolimatta noita veisuja on mahdotonta saada päästä pois ilman, että keksii jonkun ärsyttävän renkutuksen tilalle.   Parina aamuna olen herännyt siihen, kuinka päässä soi Jujun "mä oon hullu, mä oon hullu". En tiedä, onko kyse ennemmin siitä, että Ylex:ää on tullut automatkoilla kuunneltua liikaa vai yrittääkö alitajuntani kertoa jotakin mielenterveydestäni.

Mulla on joskus sellainen ongelma, että Yngwie Malmsteenin riffit alkavat soida päässä, mutta ne ovat niin nopeita, että aivojen äänentoisto ei pysy perässä.   Muistaako kukaan, mikä on se scifiromaani, jossa tyyppi suojautui ajatustenluvulta niin, että hän kuunteli ärsyttävää mainosjingleä, joka alkoi soida päässä ja peitti muut ajatukset.

[quote="Skie" post=18185]Ystävälläni on tapana jostain ihme syystä alkaa hyräilemään virsiä töissä.[/quote]   Minullakin tulee yllättävän usein tarve hyräillä virsiä töissä, mutta se ehkä menee sen piikkiin, että työpaikkani on hautausmaa :P Virret eivät ole edes korvamatojen ärsyttävimmästä päästä, koska töissä ollessa ne sentään sopivat, öh, tunnelmaan. Se vain alkaa ennen pitkää tympiä, etten osaa/muista kovin monia virsiä (ja "Jumalan kämmenellä" alkaa ärsyttää [i]hyvin[/i] nopeasti). Heh, se tästä puuttuisi että alkaisin opetella niitä lisää saadakseni uusia - tai "parempia" - korvamatoja.   Jos jätetään virret sikseen, niin alkuviikosta alkoi päässä soida jotain, josta tiesin vain, etten ole kuullut sitä todella pitkään aikaan. Kotona sitten googletin ja totesin, että sehän on vanhan kunnon Disco-yhtyeen kamaa. Aika kiinnostavaa, että jonkin aivan käsittämättömän ärsykkeen saatuaan alitajunta voi kaivella esille jotain sellaista.

Yleensä mulla soi päässä biisejä joita kuuntelen ja joista tykkään, mutta niissä ärsyttää se että ei muista sanoja kuin jotain muutaman rivin vaikka kuinka yrittää. :roll: Onneksi en joudu kuitenkaan kärsimään biiseistä joista en tykkää yhtään. Tällä hetkellä soi päässä Fall Out Boyn Young Volcanoes joka on hyvä mutta sanoja en kyllä muista..

Miulla on soinut päässä tänään Demons&Wizards-projektin Crimson King. Aivan eeppistä metallihyvyyttä. Mutta liika on liikaa. Kun kappale soi päässä viikon, oli se miten hyvä tahansa alkaa tympääntyä.

Korvamadot eivät minulla yleensä ole kovin pitkäikäisiä, mutta pari vuotta sitten oli järki lähteä kun lyhyen ajan sisällä tuli kaksi korvamatoa, jotka kestivät päiväkausia. Se oli oikeasti ahdistavaa. Ensimmäinen oli Erinin [i]Vanha nainen hunnigolla[/i], jota kollega soitti töissä että pääsisi eroon omasta korvamadostaan, ja toinen oli [i]Minä soitan harmonikkaa[/i]. Ei tietenkään koko biisit, vaan pätkät niistä. Useimmiten päähän jää soimaan kertosäe, mutta [i]Harmonikan[/i] tapauksessa se oli se kohta jossa lauletaan taikurista. Oudohkoa.   Kouluaikoina kuuntelin aamuisin ennen lähtöä radiota ja viimeiseksi vielä jonkun "oman" biisin levyltä tai kasetilta. Logiikkani oli, että jos jonkin pitää jäädä päähän soimaan, niin se voi yhtä hyvin olla joku biisi josta tykkään. Yleensä kuitenkin päähän jäi se viimeistä edellinen kappale ja se nyt saattoi olla ihan mitä vaan (KissFM:n soittolistalta).   Tämänpäiväinen korvamatoni oli Madonnan [i]Rescue me[/i], mutta pääsin siitä eroon kuuntelemalla sen kokonaan ja hoilaamalla mukana.

Minulla saattaa joskus ihan randomisti alkaa soida päässä joku kappale. Välillä se on joku sellainen, jonka kuunteli vähän aikaa sitten ja joskus aivot vain kaivavat jostain lokerosta jonkun ikivanhan kappaleen. Ikävimmät korvamadot ovat joululaulut. En välitä joulusta ja joululaulut ovat varmaan yksiä kamalampia kappaleita, joita tiedän. Kurjinta on, kun ne alkavat soida päässä kesällä...   Joskus korvamadosta pääsen eroon sillä, että kuuntelen kyseisen kappaleen läpi. Ainahan se ei auta ja sitten pitää kärsiä. Tosin jokin aikaa sittenhän oli uutinen siitä, että korvamadosta pääsee eroon tekemällä anagrammeja. Tämä on osoittautunut hyväksi keinoksi. Luulen kyllä, että mikä tahansa tarpeeksi helppo, mutta kuitenkin keskittymistä vaativa askare auttanee asiaan.

Nyt päästiin asiaan :tongue:   Mulla soi jatkuvasti päässä joku biisi, harvoin on hiljaista. Inhottavaa on, jos päässä soi jostain kappaleesta yksi rivi eikä ole aavistustakaan mikä kappale on kysymyksessä... Eilen mulla soi kokonaista kolme kappaletta päässä ja ne olivat ABBAn [i]I Let the music speak[/i], [i]Minun ystäväni on kuin villasukka[/i] sekä Peter Gabrielin ja Kate Bushin [i]Don't Give up[/i]. Nämä nyt on ihan jees biisejä kaikki (paitsi villasukka :shock: ), mutta kun päässä jumputtaa lastenlaulu nimeltään Unkarilaisen kärpäsen lemmentango, hermo alkaa hitaasti pakkua. [i]Vain heikot empii, kärpäset lempii, oooooolaaah!![/i] :roll:

Tuntuu olevan yleinen ongelma, että korvamadosta soi päässä vain yksi tai pari säettä. Tähän ratkaisu on tietenkin opetella kyseisen laulun sanat ulkoa, jottei tarvitse jumittaa niissä muutamassa sanassa. Näin ainakin itse toimin joskus :).   Kun Pisania mainitsi tuon [i]Minä soitan harmonikkaa[/i], tuli suorastaan tarve saada se pyörimään päässä. Hieno biisi.   Oma päänsisäinen musiikkini vaihtuu onneksi yleensä tiheästi, joten harvoin ärsyynnyn siitä.

Tarvitsin innokkeeksi uusimpaan tieteisräpeltelyyni erään tangon sanoja. Löysinkin etsimäni, vaivattomasti toivelaulukokoelmasta vol. ties miten mones. Itse tekele lojuu bitit siellä ja täällä, vielä alkutekijöissään, USB:ni, tietsikkavanhukseni ja elimellisen keskusyksikköni uumenissa. Mutta tuo taannoinen Seinäjoen voittaja -tango on ruvennut soimaan mielessäni, satunnaisesti tosin ... eli juuri nyt en edes muista biisin nimeä! Mutta kohta laulu rupeaa pulppuamaan mielessäni muistuttaen, että tarinantekelettäkin pitäisi vaihteeksi suollella. Mutta miten voi elimellinen keskusyksikkö velmuilla näin: välillä jokin vinkuna kaikaa mielessä unohtumattoman tuntuisena ja välillä siitä ei muista ensitavuakaan?

Nyt on pari päivää soinut päässä se saakelin VitaePro -mainoslaulu Nikke Ligneleineen ja pomppivine naisineen. "Nyt kaikki on toisin ja hymyilen vain..." Yllättävän vastenmielinen. Onnistunut mainoslaulu siis.   Aina kun kuulen Jari Sillanpään Pariisi-Helsinki -biisin, niin se tarttuu aivoihin. Virttyneet vinyylit ja haitarit pyörii aivojen avaruudessa viikkokausia ikuisella luupilla.

[quote="MannhaiKotka" post=18708]Nyt on pari päivää soinut päässä se saakelin VitaePro -mainoslaulu Nikke Ligneleineen ja pomppivine naisineen. "Nyt kaikki on toisin ja hymyilen vain..." Yllättävän vastenmielinen. Onnistunut mainoslaulu siis.[/quote]   Sama. Ennätysärsyttävä mainoslaulu pitkiin aikoihin. Ja sitten se tulee jokaikisellä mainostauolla ja pitää alkaa hyräilemään jotain toista biisiä että ei jäisi soimaan päähän.

Horst Wessel on vähän kiusallinen jos vielä hyräilee mukana. Sekä positiivisen että negatiivisen huomion jättäisi mielellään väliin.   Onneksi Saksasta saa [url=http://www.youtube.com/watch?v=nsXOKOzmHtI]iloisempiakin korvamatoja[/url].

Pääsen korvamadoista ainakin väliaikaisesti eroon hyräilemällä tai laulelemalla niitä. Itsekseni ollessani saatan hyräillä ihan sitä mukaan kuin kappaleita tulee mieleen. Korvamato häipyy, kun sitä ei enää jaksa toistaa. Välillä korvautuu lennosta jollain toisella kappaleella, mutta eipä se minua niin häiritse, kun ei häiriinny. Ihmisten keskuudessa ei voi pitää ääntä, ihan jo siksikin etten todellakaan osaa laulaa ja koska kappaleet tosiaan voivat olla mitä tahansa. Kotona koirat tykkäävät, kun niille lauleskelee.. tai ainakin ne tapaavat asettua nukkumaan, mikä on usein varsin toivottu vaikutus.   Parin päivän aikana päässä ovat soineet, lähinnä kertosäkeiden osalta, mm. System Of A Downin [i]Sad Statue[/i], Pave Maijasen [i]Lähtisitkö[/i], eräs [i]I was made for loving you baby[/i] ja se Pikku Kakkosen postinumerolaulu (jonka numeroita en muista).   Erikoista on, että joskus ollessani oikein iloinen, alkaa päässä soida jokin oikein surullinen kappale. Eli jos hyräilen esim. Viikatteen [i]Kuolleen miehen kuplettia[/i], olen oletettavasti riehakkaan hilpeällä tuulella. :roll:

[quote="Hiistu" post=19435] -- ja se Pikku Kakkosen postinumerolaulu (jonka numeroita en muista). [/quote]   Postilokero 347, 33101 Tampere 10.   Kiitos tästä korvamadosta. :D

Välillä aina soi päässä joku kappale, jonka on varmasti kuullut, mutta mitään ei tule mieleen. Tälläisiä oli esimerkiksi Raaka-Aineen Miehen työ. Nytkin soi päässä "Äiti pojastaan pappia toivoi" :D

Tässä nyt on jo aika monta päivää saanut kuunnella päässään Jenni Vartiaisen [i]Suru on kunniavierasta[/i]. Näin yhtenä aamuna sen musavideon ja tykästyin sen verran että lanasin kirjastosta kokeilumielessä levyn. Huono siirto. Nyt se ei jätä rauhaan, tosin välillä väliin tunkee myös [i]Junat ja naiset[/i]. Saa nähdä kuinka kauan mielenmaltini säilyy.

Olkaa hyvä! :grin:   https://www.youtube.com/watch?v=QvsQ9hYKq7c

Tämä. Monta kertaa päivässä. Erityisesti aamuisin.   http://www.youtube.com/watch?v=V2_LmH1Ouig   Ei se mitään haittaa, että tuo soi. MaSu on kuitenkin hyvä ja tämä uusin levy on kyllä hieno ja toimiva.

Apulanta Reunalla

Tämä on yksi Hammerfallin uuden levyn singleistä. Viime perjantaina tuli käytyä HF:n levynjulkkarikeikalla, jonka jälkeen tämä on soinut päässä useaan otteeseen :smile:   [video size=100 width=480 height=360 type=youtube]PtGFIrvtiAs[/video]

Nimenomaan tämän linkin takainen versio on piinannut mua koko ikäni: [url=https://www.youtube.com/watch?v=zsW1gK_78HQ]Ihan hirveätä. Etenkin tuo korkea nenä-ääni.[/url]     Toinen vakiobiisi, joka soi päässä onkin sitten vähemmän rasittavaa matskua: [url=https://www.youtube.com/watch?v=LnLnbFFhXZc]"Olen pieni puinen poika, päiväni pitkiä ja puisevia. En ulos pääse sadesäällä, muuten turpoan ja halkean..."[/url]