Uusimmat viestit
5 viestiä3 668 katselua
Laine7 kirjaa · 87 viestiä

Täysikuu

silta luokses
kaunehinta silkkiä soi
vettä samettisinta
kuin uni keinuu
aalloilla ajan ajattaret
majailee sysiyössä kalpeakasvo
iätön kuin äidin rakkaus ikuinen
viisaus yön lapsien
taivaan tuikkeen seppä
veli hopea, päivän tulen veli
loimottavan liekin varjopuoli
oi, ikuinen kauneus
iäisyys kuin tuulen henkäys
oi, iätön täysikuu
vielä kerran esiin lipuva
taio taikojasi
oi, iätön täysikuu

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

Kliseinen runon aihe, mutta ei välttämättä itsessään niin kliseinen runo. Kauniin sanakääntein kuvattu tätä "yön vaeltajaa". Sehän se on jo iät ja ajat pieniä ihmismieliä kovasti kiehtonut.

Piru Naiseksi0 kirjaa · 1 064 viestiä

Nyt kun me tiedämme, mitä Kuu todellisuudessa on, tuntuu upealta, että se yhä kirvoittaa runoilevaa mieltä. Taiteellisia kuviahan kuusta yhä saa, emmekä kai niitä katsellessamme kuvittele kuuaiheista tiedettä. Silti joskus tuntuu siltä, että tieto työntää runoutta tieltään mielissämme. Mutta tälläkin makkaralla on kaksi päätä :wink: .

Laine7 kirjaa · 87 viestiä

Kiitos paljon kommenteistanne! :smile:

Dyn542 kirjaa · 3 978 viestiä

Perinteinen aihe, josta saa paljon kaunista sanottavaa, mikäs siinä. Kuu on varmaan inspiroinut runoilijoita kautta aikojen, ja eritoten meren yllä siintävä täysikuu öiseen aikaan on melko aavemaista ja komeaa katseltavaa.

Aiheeseen olisi ehkä kiva ollut saada vähän uutta näkökulmaa, tai uutta merkitystä: nyt runo jäi pitkälti tämän monelle tutun (mielen)maiseman ylistämiseksi. Ehkä kuun voisi liittää johonkin uuteen teemaan, kuten elämänvaiheeseen? Nyt sivuat sekä äitejä että lapsia, ehkä voisit seuraavalla kerralla keskittyä johonkin näistä? Mitä kuu merkitsee vaikkapa odottavalle äidille, tai aikuiseksi varttuvalle nuorelle?