Pelastus

Tyttöystäväni löysi vanhan luovan kirjottamisen kurssin paperini ja halusi että kirjoitan. Tarina on kyllä aivan surkea omasta mielestäni ja laiha. Kritiikki on toivottavaa. Tämä tarina näyttää jääneen kesken joten jos saan positiivista yritän kirjoittaa sen loppuun. Anteeksi etukäteen.   [b]Pelastus[/b]   Päivä 1453   Jälleen uusi aurinko nousee tämän kirotun paikan taivaalle. Asuin luolaani pienestä aukosta näen auringon nousun joka aamu sen kauneus aina lumoaa minut. Yön pimeyden taipuessa mustasta veren punaiseksi ja siittä siniseksi. Tästä omasta pienestä hetkestäni on tullut traditioni. Hetkeni jolloin kuvittelen selviäväni täältä ja jonain päivänä nähdä perheeni. Jos en selviä täältä ja jokun löytää kirjoitukseni täältä niin toivon että he lähtevät täältä nopeasti pakoon sillä kukaan ei selviä täältä hengissä. Joten aloitan alusta että jokun jälkeeni ymmärtää mitä täällä on tapahtunut.   Meitä saapui tänne tuhansia rakentamaan Pelastusta. Oli ihmisiä, marssilaisia, kyborgeja ja muita joiden nimiä en tuntenut osallistuessani retkelle. Tarkoituksemme oli siis rakentaa pelastus tälle planeetalle jossa kaikki rodut voisivat elää rauhassa ilman sotia, korruptiota ja politiikkaa. Olisi vain elämää hetkessä, tämä oli meidän kaikkien yhteinen unelma. Planeetalle oli täydellinen yhdyskuntaamme varten. Oli puhdasta vettä, maa hedelmällistä, luonnossa eli vapaan eläimiä joista sai riistaa ja tärkeintä puhdas ilma. Maan ilmakehä saatiin puhdistettua 4 vuotta sitten jolloin sitä alettiin asuttaa uudelleen. Ilmakehän puhdistamisen takia minut valittiin tähän projektiin. Olin kehittämässä fertulooni puhdistajia jolla Maan ilmakehästä saatiin kerätty typpi-, hiilidioksidi- ja ydinjäte hiukkaset ja muokattua niistä puhdasta happea, otsoonia ja lannoitetta. En ymmärrä miksi isoisoisämme aloittivat sädesodat. Tuhansia siviilejä tapettiin ampumalla ydinjätehiukkasia kaupunkien ylle ja kukaan ei kerro jälkipolville miksi tuhosimme Maapallon.   Pelastuksessa rakennukset etenivät nopeasti yhdessä kyborgien uuden sertuvointi rakentamisen avulla. Heidän keksintö jonka kaavoja halusin aina tutkia uudelleen. He pystyivät rakentamaan rakennuksia pelkällä ajatuksella. Tämä vaati heiltä voimia mutta meidän ihmisten tuella saimme kaiken valmiiksi 3 kuukaudessa. Marssilaisten Tropijon-kasvatusjärjestelmä tuotti satoa niin paljon että lähetimme sitä sodasta kärsiviin planeetoille siviilien avuksi. Aloimme olemaan ylpeitä Pelastuksestamme. Se oli täysin omavarainen, ei ollut aseita, ei rikoksia ja kaikki saivat elää rauhassa. Perheeni muutti Pelastukseen ja elämä hymyili kaikille. Tätä rauhaa kesti 3 vuotta.   Eräät uudet tulokkaat halusivat ryhtyä kaivamaan Pelastuksen maasta mineraaleja ja suolakristalleja. He olivat skannanneet Pelastuksen maankuoren aluspintaa aluksellaan ja löytäneet suuria määriä näitä kaikille arvokkaita mineraaleja. Kuulemma laatukin oli parempaa kuin Pluton orjakaivoksilla. Alueelle alkaisi kehittyä tehdasyhdyskuntaa ja toisi vaurautta rahalliseen yhdyskuntaamme. Suurin osa vastusti, koska eivät halunneet tuhota kaunista planeettaamme. Tulokkaat saatiin karkotettua pois Pelastukselta ennen kuin he aloittivat tuhonsa.   Tästä hetkestä alkoi tuhomme Pelastuksella. Tulokkaat kiersivät planeetan asumattomalle alueelle ja aloittivat kaivauksensa. He kaivoivat aina vain syvemmälle kohti Pelastuksen ydintä, kunnes heidän eteensä tuli genergo säteitä. Ahneudessaan kaivoksen omistajat eivät ajatelleet mitä tuhoa he tekevät Pelastukselle. He räjäyttivät genergo säteet ja jatkoivat kaivamista. Tietämättään he päästivät Ne vapaaksi. Kaivoslaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Osa meistä pääsi pakenemaan jolloin me harvat jäimme taistelemaan hengestämme. Nyt olen ainoa hengissä oleva Pelastuksella.

Tykkäsin tässä olevasta "Robinson Crusoe"-tyylisestä ajatuksesta ja siitä, että siihen on lisätty jännitys/kauhuelementti. Myös päiväkirjamainen totetus on hyvä.   Muokattavaa on kuitenkin paljon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että olet yrittänyt mahduttaa koko maailman historian muutamaan kappaleeseen. Alku on mielenkiintoinen, mutta sitä seuraava infodumppaus hieman lannistava. Lopussa taas mielenkiinto herää.   Mietin, että tämä kannattaisi toteuttaa huomattavasti hitaammalla tahdilla ja selittelemättä mitään. Historiikin ja varhaiset tapahtumat kannattaa upottaa uusiin tapahtumiin. Esim. päähenkilö vaikka seikkailee raunioissa ja muistelee, miltä se oli ennen näyttänyt, miten se oli rakennettu, ketä siellä asui, mitä siellä tehtiin. Mutta vain sen verran, että tunnelma säilyy.   Maapallon tuhoaminen ei käsittääkseni liity mitenkään tarinaan. Tarvitseeko sitä tietoa? Voihan senkin laittaa jonkinlaiseksi muisteluksi tai pohdinnaksi, mutta hyvin viitteelliseksi, jos sillä ei ole merkitystä tarinan itsensä kannalta.   Kerran kommentoin yhdessä tekstissä kaupunkikuvausta. Siinä kuvattiin kaupunki (hienosti kuvattiin, ei siinä mitään), joka ei sattunut matkan varrelle vaan oli kauempana. Kuvailuun käytettiin melkein sivu. Kysyin, onko tarpeellista kuvata paikkaa, jossa ei pyörähdetä. Kirjoittajan vastaus oli, ettei kaupungissa käydä lainkaan ja siksi kuvaus on tärkeä siinä kohdassa. Silloin putosin tuolilta. Miksi kuvata mitään, mikä ei ole tarinan kannalta oleellista? Kaikkea ei saa eikä pidä selittää, pitäydy niissä asioissa, jotka tukevat sekä hahmoa että tarinaa. Jos naapuriplaneetan kaupunki kuvataan, siellä kaupungissa pitää käydä tai kaupungin pitää muuten jotenkin oleellisesti liittyä tarinaan (verrannollisesti kaupunki vs. rauniot, kaipuu sinne, muistelut, jotka kuitenkin avaavat myös nykyistä näkymää).   Tarina vaikuttaa hyvältä ja siitä voi tulla erittäin mielenkiintoinenkin, jos keksit "niille" jotakin uutta ja omaperäistä. Historiikit tosiaan upottaisin kertomuksen lomaan, esim. "niiden" alkuperäkin voisi selvitä pikkuhiljaa tai jopa niin, ettei päähenkilö edes tarkalleen tiedä, mistä ne ovat ja saa sen selville myöhemmin.   Tämmöisissä tarinoissa on tärkeää jännityksen ylläpitämiseksi ripotella tietoa pikkuhiljaa ja sopivissa määrin, jolloin vyyhti aukeaa lukijalle ilman infoähkyä. Suosittelisin kiinnittämään näihin asioihin huomiota ja sen lisäksi kielioppiin. Tekstissä oli sen verran kummallisiakin virheitä, että epäilen puhtaasti typottamista :)   Laita tänne, jos kirjoittelet tästä lisää. Lukisin mielelläni, miten saat tätä kehitettyä.

Kiitos kommentista. Joo ehk täytyy muokata tota tekstiä ehk joskus. Onhan se ollut koht 7 vuotta kesken eräinen XD   Ja typoja pyydän anteeksi. Kännykällä kirjoittaessa en aina näe niitä.