Mikä mikä maa
1.
Oli keskiyö ja Tomi käveli pitkin puistoteitä. Tomi koki olevansa henkisesti sekaisin. Hänen ajatuksensa nousivat lähes psykoottisiksi ja viime aikoina Tomille oli sattunut hyvin outoja asioita. Lisäksi hänen muisti oli heikentynyt. Ja, nyt se poimi Tomin mielenvalkokankaalle pelkkiä petollisia otoksia hänen vaikeasta elämästään. Yksinkertaisesti sanottuna Tomi oli alkanut epäillä kaikkea ympärillään. Koko maailmankaikkeus hänen ympärillään oli alkanut näyttää yhdeltä suurelta ja epäonniselta kärsimyksen näyttämöltä.
Tomi jatkoi kävelyään pitkin synkkiä puistoteitä.
Viimein hän näki aidatun alueen missä kasvoi puita. Ja astui pienestä portista alueelle. Puiden seassa hän huomasi pienen valaistun polun ja käveli sitä eteenpäin. Viimein Tomin kuumeinen mieli käski hänen pysähtyä ja hän istutui pienelle penkille joka oli polun vierellä.
Tomi sytytti tupakan.
Mitä tämä kaikki oikein on, hän tuumi. Olen lukenut matkakirjoja ja jopa nämä kotonani olevat kirjat näyttävät olevan jonkinlaista huijausta. Olen huomannut niissä loputtomasti virheitä ja vihjeitä asioista jotka eivät käy yhteen. Yrittääkö koko maailmankaikkeus huijata minua? Johtaa elämäni väärään suuntaan?
Tomi jatkoi tupakan polttamista. Ja, poltettuaan sen hän viskasi sen metsään. Hän katseli hetken maassa savuavaa tupakkaa. Ja sitten ajatteli, että se pitäisi sammuttaa. Hän tunsi, että vaikka koko maailmankaikkeus olisi häntä vastaan, niin hänen pitää sammuttaa tupakka.
Hän käveli savuavan tupakan luokse.
Silloin hän näki jotain todella outoa ja unohti koko tupakan. Katulamppujen valossa hän huomasi, että yhdessä puussa luki jotain.
MADE IN NEVER NEVER LAND
Tomi oli kerta kaikkiaan hämmästynyt. Hänen ajatukset juoksivat mielipuolisesti ja pakokauhu teki tuloaan.
Made in never never land, hän tuumi. Mitä hittoa tämäkin nyt oli?
Hän ei ollut koskaan kuullutkan sellaisesta paikasta, nythän oltiin suomessa, turvallisessa lintukodossa. Vai oltiinko? Tomi tunsi taas paranoidisuuden itessään ja alkoi katulampun valossa tutkia muitakin puita. Aikansa tutkittua hän totesi: niissä kaikissa lukee tuo sama teksti, Made in never never land. Silloin Tomi sekosi täysin ja lähti juoksemaan kohti lähellä olevaa kotiaan.
Kotona, laitettuvaan oven kaikki viisi lukkoa kiinni, hän huokaisi helpotukesta. Ja totesi, että nyt oli aika lähteä pois koko suomesta ja tutkia juttua lisää. Vaikka ehkä mitään ulkomaita ei ollut edes olemassa? Ehkä ainut mitä oli olemassa, oli tämä suomenmaa, paikka joka oli täyttä kulissia alusta loppuun? Hänen omat ajatukset pelottivat häntä.
2.
Lampun valossa Tomi näki avonaisen matkakirjan. Siinä oli kuvia New Yorkista (jonka hän myös oletti olevan huijausta). Yhdessä kuvassa oli jokin hotelli jonka neon-kyltin nimikin oli väärinpäin, peilikuvana. Kirjan kuvankin oli pakko olla huijausta, Tomi ajatteli.
Hän päätti kuitenkin tutkia asian perinpohjaisesti ja pakkasi laukkunsa.
3.
Aikaisin, seuraavana aamuna, Tomi seisoi Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kädessä hänellä oli lippu New Yorkiin. Ja, ihme kyllä, Tomi matka New Yorkiin oli sujunut ihan hyvin, vaikka hän olikin pelännyt pahinta. Että jossain vaiheessa kesken matkan lentoemäntä tulisi sanomaan hänelle jotain tämän tapaista:
”Kaikki on lopussa Tomi. Olette paljastaneet salaisuutemme ja nyt maailmankaikkeus on saanut teistä tarpeekseen ja te katoatte loputtomaksi ajaksi olemattomuuteen.”
Tai, että jotain vastaavaa tapahtuisi.
Kuitenkin, viimein Tomi oli New Yorkissa. Ja, muutamaa tuntia myöhemmin hän seisoi laukkuineen samaisen hotellin edessä jonka kuvia oli nähnyt matkakirjassaan. Tomi tuijotti ihmeissään hotellin neon-valoista kylttiä. Sen teksti oli todellakin väärin päin ja siinä luki peililasikirjaimin:
HOTELLI PEILITALO
Miksi, Tomi ihmetteli. Ehkä se oli jonkinlainen mainoskikka? Yhä enemmän ihmeissään hän astui sisään hotelliin. Tiskillä hän otti huoneensaavaimen ja lähti nousi hissiin. Ja, hotellihuoneessa kaikki näytti hyvin normaalilta, mutta silti eräs asia vaivasi häntä. Ne ihmeelliset puut puistossa joissa oli lukeknut ”Made in never never land”. Hän ei keksinyt niille mitään selitystä ja ajatteli taas, että ehkä koko maailmankaikkeus eikä pelkkä suomi olivat suurta huijausta. Tomi tunsi taas sekoavansa, mutta pieni järjen kipinä hänessä ehdotti, että jos hän nyt sekoaisi, niin ainakin hän sekoaisi humalassa. Hotellin vastaanottovirkailijahan oli sanonut, että huoneen baarikaappi oli täynnä alkoholia.
3.
Juotuaan muutaman oluen ja paukun, hän avasi television. Televisiosta tuli ulkomaan uutisia. Ja, yllättäen ruudussa näkyi kuvia suomesta ja uutistenlukija puhui:
”Eilen illalla Suomessa on syttynyt pieni metsäpalo joka on johtanut laajempaan ja tuhoisaampaan paloon. Syytä palolle ei vielä tiedetä, vaikka epäilyjä onkin. Kuitenkin nyt Helsingissä on käynnissä yksi kaikkien aikoja suurimmista paloista. Tuli on levinnyt ja vallannut kokonaisia puisto ja metsäalueita eikä loppua tulipalolle näy. Tuhansien ihmisten yrittäessä sammuttaa...”
Uutistenlukija piti hetken tauon ja jatkoi sen jälkeen:
”Juuri saamani tiedon mukaan, palo saattaa olla syttynyt pieneltä puistoalueelta ja levinnyt siitä eteenpäin. Tuolla puistoalueella oli yhdysvaltalaisen Never never land-nimisen yrityksen valmistamia tekopuita. Puut oli lahjoitettu alueelle, koska alueen maaperällä ei enää kasvanut oikeita puita. Ja, eräs epäily onkin, että jokin Never never land-yhtiön puista on syttynyt palavasta tupakasta...”
Loppu
