Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle Ray Loriga: [i] Tokio ei välitä meistä enää [/i]

Tutustu ohjeisiin: Linkki.

Tämä osui minulle. Uppo-outo kirjailija. Sen verran katsoin, että naapurikaupungin kirjastosta saa tilaamalla.

Tämä on minun ilmottama kirja ja ihan tuntematon tapaus itsellekin :) Kirjastossa toisinaan tullut tätä vilkuiltua, mutta ei ole kuitenkaan tullut luettua ennen tätä.

Sivulla 45 ja tökkinyt alusta alkaen, tuskin jatkaisin loppuun ellei tämä olisi haaste. Espanjan kuuluisimpia nykykirjailijoita kansitekstin mukaan.

Viime vuoden Atorox-novelleissa oli yksi unohdushuumeteemainen, mahtoikohan olla tämä luettuna pohjalle. Minusta oli mitä omituisin idea haluta unohtaa elämänsä; tässä unohdus on kuitenkin hyvin täsmennettyä, mikä tekee siitä hieman tajuttavampaa, mutta jos minulla olisi unohduspillereitä, en käyttäisi niitä itseeni...

Elokuvakäsikirjoituksena voisin tämän paremmin nähdä, voisin kuvitella Rodriguezin ylirealistisen näkemyksen, mutta ennemmin näkisin Almodovarin camptulkinnan.

Melkein puolessavälissä. Päähenkilö ei kiinnosta, ei mitä kamaa hän vetää seuraavaksi eikä hänen seuraava panonsa.

Olen ymmärtävinäni, että tämä sijoittuu 2000-luvun alkuun eli nyt jo menneisyyteen, vaikka on julkaistu 1999. Aika isoja muutoksia noin lyhyessä ajassa.

Juu, vähän samat fiilikset. Tuskin lukisin loppuun, jos ei olisi tätä haastetta :) "Paperilla" vaikutti mielenkiintoisemmalta, ajattelin että olisi ollut enemmän samaa tyyliä kuin Flashbackissä, mutta ei kyllä ole.. Lukeminen vähän takkuaa, mutta onneksi ei ole kovin pitkä kirja :D Pitää nyt yrittää tsempata!

Reilusti yli puolenvälin. Vihdoin tapahtuu jotain muutakin.

Luulen, että minulla on vastaus tuohon omituiseen aikakysymykseen.

Luettu on. Olihan siellä yllätyksentapainen lopussa, mutten tullut siitä sen viisaammaksi kuin kirjassa kerrotusta psykiatrivitsistä. Totuus- ja tehtävä -ketjussa kysymys kirjan teeman innoittamana.

Katsoin kirjailijan taustoja sen verran, että olin hyvin oikeilla jäljillä elokuvista ja Almodovarista. Kirja saanut Tähtivaeltaja-palkinnon 2003.

"Baltianmeri" on suomeksi Itämeri.

Huh, luettu on. Alkupuolisko kirjaa oli melkoisen puuduttavaa luettavaa, mutta sairaalaosiosta lähtien oli jopa lähes mielenkiintoinen. Alussa minua myös häiritsi suunnattomasti kun tapahtumat hyppivät niin paljon (kai se kuvaa sitä, miten sen tyypin aivot toimi). Tunnustan kyllä, että viimeset sivut luin viime yönä nukahtamisen partaalla, joten jos siellä oli jotain mullistavia juttuja, niin missasin ne kyllä täysin.. En nyt ihan hirveästi saanut kirjasta irti, enkä oikein saanut selviä vastauksia miettimiini asioihin.. tosin eipä ne kyllä jää suuremmin mieltä kaihertamaankaan. Jos mies lukisi kirjoja, niin hän sanoisi epäilemättä tästä, että "Tekotaiteellista pa*kaa" ja siinäpä se.