Uudesta vuodesta vielä (runo)

Uudesta vuodesta vielä toiveista ja huomisista joihin herää kuin kauniilla ilmalla valonsäteiden hyväillessä poskipäitä eikä mikään huoli, murhe pyyhi pois aamun kyyneliä   Lupauksista ja toiveista vielä kalentereista ja henkäyksistä illan tullen tyynyyn peittää nuokkuvan pään aamuyön hämärässä ilman unta, kuunnellen minne menivät usko, henki ei ne pyyhi pois yön varjoja   Katson kalenteriin ja päätän ensi vuonna en kertaakaan, en hetkeäkään

Tämä oli runo, joka otti muutaman lukukerran tullakseen sisäistetyksi. Mutta kyllä ne kerrat kannattivat. Kovin vähin sanoin sekä sopivin asetteluin on onnistuttu luomaan surumielinen tunnelma, jossa kuitenkin on se aavistus siitä toivosta, jonka uusi vuosi voi tuoda.   Pidän runoista, mutta olen toisinaan melko huono tulkitsemaan niitä. Toivottavasti näkemykseni ei mennyt kovin pahasti metsää tarkoitetusta :smile:.

Onpa arvoituksellinen runo, joka vihjaa, muttei paljasta.Tällaisiahan hyvät runot ovat:tönivät lukijan mielikuvitusta hereille, kuljettavat maailmoihin, joita ei oikeastaan ole ja kuitenkin on.

Tämä syntyi tyhjistä uuden vuoden lupauksista, niiden pitämisen mahdottomuudesta ja stressistä, jota ei pääse pakoon kiireisessä elämässä. Enpä tiedä tarvitseeko sen enempää tulkita. Kiitos kommenteista teille. ^^