iltavalossa puut hehkuvat kultaisintaan
koivut ja haavat roihuavat kesän jälkeensä karistamia muistoja
seisovat viimeisenä vartiona mustia kuusia vasten.
minä muistan sinun puolestasi
nuoruuden mainetekosi ja
purjelentokoneesi laajat kaaret.
haalistuneet silmät katsovat jo
jonnekin ohitseni kauas
sinä olet meistä vanhin vaikket sitä enää tiedä
jos tarttuisi vielä käteesi voisi
ehkä nähdä silmissään seinän täydeltä soittimia
ehkä kuulla saksofonin hitaat nuotit hämärissä mökkikuistilla
sinä olet matkalla
polkua pitkin päivänpaisteiseen rantaan
istutko jo vanhassa soutuveneessäsi järvellä
levolliset kasvot ulapalle päin?
Muokattu 20.4.2015 15:50 · Muokkaaja: Hiistu
