Rakastetaan, älkää tehkö pahaa, mun luona sitä ei oo olemassakaan ja rakastan sut täyteen
Mitä tehdään? Valaistaan tätä luomakuntaa valaistaan tätä maailmaa ja jos mun sanat ei riitä jonkun toisen sanat riittää
lähdetään, lentämään sun ei tarvii kantaa mitään
Opit tän luonnostaan, katsotaan miten se kantaa Poljinta ei oo olemassakaan Eteenpäin vaan
Kirjoittaminen on mun ainut lahja ota se multa, jos vaadit ja tahdot annan kaikkeni
Mun sydämeen pääsee tosta noin vaan Kato vaan Kukas sieltä tulikaan Hymyilet ja kiität Luojaa Miten näin kävikään
Onks ihanaa, avataan lisää ovia, tänne voi käydä aina sisään, mun luona ei tarvii ettiä kotiaan, vaikkei sääntöjä ymmärrä kukaan
Tervetuloa, otan sut vastaan annan ja luet enemmän, lisää Ehkä joskus ku tuut uudestaan, sul saattaa olla kivaa Toivottavasti sul on jo nyt kivaa
Tääl on lämmintä, takassa on tulta sukat on jalassa turvan saat multa kannathan sitä eteenpäin muillekin? Kannathan sitä niille, jotka ei meinaa jaksaa?
Päästetään kaikki varpuset vapaaks, rakastan kaikkia yhtä aikaa olen Jumalan, olen teidän muuta ei tarvitakaan
Pistän sammuksiin tämän tulen, tee hyvää rakasta muita rohkeasti ja syvään
Vielä puhkun ja puhisen tätä voimaa ei pysäytä mikään sinullekin löytyy aina tilaa Et oo eksyksissä, käy sisään käy rohkeasti matkaan, en tahdo et oot yksinäs enää
-------------------
Mun taikajuomaa on mehu Et ehkä tienny se on mun taikatemppu
Jaksan kaiken ja rukoilen
Kaiken aikaa rukoilen
Toivon, et Kaikkivaltias mut kuulee ja tietää et mä pyydän anteeks
Ei kenties riitä mikään korvaamaan sitä pahaa
Mitä me tehtiin
Minä, vähän avaan tää on raskasta edes puhua kantaa
Oon kirjottanu kaikenlaista, roskaa Kirjotan yhen, ja mietin, mitä järkee on täskään? Runon tekeminen on kamalaa, kun on itsekriittinen Mut totuus on, et runos kaikki käy, kunhan kertoo omin sanoin, kaiken
Yritän tehdä luomuksia, jotka puhuttaa ja koskettaa saatan ne valmiiks ja katson, onpa sekavaa Ei tunnu oikeelta, pyyhin, luovun toivosta Olis kiva olla tunteiden sanoittaja Oon vaan omieni, se on hyväksyttävä Haaveitahan on suotavaa olla Mitään ei saavuta ku toteuttamalla Teen siispä runoja, kaikenlaisia Sontaa, mut minunlaisia
Jos mä tarjoan teen ja naposteltavan jäätkö mun kanssa tähän? Kerrotko mulle kaiken, minä tarjoan vähän seuraani ja runon tämän
Mitä teit tänään? kysyn ja hymyilen Tarjoilen teen ja sä mietit miten vastataan Ei hätää, aina ei tarvii tehdä mitään Mitä tarviit tänään? Naurahdat Työnnän sulle kakkupalaa helvetti ei se ymmärrä mua yhtään
Millähän mä saan sanani perille? Lähden tuomaan tätä rakkautta vaikka merille
Onks sul kaikki hyvin? ’Riittäis jo tää kaltoinkohtelu, toisten. En jaksa enää’ Tervetuloa mun pöytään Täällä sua kunnioitetaan, se on selvää sult ei puutu mikään eikä sussa oo mitään vikaa
Hiljaa syöt kakkupalaa Mä työnnän sulle lisää
Mä juoksin joskus lapsena nakuna kadulla saa nauraa Kaiken ei tarvii olla niin vakavaa mut kunpa ne ymmärtäis Rakastakaa tärkeämpää sääntöä en tiedä täällä lainkaan
Kaikkea me tehdään, tietämättä Yritä olla hereillä ja suuttumatta monta asiaa voi olla sanomatta kenessäkään ei ole mitään vikaa Ei rikota luonnon lasta
Otatko lisää teetä vai kenties jotain muuta? Nautitkohan kakkupalasta, mulla on tiedossa jotain suurta Mulla on tarjota keksejä, kaikenlaisia Sulle on aina sijaa, älä huoli minusta
Millähän me saatais kiusaaminen loppumaan? Saanko mä ehdottaa? Häpeäpaaluun vaan! Kenenkään ei pitäisi sietää alhaiset rimat, sinne vaan jo loppuu kiusaaminen, mun luona sitä ei tee kukaan!
Riittää jo tää koko maan muotoinen musta pilvi Täällä pitää kaikilla olla kaikki hyvin, sillä sipuli! Masennuskin pitää parantaa siinä hommaa kerrassaan Puhallan pois tän pilven, nyt riittää Tälläistä ei saa olla meidän Suomen maas
Ja sit köyhyys, mitä se maksaa rakastaa toista ku omaa? Älä pidä velkakirjaa Rakasta, sen sijaan
Täällä kukat kukkii, ne ovat omia valtameriään Annetaan niiden touhuta omiaan Saako olla lisää teetä, tarjoan taas Kakkuakin on, tartun kakkulastaan Kysyn uudestaan, onko sulla kaikki hyvin? Ehkä sä hymyilet Sulla on ihana hymy, nyt on kaikki hyvin
Kunpa et olis yksinäinen, käykö tää? Kirjotan ja käyn sun ovesta sisään Onko täällä ketään? Onhan tääl Miten sul menee? kysyn, sä alat siivoomaan Siis mitä? Älä nyt Minun vuoksi sun ei olis kannattanut Viihdyn sotkussa, täälhän on kotoisaa
Mistähän se synkkyys tulee? Onko se elämän kokemukset vaiko tää vuodenaika? Onko elämä muutakin kuin selviytymistä? Millä tän tyhjyyden saa täytettyä? Runolla, haluatko kahvia? Kyllä kiitos, mielellään
Ootko lukenu mitään? Joo, mut se on kesken Pidätkö siitä? Mietit hetken Sun kannattaa palata sen kirjan pariin, oli se mikä tahansa Mul se on Raamattu ja Taru Sormusten Herrasta Luen niitä vuorotellen ja välillä kulutan aikani, runoillen
Hyvää settiä. Sä taidat tollaiset pitemmät ja vapaamuotoiset runot. Varsinkin jälkimmäinen runo jäi mieleen. Hieno. Raamattu ja Sormusten herra on tosiaan tärkeitä kirjoja, ja sotkussa (ja materian paljoudessa) on kodikasta. Saatan samaistua.
(Hitto kun mä oon huono kommentoimaan yhtään mitään.)
Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.
