Jokainen puu

Haaveilitko sinäkin kun kuljit sen kupolin alle ensimmäisen kerran tai lasikattoisen aulan jonka läpi satoi valoa   Unelmoitko sinäkin niin paljon kuin voi kaipaava tytär unelmoida tai hän joka nousee ja lyö ja lyö   sydän jyskyttäen   Rosalind, Sofia Marie ja Irene   Miesten on istuin, meille suotu kuin oikusta vaikka olemme enemmän kuin arvoisia   Ada my dear   Jokainen puu kurkottaa kohti valoa

Yksittäisiä huomioita, lähinnä miten luin sisällön:   Lasikatto-ajatuksen käyttö kahdessa ensimmäisessä säkeistössä on minusta jotenkin todella hauskaa (ei siis huvittavan hauskaa, vaan oivaltavaa). Jollei sinänsä abstraktia lasikatto-käsitettä tuntisi, ei ehkä ymmärtäisi noiden säkeistöjen merkitystä, mutta toisaalta käsitteen merkitystä ei ymmärtäisi, jollei olisi juuri jotain tuollaista konkreettista mielikuvaa lasiseen kattoon törmäämisestä. Täytyy tunnustaa, että minä en oikeastaan ole ymmärtänyt. Olen ajatellut sen olevan "lasinen katto" sen takia, että lasi on läpinäkyvää ja siten "kattoa" ja sen vaikutusta ei yhteiskunnassa kyllin tiedostettaisi tai tunnustettaisi. Tuo houkuttelevan mutta katon takia tavoittamattoman "valon" paistaminen sieltä lasin toiselta puolelta antaa käsitteelle paljon enemmän sisältöä. Opettavainen runo.   Haaveilla-unelmoida tietenkin hieno toisto.   Ensin ajattelin, että "miehet" on jotenkin liian suoraan sanottu, lasikatolla leikittelyn jälkeen. Sanoo ääneen, että kyseessä on sama miehet vs. naiset -asetelman kuin miljoonasti aiemminkin, jolloin alun omaperäinen lumous murtuu. Sitten kuitenkin ajattelin, että miehet yhtenäisenä joukkona (ei kukaan yksittäinen mies vaan kaikki miehet) onkin hieno kontrasti yksittäisten naisten nimille. Naiset ovat yksilöitä, mutta auttamatta alakynnessä.   Olin alussa olettanut, vaikken tiedä enää miksi, että puhuja olisi nainen. Minulle runoa lukiessani hienoin kokemus olikin tuo "meille"-kohta, joka sai oivaltamaan puhujan mieheksi ja siten näkemään alunkin ihan toisin. Esim. sana "tytär" sai kivasti uuden sävyn. Ajattelin sen aluksi kuvastavan jonkinlaista naisten keskinäistä solidaarisuutta, hei-me-siskot -henkeä, mutta miehen suusta ja tuossa yhteydessä se saattaakin olla alentavaa.   Puhuja on mainion opportunistinen ja ylimielinen. Toisaalta ymmärtää, että hänenkin nauttimansa etuoikeutettu asema on kenties muodostunut väärin perustein, kuin oikusta, mutta se ei häntä haittaa, koska kokee heidän silti ansaitsevan kaiken saamansa hyvän ja enemmänkin. Että paska systeemi, mutta oikein.   Viimeistä säettä en ehkä ihan ymmärrä. Ehkä puhuja sanoo sillä, että kuten naiset kurkottavat valoon niin kurkottavat myös miehet, puiden tavoin luonnostaan. Puut eivät jää murehtimaan, jäävätkö jotkut toiset valosta paitsi, kunhan itse saavuttavat valon, eikä siitä voi puita syyttää. Kirjoittajan foorumiallekirjoituksen perusteella "jokaisella puulla" saattaa olla jokin syvällisempikin merkitys.

Hei, kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentista! Puhuja on kyllä minun mielestäni nainen, mutta ainahan pitää jättää tulkinnanvapaus lukijalle. Ehkä se toimii molemmin päin. :D   Runon konteksti saattaa avautua myös lisää, jos tunnistaa mainitut nimet, mutta kieltämättä pelkkä etunimien käyttö voi olla vähän haasteellista.   Allekirjoitus ei liity tähän runoon ainakaan tietoisesti, toki käytän puusymboliikkaa ehkä turhankin moneen asiaan nykyään.

[quote="Dyn" post=1635]Puhuja on kyllä minun mielestäni nainen, mutta ainahan pitää jättää tulkinnanvapaus lukijalle. Ehkä se toimii molemmin päin. :D[/quote]   Oho. No ainakin tuli todistettua, että toimii noinkin päin. :wink: Olisi se mies aika sika ollutkin.   Ovatkohan runossa mainitut naiset jotain tieteenharjoittajia? Aulasta hienoine kupolikattoineen tulee mieleen jokin vanha arvorakennus ja istuimista akatemiamaailma.

Henkilöt spoileritagin takana, jos joku haluaa vielä keksiä itse:   [spoiler] http://en.wikipedia.org/wiki/Rosalind_Franklin http://en.wikipedia.org/wiki/Sonja_Kowalewska http://en.wikipedia.org/wiki/Marie_Curie http://en.wikipedia.org/wiki/Ir%C3%A8ne_Joliot-Curie http://en.wikipedia.org/wiki/Ada_Lovelace [/spoiler]

Nätti muoto, joka pukee sisältöä, säkeet ovat kevyitä ja ilmavia. Adasta päättelin taaksepäin muidenkin olevan tutkijoita. "Hän joka nousee" on jostain syystä todella väkevä ilmaus, kaikuu ennustuksia ja tarot-symboliikkaa, vaikka konteksti onkin aivan eri. Miessukupuoli häilyy passiivisen massiivisena tekstin taustalla ja sanamuoto herättää kysymyksen siitä, kuka se oikeastaan on, joka "suo".