Korttipelimysteeri

Korttipelimysteeri   Yksityisetsivä Achille Pursot oli tutkimassa sir Grahamin ja kahden hänen ystävänsä murhaa. Graham ja hänen kaksi ystäväänsä tai tarkemmin pelitoveriaan oli ammuttu kesken vistipelin. Murhapaikalla oli ollut kortteja sikin sokin lattialla; pudonneet kuolevien pelaajien käsistä. Pöydällä oli neljän kortin pinoja kuvapuoli alaspäin - tikkejä, joihin neljästä pelaajasta kukin oli lyönyt kortin - sekä seitsemän korttia järjesteltynä maittain kuvapuoli ylöspäin. Huoneesta oli uloskäynti pihalle, joten murhaaja oli päässyt saapumaan ja lähtemään palvelusväen huomaamatta.   Vistissä kaksi kaksimiehistä joukkuetta pelaa toisiaan vastaan, ja pelin neljäs pelaaja, sir Eustace väitti poistuneensa talosta edellämainitun pihaoven kautta ennen kuin murhat olivat tapahtuneet. Poliisi piti Eustacea murhaajana ja hänen väitettään poistumisesta epäuskottavana, koska kolme pelaajaa ei voi pelata vistiä. Neljän hengen vistiporukka lopettaisi pelin yhden pelaajan lähtiessa, ja lisäksi tiedettiin, että sir Graham ei juurikaan ollut perustanut muista peleistä kuin vististä.   Pursot oli tehnyt taustatutkimusta Eustacesta, ja hänelle oli selvinnyt, että kerran humalassa Eustace oli tunnustanut eräälle satamajätkälle murhanneensa viisi ihmistä kymmenen vuotta aiemmin jäämättä murhista kiinni. Pursot oli vakuuttunut satamajätkän rehellisyydestä, mutta Eustacea ei näistä murhista saataisi tilille. Eustace kieltäisi puheensa oikeudessa, ja vastakkain olisivat vain Eustacen sana ja satamajätkän sana.   Pursot oli viettänyt runsaasti aikaa korttipöydissä ja hän tiesi, että vistissä kortteja ei järjestetä pöydälle maittain. Sitä vastoin kyseiset kortit sopivat vähän tunnettuun vistin kolmen pelaajan muunnelmaan, dummy-vistiin. Dummy-vistissä kaksi pelaajaa muodostaa joukkueen, ja kolmas pelaaja pelaa joukkueena dummy-käden kanssa. Dummy-käsi on järjestelty maittain pöydälle, ja tuon käden joukkuetoveri tekee päätökset sen puolesta. Näin oli täysin mahdollista, että kolme pelaajaa olisi jatkanut vistipeliä Eustacen poistuttua.   Pursot mietti, kertoisiko hän poliisille dummy-vististä. Jos hän kertoisi, todistusaineisto ei riittäisi sir Eustacea vastaan. Jos hän ei kertoisi, Eustace tuomittaisiin varmasti kuolemaan Grahamin ja pelitoverien murhista. Pursotin mielestä ei ollut lainkaan varmaa, oliko Eustace näiden murhien takana, mutta Eustacehan oli murhannut aiemmin. Olisiko oikein hirttää murhaaja murhaajana, jos hänet hirtettäisiin eri murhista kuin mitä hän oli tehnyt?

Useissa kirjoituksissasi moraalinen pohdinta on kantava teema. Eikä tämä teksti tee poikkeuksta. Mielestäni se on todella helppolukuista tekstiä, eikä siinä melko keskeisessä osassa olevasta korttipelistä tarvitse tietää mitään juonen silti auetessa aivan selvänä. Eikä korttipeliä selitetä puhki, kun perusteet riittävät. Peli on oikein hienoa "Holmesmainen" keino tehdä teksiin tunnelmaa ja ratkoa ongelmaa sen kautta.   Kaikestaan nämä moraaliset pohdintasi ovat mielenkiintoisia, koska ne laittavat ainakin minut lukijana pohtimaan samoja asioita, joita tarinassakin pohditaan. Kuinka itse toimisin vastaavassat tilanteessa tai onko päätös moraalisesti oikein tilanne huomioon ottaen. Ja parasta näissä on, ettei vastausta anneta. Mielestäni taitavan filosofisen pohdiskelun tarkoitus on antaa lukijan itse ratkaista ongelma - herättää kysymyksiä, joiden kautta pohtia omia moraalikäsityksiään.

Kiitos palautteesta. Olen tietysti kovasti otettu, jos kirjoitukseni innoittavat moraalisiin pohdiskeluihin, vaikka varsinaisia moraalisia dilemmoja en olekaan viime aikoina käsitellyt kuin parissa tekstissä. Etiikasta voidaan mielestäni sanoa hyvin vähän mitään absoluuttisen varmaa, ja tämä asenne tietysti heijastuu kirjoituksiinikin.