Mikä soi päässä? eli korvamatojen arvostelu- ja arvuutteluketju

https://www.youtube.com/watch?v=_Clo8HyJjMI https://www.youtube.com/watch?v=_hI3GLkC2uQ   John Zornin versiot Morriconen biiseistä. Kässärihommiin yhdistettyä lopun alun tuntua. Elämän pikku taifuuneihin yhdistettyä melankoliaa. Sopinut fiilikseen muutaman päivän ajan.   Hauskinta muuten on, että Sicilian Clan on tunnelmaltaan suora kuvaus siitä, millainen perusviba Sisilian kaduilta, rakennuksista ja ihmisistä välittyy vielä tähän elämän aikaan. (Vuosi sitten ainakin.) Morricone on kyllä ilmiömäinen tunteiden tulkitsija ja vangitsija.

[b]Mesh[/b] Tarkemmin sanottuna biisit [i]I Don't Think They Know[/i] ja [i]My Defender[/i]. Olin nuorempana hillitön Depeche Mode- fani ja Mesh oli luonnollinen seuralainen soittolistalla. En tiedä mikä nostalgiakohtaus iski tänään, mutta Mesh on nyt ollut repeatilla koko illan. Johtuuko lie tuosta ilmasta, joka on enemmänkin alkusyksyinen kuin keväinen? Voiko olla, että melankolia on vallannut mielen? Eikö se kuulu jonnekin kaukaiseen nuoruuteen? :smile:   Mesh on tuollaista "työlaisluokan" syntikkamusaa. Martin L. Gore aikoinaan sanoi fanittavansa bändiä. Onhan noissa joissakin biiseissä vähän samaa vibaa kuin 1980- luvun puolen DM:n musassa.   https://www.youtube.com/watch?v=PhghS3hY5V8 https://www.youtube.com/watch?v=9dwJnN4QndI

Ei yksittäinen biisi, vaan kokonainen levy. :lol: Taustamusana on soinut viikonlopun aikana jo kolmesti [i]Within Temptation[/i]in The Silent Force- levy, joka on kokonaisuutena vahva tuotos. En ole oikein koskaan ollut heviin tai metalliin päin, mutta tästä pidin aikoinaan ja edelleen paljon. Kyse on siitä, että kappaleiden sanoitukset ja tyyli ovat bändillä hyvin kauniita ja positiivisia. Vaikka levyn kappaleissa käsitellään ikäviä tapahtumia ja asioita, niin kaikesta paistaa läpi optimistinen ja eteenpäin menevä asenne. Sharon den Adelen ääni on ihanan herkkä ja kaunis. Vaikeiden elämäntilanteiden ja LOTR:in lueskelun keskellä tämä levy luo hienoja ja toiveikkaita visioita.

Istun junassa ja päässä soi suhteellisen suurella volyymilla [i]"En ole menossa minnekään..."[/i]. (Eikä siis johdu siitä, etteikö junamatka etenisi.)   Klara vappen, Eput. :tongue:

Tällä hetkellä soi päässä harvinaisesti leffojen ja sarjojen tunnusmusiikkikimara. Yleensä minun päähäni jää soimaan kappaleet, joissa on sanat, mutta välillä näinkin.   Ensin alkaa soida Game of Thronesin tunnari, joka jossain vaiheessa vaihtuu Iron Man -elokuvan teemakappaleeksi, siitä Iron Man 3 -teemakappaleen kautta Avengers-leffan teemakappaleeseen. Ei sinänsä häiritse, mutta tuntuu oudolta.

[i][url=https://www.youtube.com/watch?v=aXmNGxRXFrQ]Sinä ja minä, ämpärijonossa, sinä ja minä, euron juustolla, sinä ja minä, alasti teeveessääää... [/url][/i]   Eli luonnollisesti Dingon [i]Sinä ja minä[/i], mutta lähinnä kertosäe ja, noh... Jokin itsetuhoinen perversio keksiä päässä soiviin kappaleisiin omia sanoituksia, jotta sitten takuulla soivat päässä. :roll: (Viikolla yhtenä aamuna soi: [url=https://www.youtube.com/watch?v=FTAgDHx6ekc][i]Olen kadottanut, sukkani jonnekin josta ei kukaan, sitä löytää voi...[/i][/url])

Minulla on ollut viime päivinä harvinaisen lannistumaton korvamato: alle linkitetyn kappaleen nimikkosäe ja kertosäkeen alku: [i]yo no sé mañana[/i]. Kelpaisivatko teillekin latinorytmit? Luovun tästä mielelläni.   [video]https://www.youtube.com/watch?v=Ufgkl8r-gqY[/video]

Tässä on ollut kahden eri kappaleen satunnaissoitto päässä. Näistä ensimmäinen on [url=https://www.youtube.com/watch?v=idVozGXbn2Y]tämä[/url], josta sanon vain Game of Thrones ja Peter Dinklage. Toinen on Civilization sarjaan, sen IV osaan, kuuluva Christopher Tinin [url=https://www.youtube.com/watch?v=IJiHDmyhE1A]Baba Yetu[/url]. Jälkimmäinen on kuitenkin vahvemmin pyörinyt mielessä, onneksi. En haluaisi tuota ensimmäistä jäävän mieleen kovin pitkäksi aikaa.

Sen jälkeen, kun WoWissa garrisoneihin ilmestyi juke boxit, ja sain paladiinille yhden musiikkikäärön Lich Kingiltä, on tämä kappale jäänyt soimaan päähän:   https://www.youtube.com/watch?v=4n6WP9qHyRM   Ei haittaa yhtään, kun on sen verran hieno, että sitä jaksaakin kuunnella.

Mietin, että perustuuko joidenkin popbiisien suosio ihan vain siihen, että ne jäävät ihan [url=https://www.youtube.com/watch?v=UXX1YtcofbQ]jäätävän helposti soimaan päässä[/url] -> niitä tulee kuunneltua ihan että lakkaisivat soimasta ja lopulta ihmisparat kuvittelevat pitävänsä biisistä kun kuuntelevat sitä koko ajan.   Terkuin vielä eilen linkin takaa löytyvä biisi oli minusta vähän meh, mutta nyt se soi sinnikkäästi loopilla. :roll: Sekä päänsisäisesti että koneelta.

Olen viime aikoina kuunnellut musikaaleja ja sieltä on tarttunut, täällä kertaa positiivisessa mielessä, korvamatona Phantom of the Operan nimikkokappale ja nimenomaan Thomas Borchert (Tanz der Vampire -musikaalin Graf von Krolock) kummituksen roolissa. Ja tämä kappale vaihtuu välillä (satunnaisesti) Tanz der Vampire -musikaalin kappaleisiin. Hassu sekoitus.

Katsottuani Lego Movie:n päässäni soi vain yksi kappale, "Everything is awesome". Mielelläni pääsisin jo tästä korvamadosta eroon...:roll:

W.A.S.P.-yhtyeen Maneater kaikunut korvissa muutaman päivän. Eipä toimivaan heavy rock -biisiin mitään uusia mausteita tarvita. Riittää kun on hyvä draivi päällä ja vahva kertosäe.

Metallica - Moth Into Flame   Kylläpäs yllätti tämä uusi Metallica-viisu. Eka uudelta levyltä julkaistu biisi oli sellaista perusvarmaa tusinakaahausta, joka antoi olettaa, että sitä samaa sahaustahan sieltä taas on tulossa kuten Death Magnetillakin. Mutta tämän biisin riffeissä ja sooloissa on jo sitä IDEAA.   Ihan tässä melkein liikuttuu. Olisiko paras levy tulossa sitten The Black Albumin? Vielä en uskalla toivoa. Onhan noilla muillakin sen jälkeen tulleilla levyillä niitä yksittäisiä kunkkubiisejä (Bleeding Me, The Outlaw Torn, The Day That Never Comes etc.), mutta tämä lyö mielestäni nekin laudalta.   Erityisesti biisistä ovat palaneet mieleen verse-kohdan riffittely, bridgen melodia Hammetin tavaamana, sekä loistava "hitti-kertosäe". Ehkäpä tällä levyllä Metallica on onnistunut yhdistämään The Black Albumin ja Loadien parhaat puolet ja saamaan mukaan vähän sitä kulta-aikojen thrashiakin. Mitään sen kummempaa en vanhoilta herroilta enää edes odota.

Tuleva Metallica-levy vaikuttaa noiden kahden irtobiisin perusteella ihan pätevältä peruskamalta. Moth into Flame on ehkä aavistuksen parempi kuin aiemmin julkaistu Hardwired, mutta eipä noissa mainittavaa tasoeroa ole. Hieman kädenlämpöistä vanhojen ukkojen rokkaustahan nuo biisit ovat, mutta eiköhän sieltä ihan kuuntelukelpoinen levy ole tulossa. Ainakin biisien mitat ovat tolkullisempia Death Magneticin sekaviin riffikasoihin verrattuna.

DM:lla muakin vaivasi se, että hyvät ideat hukkui sinne loputtomasti junnaavien keskivertoriffien sekaan. Mikähän noita vanhan ajan hevikukkoja (Iron Maiden, Judas Priest) vaivaa, kun pitää tehdä jotain romaanin pituisia tupla-albumeita, vaikka hyvin tehdyt 4-5 minuutin hevibiisit hyvillä koukuilla ajaisivat asiansa?   Moth Into Flame iski muhun juuri siinä mielessä, että nyt mainittua tyhjäkäyntiä ei ollut sävellyksessä ollenkaan. Tuntuu paljon luonnollisemmalta ja tarkemmin mietityltä tämä kuin melkein kaikki DM:n biisit. Soundeissakin on IMO menty ainakin pieni askel eteenpäin, vaikka jonkun Ride the Lightningin ajat ovat tietysti jo takana. Lopullinen totuus valkenee mulle kyllä vasta sitten, kun levy ensimmäisen kerran pyörähtää stereoissa.   Hyvin mielen ostan tämän uutukaisen, sitten kun ulostuu. On jotenkin hyvä kutina päällä. Mutta Metallicasta ei koskaan tiedä.

Deep Purple - Not Responsible   Näitä Perfect Strangersin bonusbiisejä. Knocking at Your Back-Door varmaan se kovin korvamato ko. levyltä, mutta hyvin uppoaa tämäkin. Vähän synkempi biisi DP:n diskografiassa.

[u]Wintersunin Death and the Healing[/u] on nyt melkein joka päivä parin viikon ajan palaillut mieleen. Kuuntelin Wintersunia joskus ammoisina aikoina, (ehkä 5-8v sitten), ja tipautin kyseisen biisin joulukuussa Spotifyn metallilistaan. Kai se on vaan niin tarttuva. Ilmeisesti jätkiltä on tulossa vihdoin uutta materiaalia, niin ehkä ihan hyvä vähän fiilistellä vanhoja suosikkeja.   Ärsyttävää vaan, kun päässä soi oikein esimerkillisesti vain se yksi kohta introsta...

Battle Beast -kokemus:   Black Ninja -biisin kertsi melkein pelästyttää. Ensin ihan tavallinen bridge/pre chorus, ja siitä se sitten lähtee: "SHEEE'S A BLACK NINJAAA!", paskat lyriikat suoraan naamalle. Mutta hyvä biisi, ei siinä mitään. Mieluinen korvamato.

Maustetytöt pyörineet päässä viime yöstä asti. Enkä valita. Kerrankos minäkin olen täyttänyt lottorivini väärin. Musavideossa korvalappustereot, siitäkin vielä plussaa.

https://www.youtube.com/watch?v=LNQiRFoOTgs   Tässä vedossa ovat kaikki pimeyden voimat läsnä. Jää päähän tiukemmin kuin Pariisi-Helsinki ja Satulinna kuunaan. Mutta silti on vain pakko kuunnella uudestaan! Hyvää mieltä kaikille, ja Menneniä poskille!

Nyt soi päässä Kari Tapion Viisitoista kesää. Ihan hyvä biisi, mutta myös armoton korvamato. Pitäisi vissiin pitää jossain vaiheessa isä-poika -ilta ja mennä katsomaan se raina. Kuuluvat Irwin ja Klabbi taaton ehdottomiin suosikkeihin. Eipä ihme, että tuli alkoholisti, kun nuorena taukoamatta Irwinin juomalauluja kuunteli...

Kantria ei tule yleensä kuunneltua, mutta 16 Horsepower on ollut syksyn suosikkibändini. Joskus haitari ja banjo ovat kaikki, mitä tarvitaan.   https://www.youtube.com/watch?v=nHFG9tT-imc

Maustetytöt endless loopilla. Mutta onneksi biisi vaihtuu välillä. Sen siitä saa, kun immersoi itsensä huolella johonkin levyyn, missä suurin osa on easy listening -matskua. Blasphemy se jää harvemmin päähän sahaamaan. :)

[quote="Astorethein" post=60653]Kantria ei tule yleensä kuunneltua, mutta 16 Horsepower on ollut syksyn suosikkibändini.[/quote]   Minäkin tykästyin kyseiseen bändiin tuossa viime kuun puolella kun kuuntelin heidän levynsä [i]Sackcloth 'n' ashes[/i]. Kantrista en yleensä perusta, mutta Rate Your Musicin mukaan genre onkin gothic country. Tykkään goottimusasta, joten ehkä se selittää asian.   Ja jottei ihan offtopiciksi menisi, niin tänään päässäni on soinut enimmäkseen Tori Amosin [i]Cruel[/i] (tai sen kertosäe).