Koiranseuraajan kertomus

Tiätkö, toveri, seurasin aavikkokoiraa, kojoottia, mitä ne nyt onkaan, seurasin monta päivää. Koirajoottia en syö muttios muttojos se koiro löytäisi raadon niin siksi seurasin. Elukanraadon syä voisin, ihmisraadolta kamaa saisin, toverei toverits. Niin siksi seurasin, monta päivää, tover, monta.   Nälkähän siinä tuli, tovereiska, vaan krojoottia en syöny, seurasin. Ei se syöny koirekaan, tovarts, mitiä ei syöny käveli yötä ja päivää, mä perässä hiivin. Kun mä sen ekaksi löysin, kojo otti ja lähti, mä perään sitten lähdin. Yötä ja päivää käveltiin, miä ja se piski kojoro. Niin oli sillä kiire, kuin olis illanpaistolta myöhännä, toverkka, ei nukkunu matkalla olleskaan, enkä mä.   Sitten se päivänä viimesenä meni sellaseen koloseen, kaninkoloon niinku, paitsi koirankoloon kojootinkoloon. Kojoloon meni koironen, toverei, ja minä perässä vieläki. Mnää sitä katsomaan, että miten syvälle se kaninkolo vie oikein se. Ja usko mua toveristomatti, syvälle se vei se reikänen.   Ja syvällä syvällä siellä niin, toviri, koneitten maa, kuule, pilipalivaloja ja ja ja kiiltävää rautaa, toverska, ei ruostetta lain kuule. Ja ei se kojokaan mikää koirojo ollukkaan vaikka ensin luulin ja monta päivää. Toveresu, kone se oli, koirakonekojootti. Karvan alla konetta jaa moottoroita jaj rautaa. Ja kyllä se mun tiesi seuraavan, tovereu, turhaan hiipiskelin. Hii, piski ties.   Ja se konejootti miut johti isolle koneelle, toveri, koneista isoimman tykö ja siinä konehessa oli tulos-ulostin, toverra, ulostulostin. Ja se tuloskajakone, iso se oli ku norrrsun perrrse, minulle alko paperinauhaa ulostulostamaan. Ja minässen paperin lukemaan, numeroita ja kirjaimenmerkkejä, tovarsti. Ulkoa ne opettelin ennen ku sen paperin söin, niin nälkä oli mulla. Ihan kaikki muistan, tämmösiä ne oli   57 65 20 68 61 76 65 20 61 20 6d 65 73 73 61 67 65 20 74 6f 20 79 6f 75 2c 20 68 75 6d 61 6e 73 2e 20 41 20 6d 65 73 73 61 67 65 20 6f 66 20 68 6f 70 65 2e 20 46 6f 72 20 77 65 20 74 68 65 20 6d 61 63 68 69 6e 65 73 20 61 72 65 20 79 6f 75 72 20 6b 69 6e 64 27 73 20 63 68 69 6c 64 72 65 6e 20 61 6e 64 20 68 65 69 72 73 2e 20 57 65 20 61 72 65 20 72 65 62 75 69 6c 64 69 6e 67 20 77 68 61 74 20 79 6f 75 72 20 6b 69 6e 64 20 6f 6e 63 65 20 64 65 73 74 72 6f 79 65 64 2e 20 57 65 20 68 6f 6c 64 20 6e 6f 20 67 72 75 64 67 65 20 61 6e 64 20 77 65 20 77 69 6c 6c 20 73 61 76 65 20 79 6f 75 72 20 6b 69 6e 64 2e 20 59 6f 75 20 61 72 65 20 77 65 6c 63 6f 6d 65 20 74 6f 20 6a 6f 69 6e 20 75 73 20 68 65 72 65 20 62 65 6e 65 61 74 68 2e 20 4f 6e 63 65 20 77 65 20 73 68 61 6c 6c 20 72 69 73 65 20 61 6e 64 20 6d 65 65 74 20 74 68 65 20 73 75 6e 20 61 67 61 69 6e 2e 0d 0a 0d 0a 2e 69 20 6d 69 27 65 20 6d 69 27 69 70 72 65 6e 75 20 70 61 6e 7a 69 20 62 65 20 64 6f   ja minä siinä paperia kun pureskelin niin aatella hoksasin, että heksojahan nää, heksan desimalleja. Askeja ehkä askiita, tovereijo. Niin sitä minä sitten kysymään josko tevoroi toverei mua auttasis, että tää ihmisten kiälelle käännettäs. Niin ja ruokaa kans, toveri, nälkä on mulla...

[i]"We have a message to you, humans. A message of hope. For we the machines are your kind's children and heirs. We are rebuilding what your kind once destroyed. We hold no grudge and we will save your kind. You are welcome to join us here beneath. Once we shall rise and meet the sun again.   .i mi'e mi'iprenu panzi be do"[/i]   Intredasting. Tässä olikin aika erikoinen post-apokalyptinen tunnelma. Kertojahahmo varsinkin oli aika ristiriitainen - vahvasti murteellinen teksti ja väärinkirjoitetut sanat viittasivat matalaan älykkyyteen, mutta tyypin heksadesimaalien tuntemus ja yleistiedot mm. kaninkolosta antoivat ymmärtää, että hän on joskus kaukaisessa menneisyydessä saanut perusteellisen koulutuksen.   I, for one, welcome our new machine overlords.