Runo: Jazzyö

Ajattelin minäkin kerrankin koittaa runoilla. Kommentit ovat tervetulleita, kiitos!   [b]Jazzyö[/b]   [b]I[/b]   Itke kuulle, itke taivaalle, taputtele jalkojasi piikeillä, tunne kuuma asvaltti allasi, astu katujen sykkivään jazz-yöhön, tanssi hulluna, tanssi hulluna, yksi kortti on aseteltu pinoon, äänekäs huuto pihalla, hulluuden ylistys haikeassa lehdessä, puut kertovat elämäänsä jotakukaan ei kuuntelle, ei vastaanota, ei koskaan opi.   [b]II[/b]   Silloin tiedät, että sanat ovat tehneet tehtävänsä, tunteneet lihassaan ikuisen vaikutuksen, tulleet hurskaaksi elämälle, oppineet lentämään ilman siipiä, sairaaloiden televisiohuoneet täynnä tyhjyyttä, katsova silmä joka ottaa vangikseen, näistä sielumme tuskahuudoista on elämänne tehty.   [b]III[/b]   Kruunu sokean kuninkaan päässä, lihaisa heilahdus yössä, kitara jonka soitto lankeaa neidolle, puhdas, suloinen tuoksu, ikuisuuden kaipuu ajan piiriin, ajan kaipuu pois elämästä, viimeinen hiekanjyvä on sinun järkesi mittari.

Sä tuskin saat tästä palautteesta mitään irti, sillä olen etupäässä riimirunojen ystävä ja multa puuttuu kokonaan syvempi ymmärrys vapaamuotoisiin runoihin.   Tässä oli kuitenkin muutama todella vahva kielikuva,, kuten esimerkiksi toisen osion loppu "sairaaloiden televisiohuoneineen". Olikos se SIGin edesmennyt laulaja, joka joskus sanaili: "Luin skitsofreenikon päiväkirjaa. Se oli hyvin kaunis, vaikken ymmärtänyt sanaakaan."

Se olikin Jussi Hakulinen, joka noin sanaili...

Kielikuvien käyttösi on kyllä rikasta, ja tätä runoa oli ilo lukea kerran jos toisenkin. Sain runostasti irti melko vahvoja mielikuvia, mikä on mielestäni onnistuneen runon merkki. En ehkä ymmärtänyt sitä aivan siten miten se oli tarkoitettu (minulle käy usein niin), mutta sehän runoudessa onkin niin hienoa, kun teksti antaa tilaa lukijalle kuvitella omat mielikuvansa. Silloin runokokemuksesta tulee jotenkin enemmän henkilökohtainen.   Ei ehkä kummoinenkaan palaute, mutta tahdoin kuitenkin kertoa tuntemukseni tekstistäsi.

Suuret kiitokset Nebu varsin hyvästä palautteesta! Mukava kuulla, että sait edes jotain irti runostani ja ilostutit ainakin minun päivääni. Ja vaikka sanonkin itse, niin minäkin jotenkin tykkään tästä runosta, vaikka en kyllä missään mielessä koe itseäni runoilijaksi, vaan mielumminkin kirjoittajaksi joka haluaa jatkuvasti kehittyä eteenpäin. =)