Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. Sidottu.
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2024, Kuvastaja-palkinto 2024.
Maaginen romaani merensuojelusta.
Vanha merenvartija Maria kärsii jatkuvista kivuista. Hän osaa hallita merivesien virtauksia, tyynnyttää myrskyjä ja aallottaa merelle sanoja, mutta menneisyyden tekojen takia hänet on kahlittu maalle. Ainoastaan merivesi helpottaa hänen tuskaansa. Meri on suuri ja syvä, oikukas kuten ovat sen vartijatkin, ja merentutkija Quentin tietää tämän. Silti hän pyytää Mariaa opastamaan nuoren Miguelin merenvartijoiden myyttisiin saloihin.
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta tylsistyin jo 150 sivun kohdalla. Tarina on auttamatta liian pitkä tapahtumiin nähden. Kirjassa on paljon toistuvaa kuvailua, tapahtumia on niukasti. Pienoisromaani mitassa se olisi voinut olla hyvä, koska tarinan hyvä idea olisi tullut hyvin esiin lyhyemminkin.
Henkeäsalpaavan kaunis ja tunteikas kertomus merestä ja ihmisistä, joille meri ei ole pelkästään valtavan suuri vesimassa. Ei todellakaan.
Meri virtaa heidän suonissaan. Meri velloo heidän välissään, lyö aaltoina sydämestä toiseen. He omistavat elämänsä merelle, eikä kukaan voi koskaan rakastaa heitä yhtä väkevästi tai ehdoitta niin kuin meri.
Meri, meri, meri. Vaikka olen sisämaassa syntynyt metsän lapsi, Sydänmerta lukiessani minäkin tunsin meren huumaavan kosketuksen.
Mutta olen kuitenkin pohjimmiltani maakrapu. Oikeastaan mistään muusta kirjassa ei puhuta kuin merestä sen vuoksi, että päähenkilö on kuka on. Aika ajoin uuvuin, kun laine toisensa perään vyöryi ylitseni, tauotta, katkeransuloiseen loppuun saakka.
Päähenkilö Marian kivulloisuuteen samaistuin. Pidin myös ympäristönsuojelun näkökulman tuomisesta esille. Tuomionpäivän myrskytuulet puhaltavat jo.
Kertomus meristä ja vartijoista, jotka tyynnyttävät niiden tyrskyt laulullaan. Päähenkilönä on kokenut ja rangaistustaan maalla kärsivä merenvartija Maria, jota pyydetään kouluttamaan uutta merenvartijaa. Nyt on sellainen kirja, että harvoin olen ollut näin hyvää kirjaa lukiessani näin huonolla mielellä. Kirjassa on vahva ympäristönsuojelullinen näkökulma, mutta osansa saa myös ihmisten ymmärtämättömyys. Olinkin tätä lukiessani, ärsyyntynyt, pettynyt, surullinen ja väsynyt. Väsynyt tähän kaikkeen vääntöön, mitä merien suojeluun liittyy. Siihen miten raha ja oman edun tavoittelu on aina lopulta tärkeämpää kuin elämän edellytysten ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.
