Hei vaan kaikille. Tuossa hetki sitten rekisteröidyin sivustolle eli uunituore käyttäjä olen :) Jonkin verran on tullut runoja ja novelleja kirjoiteltua aikani kuluksi ja tuossa nyt yksi hieman synkenpi teksti kovalevyni syövereistä. Ja kommentoida saa :)
YHDESSÄ IKUISET
Kirjoittanut T.P. Hietala
Makaa kehto hiljaa, tuoli vierellään.
Tuolilla istuu äiti lapsi sylissään.
Lapsen silmät lasittuneet,
ennen niin kirkkaat ja viattomat,
eivät enää äitiä etsineet.
Kaikki se elämänilo, nauru ja riemu,
ihmetys, ja suru,
ovat kaikonneet, tilalla vain kylmä ja lohduton hiljaisuus.
Äiti halaa lastaan yhä tiukemmin,
kiroaa kyynelsilmin,
tätä vääryyttä, elämän haurautta,
vain yksi siivenisku, ja kaikki voi olla poissa.
Äidin ote heltiää,
kämmen nyrkkiin puristunut aukeaa,
tyhjä rasia lattialle vierähtää,
todellisuus katoaa,
äiti askeleen lähempänä lastaan.
Viimeisen kerran äiti suukottaa lastaan otsalle,
vie huulensa hänen korvalleen ja kuiskaa:
Yhdessä me olemme ikuiset.
Hei vaan kaikille. Tuossa hetki sitten rekisteröidyin sivustolle eli uunituore käyttäjä olen :) Jonkin verran on tullut runoja ja novelleja kirjoiteltua aikani kuluksi ja tuossa nyt yksi hieman synkenpi teksti kovalevyni syövereistä. Ja kommentoida saa :)
[center]YHDESSÄ IKUISET
Kirjoittanut T.P. Hietala
Makaa kehto hiljaa, tuoli vierellään.
Tuolilla istuu äiti lapsi sylissään.
Lapsen silmät lasittuneet,
ennen niin kirkkaat ja viattomat,
eivät enää äitiä etsineet.
Kaikki se elämänilo, nauru ja riemu,
ihmetys, ja suru,
ovat kaikonneet, tilalla vain kylmä ja lohduton hiljaisuus.
Äiti halaa lastaan yhä tiukemmin,
kiroaa kyynelsilmin,
tätä vääryyttä, elämän haurautta,
vain yksi siivenisku, ja kaikki voi olla poissa.
Äidin ote heltiää,
kämmen nyrkkiin puristunut aukeaa,
tyhjä rasia lattialle vierähtää,
todellisuus katoaa,
äiti askeleen lähempänä lastaan.
Viimeisen kerran äiti suukottaa lastaan otsalle,
vie huulensa hänen korvalleen ja kuiskaa:
Yhdessä me olemme ikuiset.
[/center]
