Henkilökuva

Tuula asuu yksin. Tuulalla on vitonen lompakossa, TV ja puoli litraa hernekeittoa. Onneksi ei ole kylmä.   Tuula vihaa joulua. Joulu on tuhkansiirappisia sanoja, äärettömiä öitä ja yksinäisyytta. Joulua ei voi paeta.   Tuula piiloutuu katseilta. Tuulalla on kolme hoitajaa, pyörätuoli ja CP-vamma. Vaippa ei ole kuiva.

Yksinkertainen ja tehokas. Kuva hahmottuu melko tavanomaisesta traagisempaan päin säe säkeeltä. Rakenne on symmetrisyydessään hallittu ja kaunis (säkeistöjen 1. säkeet Tuula + verbi, 2. säkeet olla-verbillä ja 4. säkeet kieltomuodossa).   Viimeisessä säkeistössä sävy siirtyy yksilöpsykologiasta johonkin ihan muualle, ehkä yhteiskuntakritiikkiin. Riipaisevinta on ehkä se, kuinka Tuula joutuu häpeämään itseään ja olotilaansa, erityisesti jouluna, joka on yksinäisille ankea juhla, ja ilmeisesti monin verroin yksinäisille liikuntavammaisille.