Terapianalle Nöppönen
--------------------------------------
''Katso nyt, olen kiltti nallekarhu'', terapianalle Nöppösen kehonkieli sanoi. ''Halaa minua.''
''Siitäs saat, ilkeä hoitaja'', Mika sanoi ja iski Nöppöstä päähän.
Nöppönen hymyili. Hän ei muuta voinut, koska hymy oli ommeltu hänen kasvoilleen.
''Hoitaja Matilainen saa iskun'', Mika jatkoi ja iski Nöppöstä mahaan.
Terapianalle Nöppönen oli teddykarhu, joka asui lastenkodissa. Hänet oli annettu Mikalle, jolla oli tapana saada raivonpuuskia. Mika sai hakata teddykarhua, niin hän ei hakannut hoitajia tai asukastovereitaan.
Kun Nöppönen oli ollut myytävänä kaupassa, hän oli ajatellut, että hänestä tulisi tärkeä lelu jollekin lapselle. Hän nukkuisi lapsen vieressä ja lapsi saisi turvaa nallekarhu läheisyydestä. Hän oli ajatellut, että lapsi rakastaisi häntä ja halaisi häntä. Hänen kätensä olivatkin ommeltu niin, että ne kutsuivat lasta halaamaan. Sitten hoitaja Matilainen oli ostanut hänet ja antanut Mikalle terapianalleksi.
Mika ei välittänyt Nöppösestä, paitsi silloin, kun hän oli suuttunut jollekin asukastovereistaan tai hoitajistaan. Silloin Nöppönen sai toimia korvikkeena vihan kohteelle ja ottaa vastaan iskuja. Tietyssä mielessä Nöppönen ymmärsi osansa tärkeyden. Kun Mika sai purkaa kiukkunsa häneen, säästyttiin pahemmilta käytösongelmilta. Nöppönenhän oli vain teddykarhu, ja teddykarhuun ei sattunut, toisin kuin ihmiseen.
Vaikka Nöppönen ei tuntenut fyysistä kipua, hänen pieni teddykarhunmielensä ei ollut tyytyväinen tilanteeseen. Hänet oli tehty rakastettavaksi, ei vihattavaksi. Hänen tarkoituksensa oli ollut olla unilelu, ei kiukunpuuskien kohde.
''Siitä saat, ja siitä ja siitä'', Mika jatkoi hakkaamistaan.
Hoitaja Kortelainen tuli huoneeseen, ja Mika heitti Nöppösen nurkkaan.
''Oletko jo rauhoittunut?'' Kortelainen kysyi ja otti Mikan syliinsä.
Terapianalle Nöppösen kevätretki
------------------------------------------------------
''Huomenna lähdetäänkin sitten koko lastenkoti metsäretkelle luonnonsuojelualueelle'', hoitaja Matilainen sanoi lounaalla.
''Minä en ainakaan minnekään metsään lähde'', Mika julisti. ''Korvessa rämpiminen on tylsää.''
''Ota vaikka Nöppönen mukaan'', hoitaja Matilainen sanoi. ''Se voi pitää sinulle seuraa.''
''Enkä ota'', Mika sanoi. ''Nöppönen on tyhmä.''
Mika juoksi huoneeseensa ja potkaisi terapianalle Nöppöstä. Nöppönen odotti, että olisi seurannut pahempikin selkäsauna, mutta tällä kertaa hän selvisi yhdellä potkulla.
* * *
Lastenkodin lapset kulkivat metsäreitillä hoitajineen. Mika roikotti Nöppöstä jalasta. Mikasta Nöppösen mukaan ottaminen ei parantanut ikävää korpikokemusta yhtään, mutta hoitaja Matilainen oli pakottanut ottamaan Nöppösen mukaan.
Lastenkodin pojat saivat päähänsä mennä heittelemään puuta kävyillä. Mikakin ryntäsi mukaan ja innoissaan pudotti Nöppösen polulle.
Kun pari käpyä oli heitetty, hoitajat komensivat pojat jatkamaan matkaa. Nöppönen unohtui polulle.
Yhtäkkiä tuli rankkasade. Nöppönen kastui läpimäräksi. Sananmukaisesti. Teddykarhut on tehty vettä imevistä materiaaleista. Nöppösen ajatukset olivat ristiriitaisia. Yhtäältä hän oli huojentunut, ettei hän enää ollut Mikan hakattavana, mutta toisaalta häntä pelotti, että mitä hänelle tapahtuisi.
* * *
Siiri-tyttö kaveli vanhempiensa kanssa metsäpolulla. Yhtäkkiä Siiri huomasi: ''Teddykarhu! Voi äiti, saanko minä ottaa sen? Minä hoitaisin sitä hyvin ja rakastaisin sitä. Se näyttääkin niin söpöltä.''
''Sehän on aivan kurainen'', Siirin äiti sanoi. ''Ties mitä matojakin siinä on. Jätä se maahan.''
Perhe ohitti Nöppösen, ja Nöppönen ajatteli, että siinä meni mahdollisuus. Hänen hartain toiveensa oli päästä jonkun lapsen rakastamaksi, ja siinä olisi ollut lapsi, joka olisi halunnut rakastaa häntä.
* * *
Kului tunteja, ja Nöppönen makasi kurassa metsäpolulla. Sitten Hoitaja Matilainen ilmestyi. Lastenkodissa oltiin huomattu Nöppösen katoaminen, ja Matilainen oli tullut etsimään häntä.
''Kaipaa pesua, mutta kyllä siitä vielä terapianalle tulee'', Matilainen väänsi pahimmat vedet Nöppösestä.
Lastenkodissa Nöppönen laitettiin pesukoneeseen. Pesussa Nöppösen turkki harveni, ja siihen tuli pari paljasta laikkua. ''Kyllä se vielä terapianallesta käy'', hoitaja Matilainen ajatteli ja antoi Nöppösen Mikalle.
''Tuhma nalle'', Mika sanoi. ''Ei saa karata.'' Nöppönen sai elämänsä selkäsaunan. Teddykarhuihin ei onneksi satu, ja Nöppönenkin oli oikeastaan tyytyväinen, että oli päässyt takaisin lastenkotiin. Nöppönen ajatteli, että täällä ympärisö sentään oli tuttu ja aina tiesi, kuina elämä jatkuisi, vaikkei elämä täydellistä ollutkaan.
