Minä menen

Nainen kohottaa kätensä temppelirauniolla auringonsäteiden viimeinen valo ja kevään kuudennentoista pyhän tuulenvire pudottavat hänet polvilleen, kasvot yhä käännettyinä taivaanrantaan   Hän laskee pylväiden lukumäärän ja kivensirpaleiden särmät mielessään muistaa tekstit joita ei enää laula kukaan niiden sävel helisee hänen sielussaan mutta maailma on hiljaa vain tuuli tekee tiettäväksi, kaikki virtaa   Palatako vai jäädä muistaa vai yrittää alusta mennä vai toteuttaa kostonsa tappaa vai antautua kuolemalle auringolle ennen kesän tuloa tuulelle joka pyyhkii pois pyhimykset ja sielujen sirpaleet

Tästä tuli mieleen joku koko ikänsä uhrattavaksi valmisteltu temppelineitsyt, joka pelastui lopulta uskontonsa tuhoutumisen ansiosta, mahdollisesti valloittajien käsissä. Mutta mitä tehdä tällä uudella elämällä, jota hän ei koskaan kuvitellut saavansa?

Haa, hieno tulkinta, kiitos! Mulla oli mielikuva jonkin tuhoutuneen uskonnon viimeisestä papittaresta, mutta toi sun oli ehkä jopa vielä parempi. :D

[quote="Dyn" post=27438]Haa, hieno tulkinta, kiitos! Mulla oli mielikuva jonkin tuhoutuneen uskonnon viimeisestä papittaresta, mutta toi sun oli ehkä jopa vielä parempi. :D[/quote]   Tulkitsin tuon ekan kappaleen maininnan kuudennestatoista keväästä niin, että tällä nuorella naisella on ikää se kuusitoista vuotta. Vähän nuori papittareksi.

Ah, se on kuudestoista pyhä, ei kuudestoista kevät. Mutta lukija saa lukea kuten haluaa, ja pidin tulkinnastasi yhtä kaikki.