Novelli: Mikä mikä maa

[b]Mikä mikä maa[/b]   1.   Oli keskiyö ja Tomi käveli pitkin puistoteitä. Tomi koki olevansa henkisesti sekaisin. Hänen ajatuksensa nousivat lähes psykoottisiksi ja viime aikoina Tomille oli sattunut hyvin outoja asioita. Lisäksi hänen muisti oli heikentynyt. Ja, nyt se poimi Tomin mielenvalkokankaalle pelkkiä petollisia otoksia hänen vaikeasta elämästään. Yksinkertaisesti sanottuna Tomi oli alkanut epäillä kaikkea ympärillään. Koko maailmankaikkeus hänen ympärillään oli alkanut näyttää yhdeltä suurelta ja epäonniselta kärsimyksen näyttämöltä.   Tomi jatkoi kävelyään pitkin synkkiä puistoteitä.   Viimein hän näki aidatun alueen missä kasvoi puita. Ja astui pienestä portista alueelle. Puiden seassa hän huomasi pienen valaistun polun ja käveli sitä eteenpäin. Viimein Tomin kuumeinen mieli käski hänen pysähtyä ja hän istutui pienelle penkille joka oli polun vierellä.   Tomi sytytti tupakan.   [i]Mitä tämä kaikki oikein on, hän tuumi. Olen lukenut matkakirjoja ja jopa nämä kotonani olevat kirjat näyttävät olevan jonkinlaista huijausta. Olen huomannut niissä loputtomasti virheitä ja vihjeitä asioista jotka eivät käy yhteen. Yrittääkö koko maailmankaikkeus huijata minua? Johtaa elämäni väärään suuntaan?[/i]   Tomi jatkoi tupakan polttamista. Ja, poltettuaan sen hän viskasi sen metsään. Hän katseli hetken maassa savuavaa tupakkaa. Ja sitten ajatteli, että se pitäisi sammuttaa. Hän tunsi, että vaikka koko maailmankaikkeus olisi häntä vastaan, niin hänen pitää sammuttaa tupakka.   Hän käveli savuavan tupakan luokse.   Silloin hän näki jotain todella outoa ja unohti koko tupakan. Katulamppujen valossa hän huomasi, että yhdessä puussa luki jotain.   MADE IN NEVER NEVER LAND   Tomi oli kerta kaikkiaan hämmästynyt. Hänen ajatukset juoksivat mielipuolisesti ja pakokauhu teki tuloaan.   [i]Made in never never land, hän tuumi. Mitä hittoa tämäkin nyt oli?[/i]   Hän ei ollut koskaan kuullutkan sellaisesta paikasta, nythän oltiin suomessa, turvallisessa lintukodossa. Vai oltiinko? Tomi tunsi taas paranoidisuuden itessään ja alkoi katulampun valossa tutkia muitakin puita. Aikansa tutkittua hän totesi: niissä kaikissa lukee tuo sama teksti, Made in never never land. Silloin Tomi sekosi täysin ja lähti juoksemaan kohti lähellä olevaa kotiaan.   Kotona, laitettuvaan oven kaikki viisi lukkoa kiinni, hän huokaisi helpotukesta. Ja totesi, että nyt oli aika lähteä pois koko suomesta ja tutkia juttua lisää. Vaikka ehkä mitään ulkomaita ei ollut edes olemassa? Ehkä ainut mitä oli olemassa, oli tämä suomenmaa, paikka joka oli täyttä kulissia alusta loppuun? Hänen omat ajatukset pelottivat häntä.   2.   Lampun valossa Tomi näki avonaisen matkakirjan. Siinä oli kuvia New Yorkista (jonka hän myös oletti olevan huijausta). Yhdessä kuvassa oli jokin hotelli jonka neon-kyltin nimikin oli väärinpäin, peilikuvana. Kirjan kuvankin oli pakko olla huijausta, Tomi ajatteli.   Hän päätti kuitenkin tutkia asian perinpohjaisesti ja pakkasi laukkunsa.   3.   Aikaisin, seuraavana aamuna, Tomi seisoi Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kädessä hänellä oli lippu New Yorkiin. Ja, ihme kyllä, Tomi matka New Yorkiin oli sujunut ihan hyvin, vaikka hän olikin pelännyt pahinta. Että jossain vaiheessa kesken matkan lentoemäntä tulisi sanomaan hänelle jotain tämän tapaista:   ”Kaikki on lopussa Tomi. Olette paljastaneet salaisuutemme ja nyt maailmankaikkeus on saanut teistä tarpeekseen ja te katoatte loputtomaksi ajaksi olemattomuuteen.”   Tai, että jotain vastaavaa tapahtuisi.   Kuitenkin, viimein Tomi oli New Yorkissa. Ja, muutamaa tuntia myöhemmin hän seisoi laukkuineen samaisen hotellin edessä jonka kuvia oli nähnyt matkakirjassaan. Tomi tuijotti ihmeissään hotellin neon-valoista kylttiä. Sen teksti oli todellakin väärin päin ja siinä luki peililasikirjaimin:   HOTELLI PEILITALO   Miksi, Tomi ihmetteli. Ehkä se oli jonkinlainen mainoskikka? Yhä enemmän ihmeissään hän astui sisään hotelliin. Tiskillä hän otti huoneensaavaimen ja lähti nousi hissiin. Ja, hotellihuoneessa kaikki näytti hyvin normaalilta, mutta silti eräs asia vaivasi häntä. Ne ihmeelliset puut puistossa joissa oli lukeknut ”Made in never never land”. Hän ei keksinyt niille mitään selitystä ja ajatteli taas, että ehkä koko maailmankaikkeus eikä pelkkä suomi olivat suurta huijausta. Tomi tunsi taas sekoavansa, mutta pieni järjen kipinä hänessä ehdotti, että jos hän nyt sekoaisi, niin ainakin hän sekoaisi humalassa. Hotellin vastaanottovirkailijahan oli sanonut, että huoneen baarikaappi oli täynnä alkoholia.   3.   Juotuaan muutaman oluen ja paukun, hän avasi television. Televisiosta tuli ulkomaan uutisia. Ja, yllättäen ruudussa näkyi kuvia suomesta ja uutistenlukija puhui:   ”Eilen illalla Suomessa on syttynyt pieni metsäpalo joka on johtanut laajempaan ja tuhoisaampaan paloon. Syytä palolle ei vielä tiedetä, vaikka epäilyjä onkin. Kuitenkin nyt Helsingissä on käynnissä yksi kaikkien aikoja suurimmista paloista. Tuli on levinnyt ja vallannut kokonaisia puisto ja metsäalueita eikä loppua tulipalolle näy. Tuhansien ihmisten yrittäessä sammuttaa...”   Uutistenlukija piti hetken tauon ja jatkoi sen jälkeen:   ”Juuri saamani tiedon mukaan, palo saattaa olla syttynyt pieneltä puistoalueelta ja levinnyt siitä eteenpäin. Tuolla puistoalueella oli yhdysvaltalaisen Never never land-nimisen yrityksen valmistamia tekopuita. Puut oli lahjoitettu alueelle, koska alueen maaperällä ei enää kasvanut oikeita puita. Ja, eräs epäily onkin, että jokin Never never land-yhtiön puista on syttynyt palavasta tupakasta...”   Loppu

Tämä on kohtuullisesti koossa pysynä tarina ihmisen vieraantumisesta ja maailman muuttumisesta oudoksi. Todellisuus ja mielikuvitus sekoittuvat, mutta tarina ei siitä hajoa. Kirjoitus- ja pilkkuvirheitä on, mutta juoni toimii. Tätä kannattaa siis hioa.

Yritin todellakin kuvata tällä pienellä novellilla, sitä kuinka ihmisen mieli ja olemus "hajoaa" ja kuinka ihminen uppoaa oman mielensä harhoihin ja ei enää tunnista todellisia asioita ympärillään. Lisäksi tässä on jopa hieman omaelämäkerrallisia juttuja, ideoita ja ajatuksia, joskus tosiaan itsekin ollut hyvin pahasti psykoottinen.   Ja, jos siitä psykoottisuudesta on ollut jotain hyötyä niin se, että koin saaneeni sen avulla jonkilaisen yhteyden suoraan alitajuntaani ja se taas johti siihen, että sieltä alitajunnasta tulee välillä plokattua ihan hiton outoja mutta kuitenkin todella hyviä ideoita. Sellaisia mitä itsekin välillä hämmästelee, että "Oho, olipas kummallinen ajatusketju!".   Sellaista tällä kertaa, kiitos viestistä Piru Naiseksi.

Mukavan maaginen tarina tämä nimenomaan oli. Olet mennyt näissä hommissa jonkin verran eteenpäin, vaikka se Elämä jatkoajalla -hommeli taitaa yhä olla sulta lempparini. Kyllähän tämän helposti uskoo sellaisen ihmisen stooriksi, joka kamppailee mielensä kanssa - ja se on tässä tapauksessa yksinomaan positiivinen juttu.

[quote="LordStenhammar" post=50884]Mukavan maaginen tarina tämä nimenomaan oli. Olet mennyt näissä hommissa jonkin verran eteenpäin, vaikka se Elämä jatkoajalla -hommeli taitaa yhä olla sulta lempparini. Kyllähän tämän helposti uskoo sellaisen ihmisen stooriksi, joka kamppailee mielensä kanssa - ja se on tässä tapauksessa yksinomaan positiivinen juttu.[/quote]   Hitto, heräsin juuri äsken ja katsoin viestisi ja yllätyin hyvin paljon myönteisestä palautteestasi koska mielestäni tämä novellini ei kuulu parhaimpiini. Ihan melkein tuli tippa linssiin (olen herkkä itkemään) kun joku huomaa ja mainitsee siitä, että minä olen kehittynyt kirjoittamisen tiellä. Ja se taas johtuu siitä, että koen itsekin tehneeni viime kuukausien ja vuosien aikana valtavan työn siinä, että pääsisin sisään kirjoittamisen maailmaan ja viime aikoina olen myös itsekin ajatellut, että on tässä vähän menty eteenpäin ja se on tuntunut todella hyvältä! Näin lievästi sanottuna.   Mutta, kun muistat vielä tuon Elämä jatkoajalla-novellini niin kysyn ihan mielenkiinnosta, että missä päin nettiä olet lukenut sen? Olenko unohtanut sen, että olen laittanut sen tänne risingille? Niin taitaa olla käynyt.   Hyvää päivän ja viikon jatkoa sinulle, LordStenhammer!

Mukava, jos kehu lämmittää. Elämä jatkoajalla -novellihan löytyy vissiin tuolta Turinatuvan puolelta. Vaan eipä pieni hajamielisyys mitään, itelläkin aina reikä päässä. :grin:

[quote="LordStenhammar" post=50887]Elämä jatkoajalla -novellihan löytyy vissiin tuolta Turinatuvan puolelta. Vaan eipä pieni hajamielisyys mitään, itelläkin aina reikä päässä. :grin:[/quote]   Minulla on muuten aivan täysin uusi versio tuosta Elämä jatkoajalla novellista. Ja nyt rupesin miettimään, että laittaisinko sen uuden version ehkä taas Tarinatupaan? Olisitko sinä ehkä kiinnostunut lukemaan sen? Novelli on kokenut täydellisen muodonmuutoksen ja olen itse erittäin tyytyväinen siihen. Mielestäni se on parasta mitä olen saanut aikaan. Ellei paras tarinani.   Juu, reikiä on päässä itse kullakin. :grin:

Laitappa vuan. Mielelläänhän tuon lukaisee, varsinkin kun tarinan yksityiskohdat ovat jo poistuneet lähimuistista.