Leirinuotio
Vastannut JennaK · 02.10.2026 · 6 viestiä · 152 lukukertaa
Adolfina-mummon satukammari: Hulluja nuo maalaiset tai mitkä lie
01.06.2018
HULLUJA NUO MAALAISET TAI MITKÄ LIE
Pelkäsin antavani ylen hetkenä minä hyvänsä. Miksi voi miksi minut oli lähetetty työmatkalle juuri tänne? Paikalliset ovat vain niin sanoinkuvaamattoman iljettäviä... olisin halunnut valittaa johdolle, mutta se olisi tulkittu tietenkin niskuroinniksi. Tokihan minä uskon, että täkäläiset ovat pohjimmiltaan hyvää kansaa, mutta heidän ulkomuotonsa, hyh! Muistikuvani meille näytetyistä kuvista eivät ole kovin mieluisia.
Kuvitelkaapa: keskimäärin 1.5-2-metrinen olio, jonka nahka on lähes kaljua, beigen ja ruskean eri sävyissä inhottavasti vaihtelevaa sileähköä ainetta. Kehossa kasvaa neljä epäilyttävästi vääntelehtivää uloketta jotka liikkuvat kuin olisivat oma eliönsä. Kahdella ulokkeista olennot pysyttelevät pystyssä, mutta kaikkia ulokkeita yhdistävät viisi kiinnikasvavaa vielä pienempää uloketta, jotka ovat kaikki eri mittaisia: ja nekin liikkuvat! Miettikää nyt millainen näky! Kaikista sairainta olennoissa on se iso pyöreä tappi, mitä voisi nimittää pääksi. Päässä on seitsemän erilaista aukkoa. Kaksi niistä sijaitsevat ohimoilla, ja niitä ympäröi jonkinlainen epämääräisen muotoinen joustava muuri(se joka väitti, että hyperbolinen on kummallinen muoto, ei tiedä mistä puhui). Loput aukot sijaitsevat pään etuosassa. Kaksi pientä, joista valuu geelimäistä ainetta kun olio voi huonosti, yksi iso, jonka auetessa olento voi päästellä kommunikointiääniä sekä kaksi myös hieman isompaa, joihin on upotettu kiiltävät pyöreät helmet. Joko alatte ymmärtää, miksi tämä rotu on niin vastenmielistä kohdata?
Mutta tässä minä nyt joka tapauksessa seison, yhdessä Kadijin kanssa. Kadij painaa meitä vastapäätä olevan oven vieressä sijaitsevaa yksittäistä näppäintä ja kuuluu kummallinen, korkea ääni. Askelia kuuluu. Ovi avataan, ja ulos kurkistaa odotettua lyhyempi naaraspuolinen olento. Hän katsoo meitä hieman pelokkaana.
"Niin?" hän kysyy. Kadij vastaa: " Olen lgecyv foc Kadij, ja tässä on työparini Folg geq Igov. Tulemme kaukaiselta Ifdan planeetalta. Oletteko te Jaana Hirvi?"
"Olen..."
"Hyvä. Voitte kutsua meitä Kadijiksi ja Igoviksi. Edustamamme järjestön mittaustulosten mukaan juuri te olette paljastuneet Koko Suuren Galaksin Vieraanvaraisimmaksi Olennoksi. Onnittelemme."
"...kiitos? Mutta mitä te haluatte minun..."
"Jos voisitte ystävällisesti päästää meidät sisään keskustelemaan asioista, niin olisimme kovin kiitollisia."
"No... sopiihan se. Juotteko kahvia, teetä vai mitä?" Huomaan, että Jaana Hirvi näyttää yhtäkkiä paljon valppaammalta ja varmemmalta.
"Mitä itse juot?" Kadij jatkaa kysymysten esittämistä kuin olisi kuulustellut sotavankia. Ihmekös tuo, tavallisestihan hänen toimenkuvaansa kuului nimenomaan kaikki niin sanottu likainen työ.
"Kahvia." En osaa tulkita Jaana Hirveä ollenkaan. Hänen nahkansa vetäytyy päässään olevien limaisten helmien päälle ja takaisin aina kymmenen sekunnin välein. Onkohan se normaalia?
"Me otamme sitä myös."
Niin me sitten "käymme peremmälle", kuten Jaana Hirvi sanoi päästäessään meidät sisälle. Hämmennyn, kun huomaan, miten paljon asumus muistuttaa omaa kotiani Ifdassa. Seinät ovat vaaleat ja pohjaratkaisu koostuu erilaisista suorakulmaisista särmiöistä. Irtaimisto tietenkin on sangen kummallista, mutta ymmärtäähän sen. Jaana Hirvi ohjaa meidät yhteen huoneista ja istuudumme.
"Maidolla ja sokerilla vai ilman?" Jaana kysyy. Tällä kertaa minä vastaan vaikka kysynkin samaa asiaa kuin Kadij aiemmin: "Mitä itse juot?"
"Maidolla."
Kadij tuntuu tapansa mukaan ärtyneen minun varastettuani show`n häneltä ja huudahtaa: "Niin mekin! Aivan samanlaiset meillekin kuin itsellesi!"
Jaana Hirvi nyökkää. Kadij ja minä seuraamme silmä kovana kun hän kaataa ruskeaa nestettä kolmeen astiaan. Sekaan hän tipauttaa kolme valkoista kuutiota. Mieleeni pulpahtavat jälleen näkemäni valokuvat. Niisä kaikkialla oli maa täynnä (kuuleman mukaan) kylmää ainetta nimeltään "lumi". Ovatkohan nuo kimaltavat kuutiot lunta? Se on varmman ainoa hyvä asia Maassa, meillä Ifdassa kun on planeetan keskilämpötila sellaiset 35 bolbastetta, mikä on siis –22 Fahrenheitia (eivätkös ne olleetkin Maan yksikköjä?). Evoluutio ei ole suosinut ifdalaisia lämmönsietokyvyn suhteen, joten jos joskus joudumme tekemisiin yli 90 bolbasteen kanssa olemme todennäköisesti suuressa vaarassa kuolla.
Jaana Hirvi pitele kuppiaan kädessä ja tutkailee sitä. Hän kysyy: "Mitä te tarkkaan ottaen teette täällä? Ja millaista siellä... Ifdassa oikein on? En ole koskaan kuullutkaan siitä."
Luovutan selittäjän roolin Kadijille, mihin hän tarttuu oitis: "Jaana Hirvi. Kuten jo kerroin, minä ja Igov tulemme planeetalta nimeltään Ifda. Sikäläinen hallitus on päättänyt raivata muilta lähiplaneetoilta tilaa, jotta voisimme asuttaa ne kansalaiset, jotka jäävät kodittomiksi väestönkasvun seurauksena. Olemme jo vallanneet kaikki planeetat 2342398258 miljoonan valovuoden säteellä, tai ainakin luulimme niin, kunnes tulimme Maan kohdalle. Yllätyimme siitä, ettette vieläkään tienneet, mitä muualla avaruudessa tapahtuu. Ilmeisesti vain hyvin pieni osa asukkaistanne uskoo muiden rotujen olemassaoloon, mutta eivät ole ilmeisesti onnistuneet vielä vakuuttamaan muita. Tällä kertaa tietämättömyytenne tosin saattaa pelastaa rotunne. Jos lupaatte vaieta jatkossakin kaikesta nyt kuulemastanne kuin tätä keskustelua ei olisi koskaan käyty, me puolestamme emme näe syytä, miksi emme armahtaisi teitä. Luonnollisesti ette saa myöskään tukea sotilaallisesti mitään muita planeettoja. No, miten on?"
Nahka vetäytyy taas muutaman kerran nopeasti helmien päälle Jaana Hirven kasvoilla. Mahtoiko hän edes käsittää tarjouksen edukkuutta tälle typerälle yhdyskunnalle, minä mietin ärtyneenä. Idiootit ihmiset. Lopulta hän sanoo vain: "Hmh." En ole uskoa korviani. Edes Kadij ei tiedä, mitä sanoa. Meille on valehdeltu. Koska kaikkihan tietävät, mistä Hmh on lyhenne: Huwef mefgy hyg. Ikivanha ifdalainen sanonta, joka Maan kielellä tarkoittaa vapaasti käännettynä "tämä tietää sotaa". Se on julmin mahdollinen tokaisu mitä on. Vai ettei Maassa muka tiedetä vieläkään mitään galaktisesta ulkopolitiikasta! Ihmisethän näkyvät olevan mitä häikäilemättömimpiä juonittelijoita! Kadij nousee seisomaan.
"Mikäli annettuun tarjoukseen ei tartuta heti, teidät jyrätään maan tasalle huomiseen mennessä kello...kello...no voi yhden kerran, Igov, sano paljonko se sopisi Maan ajassa!"
" Eiköhän siinä aamu kymmenen aikaan ole hyvä", sanon ja yritän pysytellä asianmukaisen tyynenä.
"Kymmeneltä!" huutaa Kadij, "älkääkä myöhästykö!"
"No tuskin nyt sentään heidän siinä tarvitsee mitään tehdä", huomautan.
"Ole hiljaa, Igov!"
Jaana Hirvi ei osoita minkäänlaisia pelon merkkejä, aivan kuin ei olisi edes uskonut meitä.
"No sovitaan sitten niin. Noin kuudentoista tunnin kuluttua siis. Mutta juokaahan nyt kahvi pois."
Kadij istuutuu jälleen. Ai niin, muistan sitten. Jaana Hirvihän oli Koko Suuren Galaksin Vieraanvaraisin Olento. Totta kai hän välitti enemmän vieraiden mukavuudesta kuin planeetan turvallisuudesta! Tjaa, sen mukavampi meille. Kadij ja minä otamme astiat jälleen käsiimme. Jaana Hirvi hörppää reunalta hyvin varovasti. Katson Kadijia, joka kohauttaa olkiaan typertyneenä. Omituista rentoutta. Seuraavat sekunnit ovatkin sitten Maan viimeiset. Nimittäin kun Kadij ehtii maistaa kahvi-nimistä nestettä, hän karjaisee heti: "MURHAYRITYS!!!!!", ja minä vedän esiin salkun, mikä jokaisella tiedusteluparilla on aina mukanaan. Salkku, jonka sisällä on yksi painike. Siitä painamalla voi räjäyttää kokonaisen planeetan puolessa sekunnissa atomeiksi käyttäen tehtävässä erityistä kylmäenergiaa (Ifdan ylpeys), mikä tuhoaa kaiken ei-ifdalaisen. Sitä käytetään vain erityistapauksissa, sillä sen käyttäjät joudutaan luonnollisesti tulla pelastamaan leijailemasta avaruudesta. Tapaus puolestaan voi olla erityinen yhdestä ainoasta syystä: jos tiedustelija on asetettu kohtaamaan hengenvaarallista kuumuutta, oli se sitten tämän kahvi-nimisen myrkyn tai ihan vain ilmaston muodossa.
Niin, minä sitten vedän salkun esiin ja...no, loput arvaattekin.
Pelkäsin antavani ylen hetkenä minä hyvänsä. Miksi voi miksi minut oli lähetetty työmatkalle juuri tänne? Paikalliset ovat vain niin sanoinkuvaamattoman iljettäviä... olisin halunnut valittaa johdolle, mutta se olisi tulkittu tietenkin niskuroinniksi. Tokihan minä uskon, että täkäläiset ovat pohjimmiltaan hyvää kansaa, mutta heidän ulkomuotonsa, hyh! Muistikuvani meille näytetyistä kuvista eivät ole kovin mieluisia.
Kuvitelkaapa: keskimäärin 1.5-2-metrinen olio, jonka nahka on lähes kaljua, beigen ja ruskean eri sävyissä inhottavasti vaihtelevaa sileähköä ainetta. Kehossa kasvaa neljä epäilyttävästi vääntelehtivää uloketta jotka liikkuvat kuin olisivat oma eliönsä. Kahdella ulokkeista olennot pysyttelevät pystyssä, mutta kaikkia ulokkeita yhdistävät viisi kiinnikasvavaa vielä pienempää uloketta, jotka ovat kaikki eri mittaisia: ja nekin liikkuvat! Miettikää nyt millainen näky! Kaikista sairainta olennoissa on se iso pyöreä tappi, mitä voisi nimittää pääksi. Päässä on seitsemän erilaista aukkoa. Kaksi niistä sijaitsevat ohimoilla, ja niitä ympäröi jonkinlainen epämääräisen muotoinen joustava muuri(se joka väitti, että hyperbolinen on kummallinen muoto, ei tiedä mistä puhui). Loput aukot sijaitsevat pään etuosassa. Kaksi pientä, joista valuu geelimäistä ainetta kun olio voi huonosti, yksi iso, jonka auetessa olento voi päästellä kommunikointiääniä sekä kaksi myös hieman isompaa, joihin on upotettu kiiltävät pyöreät helmet. Joko alatte ymmärtää, miksi tämä rotu on niin vastenmielistä kohdata?
Mutta tässä minä nyt joka tapauksessa seison, yhdessä Kadijin kanssa. Kadij painaa meitä vastapäätä olevan oven vieressä sijaitsevaa yksittäistä näppäintä ja kuuluu kummallinen, korkea ääni. Askelia kuuluu. Ovi avataan, ja ulos kurkistaa odotettua lyhyempi naaraspuolinen olento. Hän katsoo meitä hieman pelokkaana.
"Niin?" hän kysyy. Kadij vastaa: " Olen lgecyv foc Kadij, ja tässä on työparini Folg geq Igov. Tulemme kaukaiselta Ifdan planeetalta. Oletteko te Jaana Hirvi?"
"Olen..."
"Hyvä. Voitte kutsua meitä Kadijiksi ja Igoviksi. Edustamamme järjestön mittaustulosten mukaan juuri te olette paljastuneet Koko Suuren Galaksin Vieraanvaraisimmaksi Olennoksi. Onnittelemme."
"...kiitos? Mutta mitä te haluatte minun..."
"Jos voisitte ystävällisesti päästää meidät sisään keskustelemaan asioista, niin olisimme kovin kiitollisia."
"No... sopiihan se. Juotteko kahvia, teetä vai mitä?" Huomaan, että Jaana Hirvi näyttää yhtäkkiä paljon valppaammalta ja varmemmalta.
"Mitä itse juot?" Kadij jatkaa kysymysten esittämistä kuin olisi kuulustellut sotavankia. Ihmekös tuo, tavallisestihan hänen toimenkuvaansa kuului nimenomaan kaikki niin sanottu likainen työ.
"Kahvia." En osaa tulkita Jaana Hirveä ollenkaan. Hänen nahkansa vetäytyy päässään olevien limaisten helmien päälle ja takaisin aina kymmenen sekunnin välein. Onkohan se normaalia?
"Me otamme sitä myös."
Niin me sitten "käymme peremmälle", kuten Jaana Hirvi sanoi päästäessään meidät sisälle. Hämmennyn, kun huomaan, miten paljon asumus muistuttaa omaa kotiani Ifdassa. Seinät ovat vaaleat ja pohjaratkaisu koostuu erilaisista suorakulmaisista särmiöistä. Irtaimisto tietenkin on sangen kummallista, mutta ymmärtäähän sen. Jaana Hirvi ohjaa meidät yhteen huoneista ja istuudumme.
"Maidolla ja sokerilla vai ilman?" Jaana kysyy. Tällä kertaa minä vastaan vaikka kysynkin samaa asiaa kuin Kadij aiemmin: "Mitä itse juot?"
"Maidolla."
Kadij tuntuu tapansa mukaan ärtyneen minun varastettuani show`n häneltä ja huudahtaa: "Niin mekin! Aivan samanlaiset meillekin kuin itsellesi!"
Jaana Hirvi nyökkää. Kadij ja minä seuraamme silmä kovana kun hän kaataa ruskeaa nestettä kolmeen astiaan. Sekaan hän tipauttaa kolme valkoista kuutiota. Mieleeni pulpahtavat jälleen näkemäni valokuvat. Niisä kaikkialla oli maa täynnä (kuuleman mukaan) kylmää ainetta nimeltään "lumi". Ovatkohan nuo kimaltavat kuutiot lunta? Se on varmman ainoa hyvä asia Maassa, meillä Ifdassa kun on planeetan keskilämpötila sellaiset 35 bolbastetta, mikä on siis –22 Fahrenheitia (eivätkös ne olleetkin Maan yksikköjä?). Evoluutio ei ole suosinut ifdalaisia lämmönsietokyvyn suhteen, joten jos joskus joudumme tekemisiin yli 90 bolbasteen kanssa olemme todennäköisesti suuressa vaarassa kuolla.
Jaana Hirvi pitele kuppiaan kädessä ja tutkailee sitä. Hän kysyy: "Mitä te tarkkaan ottaen teette täällä? Ja millaista siellä... Ifdassa oikein on? En ole koskaan kuullutkaan siitä."
Luovutan selittäjän roolin Kadijille, mihin hän tarttuu oitis: "Jaana Hirvi. Kuten jo kerroin, minä ja Igov tulemme planeetalta nimeltään Ifda. Sikäläinen hallitus on päättänyt raivata muilta lähiplaneetoilta tilaa, jotta voisimme asuttaa ne kansalaiset, jotka jäävät kodittomiksi väestönkasvun seurauksena. Olemme jo vallanneet kaikki planeetat 2342398258 miljoonan valovuoden säteellä, tai ainakin luulimme niin, kunnes tulimme Maan kohdalle. Yllätyimme siitä, ettette vieläkään tienneet, mitä muualla avaruudessa tapahtuu. Ilmeisesti vain hyvin pieni osa asukkaistanne uskoo muiden rotujen olemassaoloon, mutta eivät ole ilmeisesti onnistuneet vielä vakuuttamaan muita. Tällä kertaa tietämättömyytenne tosin saattaa pelastaa rotunne. Jos lupaatte vaieta jatkossakin kaikesta nyt kuulemastanne kuin tätä keskustelua ei olisi koskaan käyty, me puolestamme emme näe syytä, miksi emme armahtaisi teitä. Luonnollisesti ette saa myöskään tukea sotilaallisesti mitään muita planeettoja. No, miten on?"
Nahka vetäytyy taas muutaman kerran nopeasti helmien päälle Jaana Hirven kasvoilla. Mahtoiko hän edes käsittää tarjouksen edukkuutta tälle typerälle yhdyskunnalle, minä mietin ärtyneenä. Idiootit ihmiset. Lopulta hän sanoo vain: "Hmh." En ole uskoa korviani. Edes Kadij ei tiedä, mitä sanoa. Meille on valehdeltu. Koska kaikkihan tietävät, mistä Hmh on lyhenne: Huwef mefgy hyg. Ikivanha ifdalainen sanonta, joka Maan kielellä tarkoittaa vapaasti käännettynä "tämä tietää sotaa". Se on julmin mahdollinen tokaisu mitä on. Vai ettei Maassa muka tiedetä vieläkään mitään galaktisesta ulkopolitiikasta! Ihmisethän näkyvät olevan mitä häikäilemättömimpiä juonittelijoita! Kadij nousee seisomaan.
"Mikäli annettuun tarjoukseen ei tartuta heti, teidät jyrätään maan tasalle huomiseen mennessä kello...kello...no voi yhden kerran, Igov, sano paljonko se sopisi Maan ajassa!"
" Eiköhän siinä aamu kymmenen aikaan ole hyvä", sanon ja yritän pysytellä asianmukaisen tyynenä.
"Kymmeneltä!" huutaa Kadij, "älkääkä myöhästykö!"
"No tuskin nyt sentään heidän siinä tarvitsee mitään tehdä", huomautan.
"Ole hiljaa, Igov!"
Jaana Hirvi ei osoita minkäänlaisia pelon merkkejä, aivan kuin ei olisi edes uskonut meitä.
"No sovitaan sitten niin. Noin kuudentoista tunnin kuluttua siis. Mutta juokaahan nyt kahvi pois."
Kadij istuutuu jälleen. Ai niin, muistan sitten. Jaana Hirvihän oli Koko Suuren Galaksin Vieraanvaraisin Olento. Totta kai hän välitti enemmän vieraiden mukavuudesta kuin planeetan turvallisuudesta! Tjaa, sen mukavampi meille. Kadij ja minä otamme astiat jälleen käsiimme. Jaana Hirvi hörppää reunalta hyvin varovasti. Katson Kadijia, joka kohauttaa olkiaan typertyneenä. Omituista rentoutta. Seuraavat sekunnit ovatkin sitten Maan viimeiset. Nimittäin kun Kadij ehtii maistaa kahvi-nimistä nestettä, hän karjaisee heti: "MURHAYRITYS!!!!!", ja minä vedän esiin salkun, mikä jokaisella tiedusteluparilla on aina mukanaan. Salkku, jonka sisällä on yksi painike. Siitä painamalla voi räjäyttää kokonaisen planeetan puolessa sekunnissa atomeiksi käyttäen tehtävässä erityistä kylmäenergiaa (Ifdan ylpeys), mikä tuhoaa kaiken ei-ifdalaisen. Sitä käytetään vain erityistapauksissa, sillä sen käyttäjät joudutaan luonnollisesti tulla pelastamaan leijailemasta avaruudesta. Tapaus puolestaan voi olla erityinen yhdestä ainoasta syystä: jos tiedustelija on asetettu kohtaamaan hengenvaarallista kuumuutta, oli se sitten tämän kahvi-nimisen myrkyn tai ihan vain ilmaston muodossa.
Niin, minä sitten vedän salkun esiin ja...no, loput arvaattekin.
HULLUJA NUO MAALAISET TAI MITKÄ LIE
Pelkäsin antavani ylen hetkenä minä hyvänsä. Miksi voi miksi minut oli lähetetty työmatkalle juuri tänne? Paikalliset ovat vain niin sanoinkuvaamattoman iljettäviä... olisin halunnut valittaa johdolle, mutta se olisi tulkittu tietenkin niskuroinniksi. Tokihan minä uskon, että täkäläiset ovat pohjimmiltaan hyvää kansaa, mutta heidän ulkomuotonsa, hyh! Muistikuvani meille näytetyistä kuvista eivät ole kovin mieluisia.
Kuvitelkaapa: keskimäärin 1.5-2-metrinen olio, jonka nahka on lähes kaljua, beigen ja ruskean eri sävyissä inhottavasti vaihtelevaa sileähköä ainetta. Kehossa kasvaa neljä epäilyttävästi vääntelehtivää uloketta jotka liikkuvat kuin olisivat oma eliönsä. Kahdella ulokkeista olennot pysyttelevät pystyssä, mutta kaikkia ulokkeita yhdistävät viisi kiinnikasvavaa vielä pienempää uloketta, jotka ovat kaikki eri mittaisia: ja nekin liikkuvat! Miettikää nyt millainen näky! Kaikista sairainta olennoissa on se iso pyöreä tappi, mitä voisi nimittää pääksi. Päässä on seitsemän erilaista aukkoa. Kaksi niistä sijaitsevat ohimoilla, ja niitä ympäröi jonkinlainen epämääräisen muotoinen joustava muuri(se joka väitti, että hyperbolinen on kummallinen muoto, ei tiedä mistä puhui). Loput aukot sijaitsevat pään etuosassa. Kaksi pientä, joista valuu geelimäistä ainetta kun olio voi huonosti, yksi iso, jonka auetessa olento voi päästellä kommunikointiääniä sekä kaksi myös hieman isompaa, joihin on upotettu kiiltävät pyöreät helmet. Joko alatte ymmärtää, miksi tämä rotu on niin vastenmielistä kohdata?
Mutta tässä minä nyt joka tapauksessa seison, yhdessä Kadijin kanssa. Kadij painaa meitä vastapäätä olevan oven vieressä sijaitsevaa yksittäistä näppäintä ja kuuluu kummallinen, korkea ääni. Askelia kuuluu. Ovi avataan, ja ulos kurkistaa odotettua lyhyempi naaraspuolinen olento. Hän katsoo meitä hieman pelokkaana.
"Niin?" hän kysyy. Kadij vastaa: " Olen lgecyv foc Kadij, ja tässä on työparini Folg geq Igov. Tulemme kaukaiselta Ifdan planeetalta. Oletteko te Jaana Hirvi?"
"Olen..."
"Hyvä. Voitte kutsua meitä Kadijiksi ja Igoviksi. Edustamamme järjestön mittaustulosten mukaan juuri te olette paljastuneet Koko Suuren Galaksin Vieraanvaraisimmaksi Olennoksi. Onnittelemme."
"...kiitos? Mutta mitä te haluatte minun..."
"Jos voisitte ystävällisesti päästää meidät sisään keskustelemaan asioista, niin olisimme kovin kiitollisia."
"No... sopiihan se. Juotteko kahvia, teetä vai mitä?" Huomaan, että Jaana Hirvi näyttää yhtäkkiä paljon valppaammalta ja varmemmalta.
"Mitä itse juot?" Kadij jatkaa kysymysten esittämistä kuin olisi kuulustellut sotavankia. Ihmekös tuo, tavallisestihan hänen toimenkuvaansa kuului nimenomaan kaikki niin sanottu likainen työ.
"Kahvia." En osaa tulkita Jaana Hirveä ollenkaan. Hänen nahkansa vetäytyy päässään olevien limaisten helmien päälle ja takaisin aina kymmenen sekunnin välein. Onkohan se normaalia?
"Me otamme sitä myös."
Niin me sitten "käymme peremmälle", kuten Jaana Hirvi sanoi päästäessään meidät sisälle. Hämmennyn, kun huomaan, miten paljon asumus muistuttaa omaa kotiani Ifdassa. Seinät ovat vaaleat ja pohjaratkaisu koostuu erilaisista suorakulmaisista särmiöistä. Irtaimisto tietenkin on sangen kummallista, mutta ymmärtäähän sen. Jaana Hirvi ohjaa meidät yhteen huoneista ja istuudumme.
"Maidolla ja sokerilla vai ilman?" Jaana kysyy. Tällä kertaa minä vastaan vaikka kysynkin samaa asiaa kuin Kadij aiemmin: "Mitä itse juot?"
"Maidolla."
Kadij tuntuu tapansa mukaan ärtyneen minun varastettuani show`n häneltä ja huudahtaa: "Niin mekin! Aivan samanlaiset meillekin kuin itsellesi!"
Jaana Hirvi nyökkää. Kadij ja minä seuraamme silmä kovana kun hän kaataa ruskeaa nestettä kolmeen astiaan. Sekaan hän tipauttaa kolme valkoista kuutiota. Mieleeni pulpahtavat jälleen näkemäni valokuvat. Niisä kaikkialla oli maa täynnä (kuuleman mukaan) kylmää ainetta nimeltään "lumi". Ovatkohan nuo kimaltavat kuutiot lunta? Se on varmman ainoa hyvä asia Maassa, meillä Ifdassa kun on planeetan keskilämpötila sellaiset 35 bolbastetta, mikä on siis –22 Fahrenheitia (eivätkös ne olleetkin Maan yksikköjä?). Evoluutio ei ole suosinut ifdalaisia lämmönsietokyvyn suhteen, joten jos joskus joudumme tekemisiin yli 90 bolbasteen kanssa olemme todennäköisesti suuressa vaarassa kuolla.
Jaana Hirvi pitele kuppiaan kädessä ja tutkailee sitä. Hän kysyy: "Mitä te tarkkaan ottaen teette täällä? Ja millaista siellä... Ifdassa oikein on? En ole koskaan kuullutkaan siitä."
Luovutan selittäjän roolin Kadijille, mihin hän tarttuu oitis: "Jaana Hirvi. Kuten jo kerroin, minä ja Igov tulemme planeetalta nimeltään Ifda. Sikäläinen hallitus on päättänyt raivata muilta lähiplaneetoilta tilaa, jotta voisimme asuttaa ne kansalaiset, jotka jäävät kodittomiksi väestönkasvun seurauksena. Olemme jo vallanneet kaikki planeetat 2342398258 miljoonan valovuoden säteellä, tai ainakin luulimme niin, kunnes tulimme Maan kohdalle. Yllätyimme siitä, ettette vieläkään tienneet, mitä muualla avaruudessa tapahtuu. Ilmeisesti vain hyvin pieni osa asukkaistanne uskoo muiden rotujen olemassaoloon, mutta eivät ole ilmeisesti onnistuneet vielä vakuuttamaan muita. Tällä kertaa tietämättömyytenne tosin saattaa pelastaa rotunne. Jos lupaatte vaieta jatkossakin kaikesta nyt kuulemastanne kuin tätä keskustelua ei olisi koskaan käyty, me puolestamme emme näe syytä, miksi emme armahtaisi teitä. Luonnollisesti ette saa myöskään tukea sotilaallisesti mitään muita planeettoja. No, miten on?"
Nahka vetäytyy taas muutaman kerran nopeasti helmien päälle Jaana Hirven kasvoilla. Mahtoiko hän edes käsittää tarjouksen edukkuutta tälle typerälle yhdyskunnalle, minä mietin ärtyneenä. Idiootit ihmiset. Lopulta hän sanoo vain: "Hmh." En ole uskoa korviani. Edes Kadij ei tiedä, mitä sanoa. Meille on valehdeltu. Koska kaikkihan tietävät, mistä Hmh on lyhenne: Huwef mefgy hyg. Ikivanha ifdalainen sanonta, joka Maan kielellä tarkoittaa vapaasti käännettynä "tämä tietää sotaa". Se on julmin mahdollinen tokaisu mitä on. Vai ettei Maassa muka tiedetä vieläkään mitään galaktisesta ulkopolitiikasta! Ihmisethän näkyvät olevan mitä häikäilemättömimpiä juonittelijoita! Kadij nousee seisomaan.
"Mikäli annettuun tarjoukseen ei tartuta heti, teidät jyrätään maan tasalle huomiseen mennessä kello...kello...no voi yhden kerran, Igov, sano paljonko se sopisi Maan ajassa!"
" Eiköhän siinä aamu kymmenen aikaan ole hyvä", sanon ja yritän pysytellä asianmukaisen tyynenä.
"Kymmeneltä!" huutaa Kadij, "älkääkä myöhästykö!"
"No tuskin nyt sentään heidän siinä tarvitsee mitään tehdä", huomautan.
"Ole hiljaa, Igov!"
Jaana Hirvi ei osoita minkäänlaisia pelon merkkejä, aivan kuin ei olisi edes uskonut meitä.
"No sovitaan sitten niin. Noin kuudentoista tunnin kuluttua siis. Mutta juokaahan nyt kahvi pois."
Kadij istuutuu jälleen. Ai niin, muistan sitten. Jaana Hirvihän oli Koko Suuren Galaksin Vieraanvaraisin Olento. Totta kai hän välitti enemmän vieraiden mukavuudesta kuin planeetan turvallisuudesta! Tjaa, sen mukavampi meille. Kadij ja minä otamme astiat jälleen käsiimme. Jaana Hirvi hörppää reunalta hyvin varovasti. Katson Kadijia, joka kohauttaa olkiaan typertyneenä. Omituista rentoutta. Seuraavat sekunnit ovatkin sitten Maan viimeiset. Nimittäin kun Kadij ehtii maistaa kahvi-nimistä nestettä, hän karjaisee heti: "MURHAYRITYS!!!!!", ja minä vedän esiin salkun, mikä jokaisella tiedusteluparilla on aina mukanaan. Salkku, jonka sisällä on yksi painike. Siitä painamalla voi räjäyttää kokonaisen planeetan puolessa sekunnissa atomeiksi käyttäen tehtävässä erityistä kylmäenergiaa (Ifdan ylpeys), mikä tuhoaa kaiken ei-ifdalaisen. Sitä käytetään vain erityistapauksissa, sillä sen käyttäjät joudutaan luonnollisesti tulla pelastamaan leijailemasta avaruudesta. Tapaus puolestaan voi olla erityinen yhdestä ainoasta syystä: jos tiedustelija on asetettu kohtaamaan hengenvaarallista kuumuutta, oli se sitten tämän kahvi-nimisen myrkyn tai ihan vain ilmaston muodossa.
Niin, minä sitten vedän salkun esiin ja...no, loput arvaattekin.