Aliette de Bodard

[article]499[/article]

Luin [i]Perhonen ja jaguaari[/i] -kokoelman. Kirjailija oli minulle aivan uusi tuttavuus, joten tarinat ja etenkin de Bodardin luoma vaihtoehtohistoriallinen maailma ja omaperäinen avaruusteknologia saivat minulta ainakin täydet uutuudenviehätys-pisteet. Välillä tuntui, että maailmasta jaettavat tiedot ovat jopa mielenkiintoisempia kuin novellien juonenkäänteet, vaikka ne käänteet varsin sulavia olivatkin. Maailman lisäksi tykästyin henkilöhahmoihin, joista ei puutu tragiikkaa. Vaikka henkilöhahmoista ennätetään kertoa minimaalisen vähän, ovat nuo vähät asiat niin intiimejä, että tuntui kuin oltaisiin jo läheisiäkin tuttuja.     [quote="Dragan"]Kirjaan sisältyvät myös jälkisanat, jotka valottavat novellien puitteita. Jälkisanojen lukeminen ensimmäiseksi on peräti suositeltavaa, koska ne helpottavat suuresti novellien avaamista.[/quote] Minä koin, että suunnilleen samat asiat tulivat kerrotuiksi jo novelleissa, ja mitä ei niissä kerrottu, ei ole tarinoiden ymmärtämiseksi välttämätöntä. Toki jälkisanoissa oli joitain mielenkiintoisia lisätietoja maailmasta, mutta muutoin... Riippuu, kuinka helpolla lukija tahtoo päästä.   Pidin eniten aloitusnovellista [i]Varjo Jaguaarien huoneessa[/i], koska se kerii tapahtumiaan auki makuuni juuri sopivan salamyhkäisesti ja eri toimijoiden motiivit paljastuvat mielestäni tyylikkäällä tavalla. Mitä olen arvosteluja ja muita merkintöjä nähnyt, niin jotkut ovat ilmeisesti pitäneet novellia liiankin vaikeaselkoisena... Mutta minusta kimurantit tarinat ovatkin kivoja. Lisäksi pidin Amerikkojen intiaanivaltakuntia kirjan yhteiskunnista kiinnostavimpina, koska meidän maailmassamme ei ole enää suoraa vastinetta heidän uskontonsa ohjeilemalla yhteiskunnalle. Maailmanloppu, veriuhrit ja tähtipaholaiset olivat kerrassaan kiinnostavaa settiä.   Kahdesta seuraavasta tarinasta en nauttinut aivan yhtä paljoa, koska novellidekkari ei ole minulle mieluinen tekstilaji. Tekstin lyhyyden takia rikoksen selvittäjä ennättää hädin tuskin miettiä, että hänen täytyisi selvittää jotain asiaa, ja seuraavassa hetkessä asia onkin jo selvitetty ja rikos ratkaistu...   Ihmismielen liittäminen avaruusalukseen oli ihastuttavan jännä ajatus. Loppupuoliskon novelleissa arvostin erityisesti sitä, että vaikka kirjailijalla olikin hyppysissään tällainen erikiva scifi-jännyys, ei jääty niinkään ihmettelemään sitä, vaan oli mietitty nimenomaan, miten teknologia asettuisi osaksi tarinamaailman kulttuureja. Avaruusalusten qi-virtaukset ja perhesuhteet ovat jotain, mitä ei pääse ihan joka kirjassa pohtimaan.   Novelleista valitettavasti jonkin verran näkyi, ettei niitä ole alkujaan tarkoitettu kokoelmaksi... Novellit ovat keskenään sen verran samankaltaisia, etteivät ehkä pääse ihan oikeuksiinsa yhteen pötköön perätysten luettuina (kuten minä menin innoissani lukemaan). Esim. maailmasta kerrotaan samoja taustatietoja, mikä olisikin välttämätöntä, mikäli novellit lukisi erillisistä julkaisuista, mutta samassa kokoelmassa tuli jonkin verran turhaa toistoa. Lisäksi tarinoiden rakenne alkoi vaikuttaa jopa kaavamaisilta: useammassa lopussa toistui esim. sellainen, että päähenkilö muisteli jotain aiemmin sanottua merkityksellistä lausahdusta tai koki selkeän ennakkoaavistuksen tulevasta. Samoja asioita samanlaisessa paketissa lukiessaan saattaa unohtua, että kenen tahansa toisen kirjailijan (tai ainakin minun tietämäni..) teoksiin verrattuna nämä novellit ovat sittenkin täysin omanlaisiaan. Mutten voi olla kuin kiitollinen, että de Bodardin tekstiin pääsi tutustumaan näin vaivattomasti, suomennettuna kokoelmana! Näiden novellien perusteella kiinnostaisi joskus kokeilla kirjailijaa myös romaanimuodossa.     Onko joku lukenut de Bodardin [url=http://www.risingshadow.net/library?action=book&book_id=24904] Obsidian and blood -sarjaa[/url]? Pystyykö niitä kirjoja lukemaan myös itsenäisinä teoksina?

[quote=Hiistu]Onko joku lukenut de Bodardin Obsidian and blood -sarjaa?[/quote]   Mulla on ollut eka osa näistä, [i]Servant of the Underworld[/i], kesken jokusen aikaa... Kieli vilisee atsteekkitermejä ja erityisesti henkilön nimiin kestää tottua jos tottuu ollenkaan. Maailma on kyllä kiinnostava, ja kun kirjat kerran ovat hyllyssä, ne on tarkoitus jossain vaiheessa lukea loppuunkin. En oikein osaa sanoa, mikä ensimmäisessä osassa tökkäsi. Tarina lähti ihan hyvin käyntiin ja maailma tuntuu erittäin mielenkiintoiselta. Ehkä uudelleen syventymällä saisi taas lukuinnon käyntiin.

[i]Servant of the Underworld[/i] oli miljööltään, mytologialtaan ja nimistöltään älyttömän kiehtova, mutta henkilöhahmot ja erityisesti kirjoitustyyli olivat niin jankkaavia, että valittaen totesin jättäväni sarjan lukemisen ekan osan jälkeen. Salapoliisijuoni eteni tahmaisesti ja itseään toistaen, henkilöitä ei tahtonut erottaa toisistaan. Olisin halunnut pitää kirjasta enemmän, mutta en pystynyt. de Bodard selkeästi hallitsee eri kulttuuripiireihin paneutumisen ja niiden loihtimisen eläviksi, mutta muissa osa-alueissa on vielä tekemistä.