Ei ole Suomaa.

Univormu perustui standardimallisiin tutkimusryhmän univormuihin, ja sen oli tarkoitus tuntua mukavalta asuintiloissa: harmaat trikoohousut, pitkähihainen T-paita ja pusakka, samantapaiset kuin ne treenivaatteet, joita ihmiset ja parannellut ihmiset pitivät, ja lisäksi pehmeät jalkineet. Pukeuduin siihen, kiskoin hihat kyynärvarsieni ampumaukkojen peitoksi ja astuin asuintilojen puolelle.

Ei aavistustakaan, onnistuisiko se ulkoapäin. Sisäpuolelta se olisi helppoa kuin hengittäminen, koska omassa ruumiissani oli sisäänrakennettuja kytkentäpintoja. Olin hakkeroinut sen heti, kun se oli tullut linjoille asettuessamme asuinpaikkaan. Minun oli pakko; jos se valvoisi hallintamoduuliani ja dataliikennettäni niin kuin sen olisi pitänyt, se saattaisi nostattaa aika paljon hankalia kysymyksiä ja minut purettaisiin varaosiksi.

Olisiko ihan uutta suomennosta, Martha Wellsin Hälytystila?

Kyllä vain, Hälytystilahan se!

Seuraava vihje olisi sitten sisältänyt sanan murhabotti, ihan vain arvailua helpottaakseni.

Hiistulle siis vuoro!

^ Se olisikin saattanut olla varsin ratkaiseva vihje. 
Seuraava arvailtava kehiin:

Muoks. Paitsi että ei, komento takaisin! Olen näköjään 2014 arvuuttanut samaa kirjaa. Sehän ei mitenkään käy laatuunsa, etsin jonkin toisen. 

Uusi yritys. 

1. Ihmisten mieli, varsinkin lasten, on kuin kaivo - syvä kaivo täynnä makeaa vettä. Ja joskus kun jokin erityinen ajatus on liian epämiellyttävä, henkilö lukitsee sen painavaan rasiaan ja heittää rasian kaivoon. Hän kuuntelee loiskahdusta... ja sitten rasia on kadonnut. F, joka oli hyvin vanha ja hyvin viisas, sekä hyvin ilkeä, tiesi, että syvimmässäkin kaivossa on pohja ja jos jokin on pois näkyvistä, se ei tarkoita, että se olisi kadonnut. Se on yhä olemassa, pohjassa. Ja hän tiesi, että rasiat, joihin nuo ilkeät, pelottavat ajatukset on haudattu, voivat mädäntyä ja niiden sisällä oleva ilkeys voi vuotaa ulos ja myrkyttää veden... ja kun kaivon vesi on pahasti myrkyttynyttä, tuloksena on hulluus.

Toinen vihje.

2. Mies, joka oli elänyt heidän joukossaan 76 vuotta ja näytti vanhenneen vain kymmenen oli ilmeisesti velho; mies, joka oli elänyt kymmenen kertaa niin pitkään, ehkä sitäkin pidempään... sellainen mies saattoi olla itse piru. 
Mitä hän halusi? Tuohon kysymykseen luulen voivani vastata.
Hän halusi sitä, mitä ilkeät miehet aina haluavat: saada valtaa ja käyttää valtaa pahoihin tekoihin. Kuninkaana oleminen ei häntä kiinnostanut, koska kuninkaiden päät päätyivät aivan liian usein seipään päähän linnan muureille kun asiat eivät sujuneet. Mutta kuninkaan neuvonantajat... neuvonantajat varjojen keskellä... sellaiset ihmiset yleensä katosivat kuin illan varjot aamunkoitteessa heti kun pyövelin kirves alkoi heilua.

Väitän, että tästä on mahdollista assosioida jotain, mikä johdattaa oikeille jäljille, vaikkei olekaan oikea vastaus. 

3. "TULOSSA OLLAAN, P!" F huusi hymyillen leveästi. Hän haisi vereltä ja tuomiolta; hänen silmissään paloi kuoleman tuli. Pyövelin kirves viuhui ja viimeiset veripisarat lensivät terästä leviten seinille. "NYT MINÄ TULEN!"

Jotain saattaa voida päätellä myös siitä, että vihjeet oletettavasti helpottuvat. (Paitsi tietenkin jos se on hämäystä ja vihjeet sen kuin mutkistuvat. )

4. Kuninkaan yksityisalueet oli metsästetty melkein tyhjiksi. Harvoin sieltä enää löytyi kunnollisen kokoinen peura, eikä lohikäärmettä oltu nähty miesmuistiin. Useimmat olisivat nauraneet jos olisi sanottu, että tuossa kesyssä metsässä olisi ollut vielä niin myyttinen olento. Mutta tuona päivänä tunti ennen auringonlaskua kun R ja hänen seurueensa olivat lähtemäisillään takaisin he näkivät sellaisen... tai se näki heidät. 

Viides vihje. Seuraavaksi alan siteerata kirjaa järjestyksessä alusta loppuun. Kuvittelisin, että kyseisellä kirjailijalla on hyvin kalliit ja häijyt lakimiehet, joten joku pliis pelastakaa minut, ennen kuin syyllistyn kovin pahaan tekijänoikeusrikkomukseen. 

5. Tämä kertomus on omistettu hyvälle ystävälleni Ben Straubille ja tyttärelleni Naomi (- -):lle. 

Oikea teos löytyy googlaamalla erisnimet, jos joku tahtoo arvuutteluvuoron. Saa myös arvata ja ilmoittaa, ettei halua vuoroa. Siinä tapauksessa vuoron saa ottaa ensimmäinen halukas. 

6. Olipa kerran Delain-nimisessä kuningaskunnassa kuningas, jolla oli kaksi poikaa. Delain oli hyvin vanha kuningaskunta, jossa oli ollut jo satoja, ehkä tuhansia kuninkaita; kun kuluu tarpeeksi kauan, historioitsijatkaan eivät muista kaikkea. Roland Hyvä ei ollut paras eikä huonoin maata koskaan hallinnut kuningas. Hän yritti kovasti olla tekemättä kenellekään mitään kovin pahaa, ja hän yleensä onnistuikin siinä. Hän yritti myös kovasti saada aikaan jotain suurta, mutta ikävä kyllä siinä hän ei onnistunut kovin hyvin. 

Tässä myös muiden vihjeiden selitykset (koska mielestäni olivat ihan kelpo vihjeitä ): 

1. Tyylinäyte kirjailijalta, joka on huomattavasti tunnetumpi kuin tämä kyseinen teoksensa. Ajatus asioiden sulkemisesta rasiaan tai laatikoihin on tuttu myös hänen muusta tuotannostaan. Hauska(hko)na yksityiskohtana, että muistelemalla tai hakemalla kirjaa, jonka otsikossa esiintyisi sana 'rasia', löytää kirjailijan pojan teoksen. 
2. Kuvaus pahiksesta, joka hänkin tunnetumpi kuin tämä kyseinen teos. (Ihan ns. kakka tyyppi, mutta ainakin Alexander Skarsgårdin näyttelemänä se oli mahdollista vähän unohtaa...) 
3. Uhkaava henkilö heilumassa kirveen kanssa... Ainakin minulle tästä tulee mieleen kohtaus kirjailijan eräästä toisesta teoksesta tehdystä elokuvasta. 
4. Suora vihje teoksen nimestä. 
5. Joku saattaisi muistaa kirjailijan tyttären nimen, mutta omasta mielestäni oleellisempi seikka, että kirjailija on kirjoittanut teoksia yhdessä Benin isän kanssa. (Tai niin olen ainakin käsittänyt, että samasta Benjaminista kyse. Ja vaikkei olisikaan, sama sukunimi kuin sillä kanssakirjailijalla.) 

Taidanpa arvata kirjailijan ja sarjan, mutta sarjan osasta ei ole kyllä mitään käsitystä...

Eipä taida ollakaan sarjaa. Stephen Kingin Lohikäärmeen silmät?

Kyllä, sehän se!  Mielestäni parempaa Kingin satufantasiaa kuin mitä viimeksi suomennettu Satumaa. 

Vuoro sinulla.

En ole lukenut, joten arvelin ensin Musta torni -sarjaa...

No, tästä lähtee seuraavaa:

1. Toukokuu on tomun aikaa. Tuulenpuuskat nousevat ja laskevat autereessa, kanniskelevat isoja harmaanruskeita tomuriekaleita, jotka suhisevat ja ritisevät lyödessään yli maan. Tomu kiertyy siristen kamaraan kreosoottipensaiden väliin ja kerääntyy aaltoileviksi dyyneiksi ja kinoksiksi, jotka kulkevat eteenpäin ja kasvavat vaivihkaa tuulen loputtomassa jylinässä.

Arvauksena vaikka Hugh Howeyn Siilo. Vaikken yhtään muista, kerrottiinko siinä, että maan pinnalla olisi tuollaista, mutta äänien kuvailusta tuli mieleen, että ehkä tarkasteltu maisemaa jonkin kameran ja mikrofonin välityksellä. 

Ei ole Siilo, mutta enemmän tai vähemmän post-apokalyptiseksi voisi tätä arvuuteltua teostakin luonnehtia.

Toinen vihje:

2. Meiltä vei kaksi yötä ajaa suljetun vyöhykkeen rajalle ja sen yli. Mä en halunnut, että meidät nähtäisiin, kun ohitimme tiesulut, joten odotin keskiyöhön ennen kuin ajoin viimeiset kilometrit Barstow'hun. Olin laskeskellut, että saisimme tankattua ja ostettua ruokaa ennen kuin kääntäisimme keulan 395:lle kohti pohjoista, mutta kuivuus oli näemmä viime vuosina hivuttautunut länteen ja tehnyt Barstow'sta selvää. Pöly ja hiekka olivat hakeutuneet kaupungin keskustaan asti. Se oli autio lukuun ottamatta yksittäisiä kodittomia, jotka vetivät kärryjään pitkin dyynejä. Meidän oli pakko jatkaa eteenpäin kohti Mojavea, jotta saisimme tankattua, ja se oli epämiellyttävästi kymmeniä kilometrejä liiaksi lännessä.

Kolmas vihje:

3. Auton editse liikkui keltaisia työrobotteja, ne kuljettivat isoja kaapelikeloja ja vaappuivat tien yli kuin hitaat kilpikonnat seuraten neurografiverkon johtolinjaa läpi hapsottavan havupuumetsän.

Neljäs vihje:

4. Milloin se alkoi? Mä en muista, milloin se alkoi. Kai se sai alkunsa tavallisena vapaa-ajanvirikkeenä. Niin kuin tv. Joskus ne istuivat katsomassa tv:tä ja ja joskus vain istuivat kaukokypärä päässään. Mä en välittänyt. Hämäräksi se touhu muuttui järjestelmäpäivityksen jälkeen vuonna 1996. Mode Six.

Sen jälkeen ne eivät enää juurikaan katsoneet tv:tä. Kotona oli hiljaista. Muistan, kun mä ja Amanda tulimme joskus koulun jälkeen meille ja Ted ja Birgitte lojuivat edelleen olohuoneen sohvalla kypärä päässä. Ne olivat aivan muissa maailmoissa, ja yhtenä iltana me huvittelimme pynttäämällä ne hienoiksi. Amanda maalasi Birgittelle viikset.

Lisävinkkinä mainittakoon, että kirjassa kuvituksella on keskeinen osa, mutta kyse ei ole kuitenkaan sarjakuvasta.

Ilmeisesti tämä on haastava, mutta vihjaillaanpa lisää:

5. Aika Kingstonissa sen jälkeen oli kamalaa. Mä ajattelin äitiä kaiken aikaa. Ensimmäisellä tunnilla uudessa koulussa aloin pillittää ja kaikki katsoivat ja mä työnsin pääni pulpettiin. Se varmaan näytti huvittavalta, ajattelin siinä muistellessani. Tunti pysähtyi kuin seinään ja opettaja joutui selittämään muille, että Michellellä on ollut hiukan vaikeaa elämässään viime aikoina. Sitten ukki joutui hakemaan mut kotiin.

Arvuuttelu jatkuu pitkäksi venähtäneen juhannustauon jälkeen. Kuudes vihje:

6. Kannoin Skipin autoon. Olin joutunut avaamaan luukun, joka sillä oli takaraivossa, ja tutkimaan luukun taakse sijoitettua pikkunäyttöä, jotta saisin varmistettua, että se oli edelleen elossa. Enpä tiedä, Skip tuntui kylmältä.

Koska tämä on selvästi vaikea arvattava, bonusvinkkinä mainittakoon, että kirjan kirjoittaja on myös sen kuvittaja ja tunnetaan paremmin kuvataiteellisista kuin kirjallisista ansioistaan.

Simon Stålenhag: Liittymiä

Oikein! Kirjan kuvitus on hyvää, ainakin jos tykkää Stålenhagin tyylistä, mutta tarina oli minun makuuni vähän turhankin ankeaa dystopiaa.

Vuoro Wicked-Willielle.

No niin, pistetäänpä sitten sitaatti tulemaan:

“Ei turhaa tavaraa mukana, koko ajan liikkeellä. Ja kaikkien muiden on seurattava mallia. Arkadilla ei tule olemaan ainoatakaan täkypoikaa tai ajajaa, joka joka voi liikkua ilman vartijoita.”

Arvaan huvikseni Arkadi & Boris Strugatskin Stalkeria.