Arvaa mikä kirja!

Tämän edelliseltäkin foorumilta tutun leikin ideana on arvuutella kirjaa.   Vuorossa oleva arvuuttelija valitsee yhden kirjan ja antaa siitä sitaatin, jonka perusteella muut yrittävät arvata, mistä kirjasta on kyse. Yksi henkilö saa esittää yhden arvauksen per vihje.   Arvuuttelija antaa lisää sitaatteja (ja mahdollisia muita vinkkejä) kyseisestä kirjasta, kunnes joku arvaajista arvaa oikein. Arvuutteluvuoro siirtyy oikein arvanneelle ja siten leikki jatkuu.   Oikein arvanneella on kolme päivää aikaa antaa vihje uudesta kirjasta - jollei arvuuttelijasta kuulu mitään, saa arvuutteluvuoron ottaa kuka vain. Arvaajat voivat käyttää apunaan googlea ja muita apukeinoja, mikä myös arvuuttelijan kannattaa huomioida vihjeitä valitessaan. Arvuuteltavan kirjan ei tarvitse olla scifiä tai fantasiaa, mutta toivottavaa olisi, että joku muista käyttäjistä mahdollisesti tuntisi arvuuteltavaksi valitun kirjan.   Vaikkei olisikaan varmaa tietoa, aina kannattaa arvata! Vaikkei arvaus osuisi oikeaan, ainakin arvuuttelijalle tulee hyvä mieli. :wink:   ........................................   Aloitan arvuuttelun. Tässä ensimmäinen vihjesitaatti:     1. [i]"Feenikslinnun kanssa puhuminen on masentavaa, on kuin seisoisi kulottuneella niityllä, jolla ei ole koskaan kasvanut kukkia. Pelkkä muisto saa mieleni murheen valtaan. Lintujen paistaminen ja syöminen oli armelias teko, koska niiden elämä on yhtä kärsimystä. Ne ovat valmiita palamaan elävältä etteivät kuolisi. Tulesta ei näet syntynyt uutta feenikslintua, se oli sama tipu aina vaan, pää tyhjää täynnä!" [/i]

Viimeinen yksisarvinen? (Jota en ole saanut vieläkään luettua)   PS. Kiva kun on pitkästä aikaa tämäkin peli päällä. Jaksaa taas pienen tauon jälkeen :smile:

^ Ei ole tällä kertaa tuo. Laitan seuraavan vihjeen huomenna päivällä, jollei joku sitä ennen arvaa.

Seuraava vihje:   2. [i]"Eikä isoäitini enää tehnyt taikoja. Liian suuri suru hukuttaa taian niin kuin ihmiset hukkuvat veteen. Mutta isoäiti tiesi, kuinka taikoja tehdään. Jos ajattelee tarpeeksi hartaasti, asiat tulevat todeksi, mutta jos sielussa on vain surua, siellä on vain surua. Surullisena ei voi edes sytyttää tulta."[/i]

Seuraava vihje, josko vuoro kelpaisi jollekulle. :wink: Jollei itse halua arvuuttaa, voi saamansa vuoron myös luovuttaa nopeimmalle vapaaehtoiselle.     3. [i]"Mitä tehnet nyt?" [*] tiedusteli. "En mitään erityistä", [**] vastasi. "Jos näin on, voisitko tehdä sitä täällä minun vierelläni? Nyt lojun täällä yksinäisnä, vaan mieluummin lukisin yhdessä kanssasi hyvää kirjaa, vaikka se on sama, jonka jo kerran luimme, kertomus kauniista prinsessasta, joka menee vihille komean prinssin kanssa, joka on vauvana joutunut eroon vanhemmistaan, ja jota kaikki luulevat toiseksi..."[/i]

Eivät nyt nämä pätkät soita oikein mitään kelloja. Lohikäärmeen prinsessa?

^ Tuota olisin minäkin veikannut. Mutta ei valitettavasti vielä oikein.   4. [i]Keksittyään koiralle nimen pieni [/i][**] [i]vaipui taas epätoivon valtaan. Hän yksin oli jäljellä. Vainottuina, karkotettuina, pakolla siirrettyinä, pilkattuina kaikki muut olivat kuolleet, toiset hirtetty ja toiset jätetty kuolemaan nälkään, heidät oli karkotettu elävien valtakunnasta. Ei ollut enää ketään, häntä itseään lukuun ottamatta.[/i]

Ennustus!   5.   [center][i]ON KOITTAVA HYINEN SYYS, HÄMÄRÄ KÄTKEE AURINGON, SATEESEEN HUKKUVAT MAAT. VAAN KUN VIIMEINEN[/i] [**] [i]JA LOHIKÄÄRME VIIMEINEN KEHÄN MURTAVAT, - -[/i][/center]

Tuosta pongahti mieleen Tarina vailla loppua (jota en ole sitäkään kyllä lukenut :P)

Viimeinen haltija?

Kyllä. Silvana De Marin [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/3042-viimeinen-haltia]Viimeinen haltia.[/url] Vuoro Kittenille!   Kirja ei ole ehkä ihan [i]niin[/i] surumielinen kuin valitsemani sitaatit antavat ymmärtää, mutta tunnelma jäi ainakin minulle mieleen. (Ensimmäinen vihje on itse asiassa pätkä varsin hupaisasta keskustelusta, jossa haltia ja lohikäärme keskustelevat feenikslintujen sukupuutosta.)

Oli se silti aika surullinen :D   Ensimmäinen vihje:   "Metsän henki teki kerran virheen, ja kävi niin kuin liian usein pääsee käymään, että petollinen ihminen pääsi jonkin hyvän keskelle. Ihminen oli avun tarpeessa, ja henki auttoi häntä, mutta petollisuus oli ihmisessä liian syvällä ja sen vuoksi hän eräänä päivänä surmasi karhunpennun"

Veikkaan vaikka... Erin Hunterin [i]Matka alkaa[/i]? Siinä on karhuja.

Hei onpas hauska peli! :lol: Itsellä ei kyllä ole mitään aavistusta tästä kirjasta... Veikataan Michelle Paverin Suden veljeä, vaikken edes ole kyseistä kirjaa lukenut ja katkelmassa puhutaan karhuista. Jotenkin tuli mieleen kivikausi ja muinaistarut. :wink:

Kumpikaan ei valitettavasti oikein, nyt tulee vihje kaksi:   "Taidat ymmärtää. Muinaisten jumalien laskeutuminen maan päälle voi tietää vaikka minkälaisiä tapahtumia, lohikäärmeiden paluu on yksi niistä. Mitä jos ne tuovat lohikäärmeet ja niiden vallan takaisin, mitäs sitten?" "En ole koskaan nähnyt lohikäärmettä. Mutta miksi se salataan, siis tuo tarina?" "Juuri siksi, ettei sinunkaltaisesi pieni tyttö alkaisi pelätä", ukko murahti

Sysilouhien sukua?

Olen varmaan ihan hakoteillä, mutta tuli jostain syystä mieleen Joanne Harrisin Riimut.

Hei tämä oli hauska leikki aina!   Tekisi mieli veikata Salamurhaajan taivalta.

Rinjalla meni oikein, Ilkka Auerin Sysilouhien sukua oli kyseessä :)

Ohhoh, wuhuu! :cheesy:   [i][*] katseli kauniisti valaistua goottikirkkoa ja söi hiljaa. Hänen teki mieli kiivetä rakennukseen. Seinässä oli niin paljon rosoista kivipintaa, kaari-ikkunoita ja holveja, että sitä olisi voinut kiivetä melkein mistä kohdasta tahansa. Katolla oli torneja ja patsaita, jotka olisi ollut ihana nähdä lähempää, istua vaikka gargoylen selässä ja katsella kaupungin yli.[/i]

Funken [i]Rosvoruhtinas[/i]? Rosvot pyörii sattumoisin päässä.. :tongue: ja voisi Venetsiassakin jotain goottikirkkoja olla.

Hugon [i]Pariisin Notre Dame[/i]?

Eipä ole kumpikaan tällä kertaa :)

Pierre Pevelin Kardinaalin miekat?

Eipä ole sekään. Siispä pätkä kaksi.   [i]He juoksivat metsän läpi niin lujaa kuin pimeässä pystyivät, hypähtelivät kaatuneiden runkojen yli ja syöksyivät pusikoiden läpi. Kapea, mutkainen polku leveni ja muuttui lopulta aukeaksi rannaksi. Ilma viileni koko ajan ja lämpötila laski niin alas, että [*]n sormista lähti tunto. [**]n vauhti alkoi hidastua, kun he pääsivät upottavalle hiekalle asti. [*] huokaisi, kun valkoista rantaviivaa jatkui silmänkantamattomiin. Mitään saunaa ei näkynyt.   Matka jatkui takellellen. [*] kiersi käsivartensa [**]n ympäri, mutta ei tuntenut olevansa juurikaan avuksi.[/i]