Miten meidän enkeleillemme käy kun ne laskeutuvat maahan ja unohtavat, keitä olivat luopuvat sädekehistään ja pellavavaatteistaan ja käyvät ihmisiksi istuvat baaritiskillä ja tilaavat kolmannen keskikaljan tai jos muistavat ylpeytensä skottiviskin ilman jäitä
Miten meidän sieluillemme käy kun enkelitkin astelevat keskellämme, eivätkä kestä tulikuuman saunan lauteilla punovat juonia aamuyön hämärissä valvovat ja toivovat pelastusta eikä ole ketään joka vastaisi ei vuodetta joka soisi levon
Ja aamulla vain paha muisto syystuuli puhaltaa mainoskyltit nurin
Kolmannen yön nukuttuaan he tuskin suovat silmäystä kerjäläiselle
Tämä on kaunis, tykkään tämän maalaamasta mielikuvasta. Se on kamala ja lohduton, mutta runossa ei mässäillä sen kamaluudella vaan siinä on jotain hyvin korutonta.
Enkelit kuvataan ihmistyneiksi tosi kivoilla valinnoilla, kuten baaritiskillä istumisella ja saunomisella. Ne eivät ole ylidramatisoituja tai liioitellun arkisia tai ylimitään. Vain asioita, jotka kuuluvat monen ihmisen arkeen täällä, joita ei ajatella harmaiksi mutta ei myöskään mitenkään erityisiksi, ja ehkä juuri se tekee sen koruttomuuden fiiliksen tähän.
Tuli sellainen surullinen fiilis tästä ja alkoi miettiä syitä siihen, miten on päädytty tilanteeseen, jossa enkelitkään eivät kestä. Tykkään, kovin.
Tykkäsin myös. Miten ei voi tykätä, jos enkeleistä kyse. Etenkin, jos enkelit osaavat juoda viskiä, koska ylpeys. Skottiviskiä vielä ja raakana.
Jos enkelit harrastavat baarissa yhden illan suhteita, ja niistä syntyy vauva; onko vauvalla vain yksi siipi? Ja sakottaako poliisi rattijuopumuksesta enkeleitä? Näihin jäin kaipaamaan vastausta. :lol:
Kiitoksia palautteesta ja kehuista, niitä on aina kiva lukea. Tässä runossa on paljon turhanylpeydestä ja katteettomasta itseriittoisuudesta, joka saa monet tärkeät ja perimmäiset asiat unohtumaan. Lopun viittaus kerjäläisiin -- erityisesti enkeleiden yhteydessä -- pitäisi avata asiaa vähän lisää.
Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.