Leirinuotio
Vastannut JennaK · 02.10.2026 · 6 viestiä · 152 lukukertaa
Lehmät lypsävät asetyylisytostaatteja, kauan eläkööt lehmät!
19.02.2014
Lehmät lypsävät asetyylisytostaatteja, kauan eläkööt lehmät!
Ovet väistyivät ja tie työnsi Unschuldigin kauppaan. Tai eihän se kauppa ollut, sillä kaupoistahan ostetaan asioita. Täältä ei ostettu mitään, vaan itse kukin sai hakea tarvitsemansa. Jos ei oikeasti tarvinnutkaan sitä, mitä haki, sensorit kyllä huomasivat. Ne huomasivat aina.
Unschuldigilla oli jano. Hän etsi sopivan hyllyn, sellaisen, jossa oli tarjolla laktoosihyödykettä älykartonkisissa purkeissa. Purkkien kyljessä ainesosaluetteloiden hyperlinkit hehkuivat sinisinä. Niitä painamalla saisi nähtäväkseen sen tiedon, jonka tuottaja halusi kuluttajan kanssa ainesosista jakaa. Unschuldig ei ollut kiinnostunut tästä vääristellystä ja yksipuolisesta informaatiosta.
Kun Unschuldig koski kädellään erääseen purkkiin, hänen asentamansa liitännäinen loi C-koodien (C niin kuin copyright) viereen uusia linkkejä yksi kerrallaan, mutta kuitenkin niin nopeasti, ettei biologinen silmä olisi havainnut viivettä. Unschuldigin silmät eivät olleet biologiset. Uusissa linkeissä luki ainesosien triviaalinimet, ja niiden takaa löytyi lisätietoa, pääasiassa julkisuuteen vuodettuja tuotantosalaisuuksia.
Useat kymmenet ainesosat olivat Unschuldigin augmentoidulle muistille tuttuja ja saivat hänen hyväksyntänsä, vaikkakin välillä hiukan vastenmielisen. Listan viimeinen aine, C421259 eli hemolaktaasi oli kuitenkin hänelle uusi tuttavuus. Hän napsautti liitännäisen luomaa linkkiä, luki artikkelit Kiinassa tehdyistä salaisista ihmiskokeista sekä katsoi videot kehitysmaiden mutatoituneista lapsista ja heidän joukkohaudoistaan.
Saatuaan kyllikseen informaatiota Unschuldig laski purkin kädestään ja siirtyi tutkimaan seuraavaa tuotetta. Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan ollut selvittänyt: hemolaktaasin käyttötarkoitusta.
Ovet väistyivät ja tie työnsi Unschuldigin kauppaan. Tai eihän se kauppa ollut, sillä kaupoistahan ostetaan asioita. Täältä ei ostettu mitään, vaan itse kukin sai hakea tarvitsemansa. Jos ei oikeasti tarvinnutkaan sitä, mitä haki, sensorit kyllä huomasivat. Ne huomasivat aina.
Unschuldigilla oli jano. Hän etsi sopivan hyllyn, sellaisen, jossa oli tarjolla laktoosihyödykettä älykartonkisissa purkeissa. Purkkien kyljessä ainesosaluetteloiden hyperlinkit hehkuivat sinisinä. Niitä painamalla saisi nähtäväkseen sen tiedon, jonka tuottaja halusi kuluttajan kanssa ainesosista jakaa. Unschuldig ei ollut kiinnostunut tästä vääristellystä ja yksipuolisesta informaatiosta.
Kun Unschuldig koski kädellään erääseen purkkiin, hänen asentamansa liitännäinen loi C-koodien (C niin kuin copyright) viereen uusia linkkejä yksi kerrallaan, mutta kuitenkin niin nopeasti, ettei biologinen silmä olisi havainnut viivettä. Unschuldigin silmät eivät olleet biologiset. Uusissa linkeissä luki ainesosien triviaalinimet, ja niiden takaa löytyi lisätietoa, pääasiassa julkisuuteen vuodettuja tuotantosalaisuuksia.
Useat kymmenet ainesosat olivat Unschuldigin augmentoidulle muistille tuttuja ja saivat hänen hyväksyntänsä, vaikkakin välillä hiukan vastenmielisen. Listan viimeinen aine, C421259 eli hemolaktaasi oli kuitenkin hänelle uusi tuttavuus. Hän napsautti liitännäisen luomaa linkkiä, luki artikkelit Kiinassa tehdyistä salaisista ihmiskokeista sekä katsoi videot kehitysmaiden mutatoituneista lapsista ja heidän joukkohaudoistaan.
Saatuaan kyllikseen informaatiota Unschuldig laski purkin kädestään ja siirtyi tutkimaan seuraavaa tuotetta. Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan ollut selvittänyt: hemolaktaasin käyttötarkoitusta.
[b]Lehmät lypsävät asetyylisytostaatteja, kauan eläkööt lehmät![/b]
Ovet väistyivät ja tie työnsi Unschuldigin kauppaan. Tai eihän se kauppa ollut, sillä kaupoistahan ostetaan asioita. Täältä ei ostettu mitään, vaan itse kukin sai hakea tarvitsemansa. Jos ei oikeasti tarvinnutkaan sitä, mitä haki, sensorit kyllä huomasivat. Ne huomasivat aina.
Unschuldigilla oli jano. Hän etsi sopivan hyllyn, sellaisen, jossa oli tarjolla laktoosihyödykettä älykartonkisissa purkeissa. Purkkien kyljessä ainesosaluetteloiden hyperlinkit hehkuivat sinisinä. Niitä painamalla saisi nähtäväkseen sen tiedon, jonka tuottaja halusi kuluttajan kanssa ainesosista jakaa. Unschuldig ei ollut kiinnostunut tästä vääristellystä ja yksipuolisesta informaatiosta.
Kun Unschuldig koski kädellään erääseen purkkiin, hänen asentamansa liitännäinen loi C-koodien (C niin kuin copyright) viereen uusia linkkejä yksi kerrallaan, mutta kuitenkin niin nopeasti, ettei biologinen silmä olisi havainnut viivettä. Unschuldigin silmät eivät olleet biologiset. Uusissa linkeissä luki ainesosien triviaalinimet, ja niiden takaa löytyi lisätietoa, pääasiassa julkisuuteen vuodettuja tuotantosalaisuuksia.
Useat kymmenet ainesosat olivat Unschuldigin augmentoidulle muistille tuttuja ja saivat hänen hyväksyntänsä, vaikkakin välillä hiukan vastenmielisen. Listan viimeinen aine, C421259 eli hemolaktaasi oli kuitenkin hänelle uusi tuttavuus. Hän napsautti liitännäisen luomaa linkkiä, luki artikkelit Kiinassa tehdyistä salaisista ihmiskokeista sekä katsoi videot kehitysmaiden mutatoituneista lapsista ja heidän joukkohaudoistaan.
Saatuaan kyllikseen informaatiota Unschuldig laski purkin kädestään ja siirtyi tutkimaan seuraavaa tuotetta. Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan ollut selvittänyt: hemolaktaasin käyttötarkoitusta.