Eipä osunut oikeaan. Laitan seuraavan vihjeen kun pääsen kotiin.

Sitaatti 2:
"Florida-Venezuelan Vapaavyöhykkeen pitkä kiertoradan alinen sukkula on täynnä ilmaiseksi matkustavia Kiertoradalta tulleita johtajia, satamasta toiseen kulkevia kuskeja värikkäissä takeissaan ja sekoitus Miehitetyn Amerikan niiden ammattien edustajia, joilla on varaa lentomatkustukseen, jäähuippumuodikkaita huijareita ja pelureita, huolettomuutta teeskenteleviä täkypoikia, joilla on käsiraudoilla ranteeseen kiinnitetyt räjähdevarmistetut salkut, yhteistyöhallitutusten viranomaisia, jotka istuvat hikisessä eristyksessä eri blokkeja edustavien johtajien ja liskomaisesti hymyilevien huijareiden välissä."

Kovin on hiljaista... Pistetään sitten sitaatti nro 3:

Walter Jon Williams: Rautahermot?

Rautahermot oli oikea vastaus. Vuoro Fiktiiville.

Täällä on ollut hetken hiljaista, nappaan vuoron.

Vihje 1:

   Vettä kaikkialla tässä huoneessa ˙– planeetalla, missä vesi oli elämän kalleinta nestettä. Niin räikeää veden tuhlausta, että se hätkähdytti hänet sisäiseen hiljaisuuteen.
   Hän vilkaisi keltasuodatettua aurinkoa. Se riippui matalalla rosoisen horisontin yllä, kallioiden yllä, jotka olivat osa suunnattomasta kallioharjanteesta, joka tunnettiin Suojaylänkönä.

No arvataanpa: Emmi Itärannan Teemestarin kirja?

Hyvä arvaus, mutta ei tällä kertaa osunut.

Vihje 2:

"Se maistui kanelilta."
"Mutta ei koskaan kahta kertaa samalta", mies sanoi. "Se on kuin elämä – se näyttää eri kasvot joka kerta kun maistat sitä. Jotkut väittävät että se aiheuttaa opitun maun reaktion. Kun ruumis huomaa, että jokin on hyväksi sille, se tulkitsee maun nautittavaksi – lievästi euforiaa aiheuttavaksi. Ja samoin kuin elämää, sitäkään ei voi koskaan todella syntetisoida."
"Minusta meidän olisi ollut viisaampaa ruveta luopioiksi ja paeta Imperiumin tavoittamattomiin", nainen sanoi.

Olisiko Frank Herbertin Dyyni, vaikka ensimmäinen osa?

Oikein! Dyynin eka osahan se siellä, Jessica totuttelemassa autiomaaplaneettaan ja keskustelemassa rohdon olemuksesta. Vuoro Hiistulle.

Kirjat on lukematta ja leffa näkemättä, mutta vedettömyydestä kärsivä planeetta ja Imperiumi kuulostivat tutuilta. 

Arvataan seuraavaksi vaikka tällaista:

1. hän selitti että se on roorsahin testi se sanoi että ihmiset näkee kuvia siinä musteessa minä sanoin että näytä missä hän ei näyttänyt hän sanoi vaan että ajattele kuvittele että siinä on jotain minä sanoin että minä kuvittelen muste tahran se pudisti päätä niin että sekään ei ollut oikein se sanoi että mitä se tuo mieleen leikitään että siinä on jotain minä panin silmät kiinni pitkäksi aikaa ja leikin ja sitten minä sanoin että minä leikin että sille valkoiselle kortille on kaatunut muste pullo ja sitten B:n kynästä meni terä poikki ja sitten me noustiin ja mentiin ulos

Hmm, tämä on nyt pelkkää mutua, mutta olisiko Iida Rauman Hävitys: Tapauskertomus?

^ Olisi varmasti hyvää luettavaa tuokin, mutta ei nyt oikea ratkaisu tähän. Seuraava vihje:

2.  ja hän sanoi että se tarkoittaa sitä että minä teen jotain hienoa tieteen hyväksi ja että minusta tulee kuuluisa ja minun nimi tulee kirjoihin en minä siitä kuuluisaksi tulemisesta niin kovasti perusta minä haluan vain (--) niin kuin muut ihmiset niin että minä saan paljon ystäviä jotka pitävät minusta

Tämän uskon tietäväni: Daniel Keyesin Kukkia Algernonille.

Oli tarkoitus laittaa lisää vihjeitä, mutta viime viikolla en kiireiltä ehtinyt naputtamaan. Onneksi jotkin asiat ratkeavat, kun ne vain jättää rauhaan. 

Kukkia Algernonille on oikein, vuoro aituriarille! 

Rakastan sitä kirjaa...

Algernonia siis, ei ollut vihje seuraavasta kirjasta. Olettekos tällaista lukeneet? Vihje 1:

X heräsi outoon tunteeseen. Missään ei tuntunut kipua. Tunne oli vieras, oliko tottakaan? Hän kuulosteli kehoaan ja nousi hitaasti sängystä. Uni pakotti vielä silmien takana, mutta polvet eivät muljahdelleet eivätkä lihakset laittaneet vastaan, veressä kiersi suloinen kotimeren tuntu.

Voipi olla, että moni pitää näinä päivinä arvuuttelusta lomaa, mutta helpotetaan hommaa silti vihjeellä #2. Seuraavassa lainauksessa x:llä on korvattu yleisnimi, ei erisnimeä:

"Mikromuovia kertyi kaikkialle. Veteen, eläimiin. Minä pysyin terveenä luultavasti siksi, että sydämeni on Länsituulten virrassa. Sydämen sijainnilla ei oikeastaan ole väliä x:n voimien kannalta, mutta tuolloin kävi ilmi, että sydän voi suojella meitä ulkoisilta uhilta. Länsituulten virran vesi on väkevää."

Uusi vuosi, uusi vihje:

Nazca ei aikaillut, vaan hyppäsi perässä ja alkoi polkea vettä tassuillaan. Pontos laskeutui veteen Marian olkapään kautta ja alkoi uida korvat päätä myöten luimussa. Moby Dick epäröi veneen laidalla, liukastui ja molskahti upoksiin. Maria kiirehti auttamaan, mutta Moby Dickin pää ilmestyi pinnan alta ja se ryhtyi uimaan muiden kanssa. Kissat uivat laumana, ne pitivät selvästi huolen toisistaan.

Voisin paremman tiedon puutteessa heittää veikkausta, että jokin Soturikissat, mutta ehkä minä olen nyt ihan vain hiljaa. 

Voisi hyvin olla Soturikissat, mutta ei tällä kertaa. Taitaa olla niin, että kyseessä oleva kirja on sen verran uusi, ettei monikaan ole vielä ehtinyt tutustua siihen. Viime vuoden satoa. No, tästä vihjeestä ei ole juuri enää helpottamisen varaa:

"Minä kuuntelen."
   "Olen pahoillani Sergen takia. Luulin, että tiesit."
   "Miten hän kuoli?"
   "Hän palasi sydämeen."
   "Oikea merenvartijan kuolema", Maria sanoi.
   He olivat hetken hiljaa, kunnes Quentin rikkoi hiljaisuuden.

Okei, tämä olkoon viimeinen vihje. Jos kukaan ei tämänkään avulla löydä oikeaa vastausta, kerron muutaman päivän päästä oikean vastauksen. Kyseessä on kotimainen kirja.

Miguel esitteli Marian isoäitinään, mikä nostatti lämpimän aallon Marian sisällä. Opiskelijat kättelivät kohteliaasti ja tiedustelivat oliko abuela tullut varta vasten Nerjaan lapsenlastaan tapaamaan. Miguel toisti sovitun tarinan siitä, miten abuela oli espanjalainen ja asunut täällä pitkään.
   Jokin kireä ja sähäkkä oli asettunut pojan merentuntuun, se liikahteli ja värähteli ääneen lausuttujen sanojen taustalla.

Tätä kirjaa on selvästi arvuuteltu riittävän pitkään. Kuten aiemmassa viestissä sanoin, taisin valita hieman liian tuoreen kirjan.

Kyseessä on siis Anni Kuu Nupposen [i]Sydänmeri[/i]. Minulla on kirjan lukeminen vielä hieman kesken, mutta voin jo tässä vaiheessa suositella kaikkia tutustumaan siihen. Vavahduttava teos, joka ainakin toistaiseksi on jäänyt käsittämättömän vähälle huomiolle.

Jätän arvuutteluvuoron hälle, joka ensimmäisenä ehtii!

Koska tämä on Hiistun aloittama topsu, hän sanokoon mielipiteensä, jos siihen on tarvetta, mutta topsu on ollut 3 vuotta hiljaa. Mietin vain, aloitanko ihan uuden topsun vai muokkaanko vain tämän viestin topsuun sopivaksi? 

Jos haluat ottaa arvuutteluvuoron, ota ihmeessä!  Vanhoihin ketjuihin saa vapaasti vastata ja vanhoja leikkejä jatkaa.