Uusimmat viestit
Leirinuotio

Luonnollisia jatkumoita

2 viestiä2 536 katselua
Vehka302 kirjaa · 185 viestiä

istun rengaskeinussa
metalliketjut ovat kylmät
ajattelen kahleita
ja sitten, luonnollisena jatkumona,
sinua

joskus, kun annoit vauhtia
ajattelin, että irtoan maasta
ettei painovoimalla ole valtaa
syöksyin kohti aurinkoa, ja sitten,
luonnollisena jatkumona,
sinua

elämä tekee kaaria
kohti taivasta, sitten syöksynä
takaisin, taakse, menneeseen
joskus ajattelin, että sinä olet vapaus
mutta aivan kuten keinuissa
sinullakin oli metalliketjusi, jotka
mittasivat vapauden määrän

ajattelin, että rakastin sinua
joten annoin kahleidesi sitoa minutkin
mutta opin vihaamaan niitä
ja sitten, luonnollisena jatkumona,
sinua

Dyn542 kirjaa · 3 978 viestiä

Jännän toteava runo, jossa on toisaalta hyvin sointuvia piirteitä, toisaalta taas melko lakonista toteamista. Keinun käyttö vapauden vertauskuvana on kiinnostava, samalla kun siitä saa vauhdintunteen, se on kuitenkin aika rajallinen vauhti. Keinu ja kahleet ovat melko perinteisiä kielikuva, mutta mielestäni käytit niitä tässä onnistuneesti.

Lopun lakonisuus on suorastaan hykerryttävä: kertoja sanoo vihaavansa, mutta tekee sen hyytävän rauhallisesti. Ettei petturirakastajalle olisi käynyt huonosti? Voi johtua minusta (ja oudosta mielikuvituksesta), mutta melkein näen tässä jonkun kuristuneena niihin keinun naruihin... :wink: