When I was young I looked up to the sky Always kindly interrupted by mom’s lullaby One those nights I decided: someday I’ll fly I’m gonna be a man who never wears a necktie
...at least, this is how I dreamed ready for life I beseemed...
I travelled past the Moon, our pale satellite He shimmered to me as I overflight Moon’s dark side too was bright A familiar thing, so me this sight didn’t fright
I wafted further away from our home Like a stardust I tried to roam Shine and sparkle through the space Leave behind the everlasting race
In the darkness glowed angry Mars Oh boy, was he anything but scars Roaming through numerous wars Always yearning for more sores
...and here he goes again shoot, I gotta keep my zen...
Boldly standing on the battlefield As the struggle started I kneeled Covering my head I squealed But it couldn’t make me yield
That was just one of life’s fights Shaking spirits of neophytes But afterwards mind always alights I wish I knew how hard life really bites
Next I reached the asteroid belt Good gracious! Did they pelt Beating out the courage that indwelt My cards must be misdealt
And I just wished to use my wings Earn my personal blessings Merely learn how to live this life Avoid any unnecessary strife
But life often finds its own ways And certainly it sometimes dismays You can give up and surrender Or fight back and start new adventure
Lots of planets are left to visit I always should look more than one facet There are so many good things near me Unhappy I should never be
...this I should try to remember and not let the hardship encumber...
Still I adore those starry nights When the velvety blanket is filled with knights Childhood dream never went away Here in my heart it’ll forever stay
---
The world often shoots me down just like that ‘cause there’s always need for a good doormat Sparkly tail might just be me passing wind...
Tarinankerrontalinjalla jatketaan. Tuli ensimmäisenä mieleen, että lieneekö tämä loru jonkinlaista jatkoa edelliselle, kun ensin lennetään taikamatolla ja sitten ovimatolla. Jonkinlaisen syvemmän sanoman minä tästä subjektiivisesti tavoitin: alistumisen symbolista - eli ovimatto - tehdään jotain, millä voi saavuttaa mielen vapauden. En tiedä, saatanpa hourailla jälleen ihan omiani...
Tässä oli ehkä sellainen ajatus takana, että ovimattokin (tai sellaiseksi itsensä kokeva) voi lentää, vaikka elämä joskus yrittää vaikka kuinka lyödä ja pudottaa. Eli jäljillä kyllä olet .
Tämä ei varsinaisesti ole jatkoa taikamatolle - ikäeroa loruilla taitaa olla vuoden verran, ja tämä on vanhempi. Mutta kyllähän nämä toimivat yhdessä. Hmm... aihioita olisi, joten voisihan sitä suunnitella tämänkin aiheista kokoelmaa.. (ideoita tupsahtelee, mutta kuka ihme ne sitten jaksaa toteuttaa...:huh:?)
Pale moon on the grip of the beast Oh God, again it has been unleashed Drops of light drips between fiend’s fingers This sight is a pipe dream of warmongers
Beast fearsome roar shocks the ground Nothing to compare can ever be found Every step it takes forms a hellhole I’m desperately trying to get back my feet control
When silvery drops hit down to terrain The resulting sound makes me insane No need to look back to know Every new ting enchanting another foe
Shiny balls starts hunting me Creepy crackle rips them bleakly Born rupture unveil lines of sharp teeth They’re trying to bite and drag underneath
Finally I can run like hell In my head tolls the doomsday bell Fear hits me with its icy mallet I have never felt more desolate
When the first bite drew my blood I perceived to be more than haunted Why?, I asked, we are again being taunted I saw I wasn’t the only one All around we were overrun
Kaunista kielenkäyttöä. Sen verran sain tankeroenglannillani selvää, että suden jahdattavana tässä vissiin oltiin. Vai menikö sekin vaikutelma mönkään?
Vaikka itse mietin aika paljon runon muotoa – siis tässä kontekstissa lähinnä sitä, että rivit ovat saman pituiset – niin luettunahan tämä oli sujuva, hyvin rytmitetty ja sanastoltaan rikas runo. Se todistaa ainakin sen, että asiat voi tehdä monella eri tavalla. Itse asiassa männäpäivänä tuli luettua Timo K. Mukan vapaamittaisia runoja, ja ihastuin ikihyviksi.
Sellaista fantasiakuvastoa tässä oli jälleen paljon. Fantasia-aiheiset runot ovatkin varmaan juuri sitä sun ominta osaamisaluettasi. Senkin tämä teksti todistaa, että mielesi on kauniimpi kuin minulla.
Kyllähän tässä tekeleessä pedon jahtaamana ollaan, eli mielikuva kyllä on välittynyt oikein. Pedon voi nähdä sutena tai muuna vastaavana. Itsellä se oli kirjoittaessa sellainen sarvipäinen olento. Tämä tekele on paljon velkaa [i]Dion Master Of The Moon[/i] levyn kansitaiteelle, joka toimi suorana inspiraation lähteenä. Tämä on ehkä vähän vähemmälle huomiolle jäänyt Dion levy, mutta itsellä se on kyllä ollut tehosoitossa. RJD on tehnyt Craig Goldyn kanssa hyvää jälkeä. Ja tästähän on sitten hyvä ammentaa .
Sinun runoissasi ulkoinen muoto on kyllä miltei poikkeuksetta kohdallaan. Sen lisäksi ne ovat vielä hyvin rytmitettyjä ja siten miellyttäviä lukea. Itse joudun ulkoisen muodon kustannuksella tekemään uhrauksia, jotta saan tarvittavat sanat mukaan. Hyvä, että ne säilyvät silti sujuvina luettavina. Timo K. Mukka on itselle vieraaksi jäänyt kirjoittaja. Täytyy varmaan sivistää itseään ja lukea hänen teoksiaan.
Ja kyllä, fantasia on itselle se tärkein aihealue loruissa. Joskus sitä yrittää kirjoittaa muustakin, mutta aika vähäiseksi jää. Ja mitä mielen kauneuteen tulee, niin enpä tiedä onko tämä minun mieleni toista kauniimpi
Aikaa on kulunut pitkä aika siitä, kun tähän ketjuun olen mitään postannut. Päätin nyt taas ryhtyä riesaksenne ja jakaa jotain sielussani syntynyttä niille, jotka tämän kaltaista huttua haluavat lukea.
Bitter Wine
The wizard looks into his crystal ball There’s a flaming forest yelling my name It’s my final call Will I finally fall
Scars on my back never heal Pain on my skin is all I feel The beast never came for the kill My torment was its final will
Sacred is the name unspoken I was just another token My senses screaming something is broken As fallen, I was never outspoken
I’m trembling, I can see the red eye I’m burning, I can feel the hot wind I’m shivering, I can hear the fiend nearby I’m creeping, I’m disinclined
Nothing to lose Always just accuse All around miscues Mind in confuse
Let me go! Or just pour more sorrow Burn me Churn me Hit me one more time I know I’ll never shine You already broke my spine I’ll drink my bitter wine So be this my final time
Musta taas tuntuu, ettei aikaa ole kulunut juuri yhtään (ei kyllä mullakaan niin). Tutun äärelle palasin. Fantasian ja hauskan storytellingin ytimessä ollaan edelleen. Voisi (sanon sen jälleen) ihan kepoisesti olla jonkun Rainbow'n tai muun vanhan hevibändin sanoituksia. Onko sulla minkälaisia kirjallisia vaikutteita ollut tässä?
Kyllä sitä itsestäkin välillä tuntuu, että aikaa ei ole juuri kulunut, vaikka sitä todellisuudessa on kulunut monta vuotta. Niin se aika näin eläkkeellä menee :).
Kiva kuulla, että tuntui tutun äärelle palaamiselta. Kyllähän tämä sitä ominta tavaraa itselleni on, ja olen otettu Rainbow vertauksesta :). Dion tuotanto on todella lähellä sydäntä, ja sen voin edelleen sanoa olevan yksi suurimmista innoittajistani. Tosin uudemmat tekstit ovat myös paljon velkaa mustemmalle metallille (Behemoth, Batushka etc.), joita olen paljon lyriikoita lukien kuunnellut (Batushkan lyriikoista löytyy netistä hyviä käännöksiä).
Mitään varsinaista kirjallista vaikutetta lyriikoita lukuun ottamatta tässä ei taida olla. Scifiä ja fantasiaa olen kyllä lukenut paljon, ja paljon kuluttamani kauhukirjallisuus tuo varmasti omanlaisensa mausteen tekeleisiini (Stephen King vähemmän yllätyksellisesti ykkösenä).
Mutta joo, on mukava taas tuoda ajatusvirtaansa esille pitkän hiljaiselon jälkeen, ja kiitos paljon kommentistasi LordStenhammar!
Henkilökohtaiselta tilitykseltä tämä minusta vaikutti. Ihminen epäilee uskoaan tai on luultavasti sen jo kadottanut. Tämmöisessä aiheessa on aina pakostikin jotain syvyyttä. Ei ole täysin vieras aihe mullekaan. Oli jotain tosi hienoja säkeistöjä tässä. Kolmas, neljäs ja kuudes nyt ainaskin.
Kyllähän tämä todellakin oli henkilökohtaista ajatusmaailmaani. Voisin sanoa olevani jo siellä kadotettujen puolella. Mutta pyöriväthän nämä aatokset kuitenkin sen verran vielä päässä, että käsittelen niitä sitten vaikka runojen muodossa. Mukava kuulla, että olin jopa onnistunut joidenkin säkeiden kohdalla :).
Toimivat hyvästi tälleen pätkittyinäkin. Yksi sana jäi vähän kaihertamaan, tuo "christen". Olisin ite laittanut, että "christened", mutta saatanpa olla väärässäkin. En ole enkkutohtori. Mitään uutta mulla ei oikeastaan ole näistä sanottavana. Tasaisen tappavaa materiaalia. Meillä on ihan mukava molemminpuolinen feedback-hommeli tässä menossa, heh..
Tuo christen olisi varmasti tässä tapauksessa oikein kirjoitettu, jos se olisi muodossa christened, joten olet tässä varmasti oikeassa. Menneessä muodossahan tuo riimi runossa on. Mutta taisin olla niin riimityksen lumoissa, että en edes kiinnittänyt koko asiaan huomiota :).
Ja feedback- hommeli tosiaan on hyvällä mallilla :). Palautetta on mukava antaa, ja on sitä mukava myös saadakin.
Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.