Tyttöystäväni löysi vanhan luovan kirjottamisen kurssin paperini ja halusi että kirjoitan. Tarina on kyllä aivan surkea omasta mielestäni ja laiha. Kritiikki on toivottavaa. Tämä tarina näyttää jääneen kesken joten jos saan positiivista yritän kirjoittaa sen loppuun. Anteeksi etukäteen.
Pelastus
Päivä 1453
Jälleen uusi aurinko nousee tämän kirotun paikan taivaalle. Asuin luolaani pienestä aukosta näen auringon nousun joka aamu sen kauneus aina lumoaa minut. Yön pimeyden taipuessa mustasta veren punaiseksi ja siittä siniseksi. Tästä omasta pienestä hetkestäni on tullut traditioni. Hetkeni jolloin kuvittelen selviäväni täältä ja jonain päivänä nähdä perheeni. Jos en selviä täältä ja jokun löytää kirjoitukseni täältä niin toivon että he lähtevät täältä nopeasti pakoon sillä kukaan ei selviä täältä hengissä. Joten aloitan alusta että jokun jälkeeni ymmärtää mitä täällä on tapahtunut.
Meitä saapui tänne tuhansia rakentamaan Pelastusta. Oli ihmisiä, marssilaisia, kyborgeja ja muita joiden nimiä en tuntenut osallistuessani retkelle. Tarkoituksemme oli siis rakentaa pelastus tälle planeetalle jossa kaikki rodut voisivat elää rauhassa ilman sotia, korruptiota ja politiikkaa. Olisi vain elämää hetkessä, tämä oli meidän kaikkien yhteinen unelma. Planeetalle oli täydellinen yhdyskuntaamme varten. Oli puhdasta vettä, maa hedelmällistä, luonnossa eli vapaan eläimiä joista sai riistaa ja tärkeintä puhdas ilma. Maan ilmakehä saatiin puhdistettua 4 vuotta sitten jolloin sitä alettiin asuttaa uudelleen. Ilmakehän puhdistamisen takia minut valittiin tähän projektiin. Olin kehittämässä fertulooni puhdistajia jolla Maan ilmakehästä saatiin kerätty typpi-, hiilidioksidi- ja ydinjäte hiukkaset ja muokattua niistä puhdasta happea, otsoonia ja lannoitetta. En ymmärrä miksi isoisoisämme aloittivat sädesodat. Tuhansia siviilejä tapettiin ampumalla ydinjätehiukkasia kaupunkien ylle ja kukaan ei kerro jälkipolville miksi tuhosimme Maapallon.
Pelastuksessa rakennukset etenivät nopeasti yhdessä kyborgien uuden sertuvointi rakentamisen avulla. Heidän keksintö jonka kaavoja halusin aina tutkia uudelleen. He pystyivät rakentamaan rakennuksia pelkällä ajatuksella. Tämä vaati heiltä voimia mutta meidän ihmisten tuella saimme kaiken valmiiksi 3 kuukaudessa. Marssilaisten Tropijon-kasvatusjärjestelmä tuotti satoa niin paljon että lähetimme sitä sodasta kärsiviin planeetoille siviilien avuksi. Aloimme olemaan ylpeitä Pelastuksestamme. Se oli täysin omavarainen, ei ollut aseita, ei rikoksia ja kaikki saivat elää rauhassa. Perheeni muutti Pelastukseen ja elämä hymyili kaikille. Tätä rauhaa kesti 3 vuotta.
Eräät uudet tulokkaat halusivat ryhtyä kaivamaan Pelastuksen maasta mineraaleja ja suolakristalleja. He olivat skannanneet Pelastuksen maankuoren aluspintaa aluksellaan ja löytäneet suuria määriä näitä kaikille arvokkaita mineraaleja. Kuulemma laatukin oli parempaa kuin Pluton orjakaivoksilla. Alueelle alkaisi kehittyä tehdasyhdyskuntaa ja toisi vaurautta rahalliseen yhdyskuntaamme. Suurin osa vastusti, koska eivät halunneet tuhota kaunista planeettaamme. Tulokkaat saatiin karkotettua pois Pelastukselta ennen kuin he aloittivat tuhonsa.
Tästä hetkestä alkoi tuhomme Pelastuksella. Tulokkaat kiersivät planeetan asumattomalle alueelle ja aloittivat kaivauksensa. He kaivoivat aina vain syvemmälle kohti Pelastuksen ydintä, kunnes heidän eteensä tuli genergo säteitä. Ahneudessaan kaivoksen omistajat eivät ajatelleet mitä tuhoa he tekevät Pelastukselle. He räjäyttivät genergo säteet ja jatkoivat kaivamista. Tietämättään he päästivät Ne vapaaksi. Kaivoslaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Osa meistä pääsi pakenemaan jolloin me harvat jäimme taistelemaan hengestämme. Nyt olen ainoa hengissä oleva Pelastuksella.
