Kiukkua runoillen

[center]PÄIVÄN KIUKKU     Olematon on tansseissa flaksi!   Raivostun, sisäisesti kiehun lattialla itsekseni liehun.   Auttaisiko, jos noituisin: Yksi kaksi!   Äijät kuvioiksi tapettiin! Miekkoset virtuaaliolennoiksi bittiavaruuden lennokeiksi! Ukkelit hahmoiksi paperiin!   Varmaan kohenisi karkelotuuri, vai loihtuisiko erhe suuri?[/center]

Ennustan että tulevaisuudessa useimmat ihmiset valitsevat partnerikseen mieluummin ihanteellisen, omien toiveiden mukaan konstruoidun virtuaaliolennon kuin oikean ihmisen virheineen, tarpeineen ja haluineen. Ei haittaa jos et osaa tanssia tai möläytät jotain typerää. Partnerisi on yhtä hymyä ja ymmärrystä.

Tykkäsin! Mulla ei ole kokemusta runojen kommentoimisesta. Itse niitä kirjoitan kyllä paljon, mutta silloinkin ne ovat räppejä. Mutta mitä tuota katsoo, niin rytmi on hyvä; [i]Olematon on tansseissa flaksi!   Raivostun, sisäisesti kiehun lattialla itsekseni liehun.   Auttaisiko, jos noituisin: Yksi kaksi![/i]   Sopii hyvin tuohon tunnelataukseenkin mikä tekstissä on tässä kohtaa. ELi kun ollaan vihoissaan, niin sopii rytmin nopeus silloin.   Äijät kuvioiksi tapettiin! Miekkoset virtuaaliolennoiksi bittiavaruuden lennokeiksi! Ukkelit hahmoiksi paperiin!   Varmaan kohenisi karkelotuuri, vai loihtuisiko erhe suuri?   Tässä mukavasti yhtäkkiä tulikin scifiefekti kuvioihin. Mitenköhän kävisi, jos tästä jatkaisi vielä? Pari säettä?